Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Koululiikunta nykypäivänä

Kerttu Rantala
Blogit Megafoni 2.5.2012 09:32

Olemme tyttöjen kanssa tekemässä kaatumis- ja piruettiharjoituksia luistelukentällä. Samaan aikaan toisella puolella kenttää pojat ovat jo yli puolen tunnin ajan pelanneet monen suosikkiliikuntalajia – jääkiekkoa.

Koululiikunnan tarkoituksena olisi tarjota oppilaille tietoja, taitoja ja kokemuksia, jotka kannustaisivat liikunnailliseen elämäntapaan. Ainakin opetussuunnitelmassa lukee näin.

Todellisuudessa tunneilla on yhä edelleen päinvastainen tunnelma. Heti vuoden alussa saattaa olla testejä, jotka tuntuvat monesta inhottavalta. Telinevoimistelussa täytyy nousta puomin päälle seisomaan yhdellä jalalla, vaikka kuinka pelottaisi.

Testejä perustellaan sillä, että ”opiskelija voisi seurata kehittymistään.” Osa testeistä on vapaaehtoisia, ja ne saa todellisuudessakin uusia loppuvuodesta, jotta kehityksen näkee. Tämä olisi hyvä tapa kaikissa koulussa tehtävissä testeissä. Osa testeistä kuitenkin jää vain yhdeksi ainoaksi kerraksi, joskus jopa koko koulun aikana.

Testattavia asioita, kuten tasapainoa, ponnistusvoimaa ja lihaskuntoa harjoitellaan tunneilla hyvin vähän. Testeissä olisi enemmän järkeä, jos lihaskuntoa tehtäisiin tunneilla enemmän. Testit voitaisiin vaihtoehtoisesti korvata testattavien asioiden kehittämisellä ja harjoittelulla.

Toinen asia, jonka olen huomannut liikuntatunneilla olevan huonosti, on epätasa-arvoisuus tyttöjen ja poikien välillä. Luistelukerroilla pojat saavat pelata koko tunnin ajan jääkiekkoa. Suurin osa ainakin minun tuntemista tytöistä tahtoisi myös pelata mieluummin jääpelejä, kuten ringetteä tai jääkiekkoa, kuin tehdä piruettiharjoituksia.

Opetussuunnitelmassa lukee, että 5.–9.-luokkalaisten liikunnassa keskeiset sisällöt ovat esimerkiksi lihaskunto, talviliikunta, musiikki- ja ilmaisuliikunta sekä tanssi. Tekstin yhteydessä ei mainita mitään eri sukupuolten välisistä eroista, mutta en kuitenkaan ole koskaan kuullut poikien harjoittelevan esimerkiksi telinevoimistelua tai tanssia paritansseja enempää.

Liikuntatuntien mielekkyyttä ja liikunnan tavoitteiden edistämistä auttaisi ainakin valinnaisuus. Pojat ja tytöt voisivat kummatkin valita, haluavatko he matkaluistella, tehdä harjoituksia opettajan kanssa vai pelata jääkiekkoa. Testien tulisi olla vapaaehtoisia.

Jokaiselle löytyy varmasti joku tapa harjoittaa liikuntaa, ja oppilasta tulisi kannustaa mieleisen lajin harrastamista myös vapaa-ajalla. Valinnaisuutta peliin! 

Kerttu Rantala

Keskustelu

Hyvä kirjoitus.

Ylipäätään koululiikunnan pitäisi olla vain urheilua ja liikkumista eikä arvosteltavia suorituksia.

Mitä sillä saavutetaan, että pikkulapselle annetaan koulunumero liikunnasta? Joku on luonnostaan lahjakas motorisesti ja joku toinen ei, eikä eroa saa kiinni edes kovalla yrittämisellä. Miksi ominaisuudesta, johon ei voi mitenkään vaikuttaa, annetaan numero?

Vähän sama kuin tehtäisiin älykkyystestejä ja annettaisiin sen perusteella todistukseen numero.

Tärkeintä kai olisi kuitenkin se, että lapsi oppii liikkuvan elämäntavan. Se onnistuisi ehkä paremmin niin, että osaksi kaikkia koulupäiviä istutettaisiin erilaista liikuntaa, jota ei arvosteltaisi. Jokainen hyppelehtii tavallaan.

Tässä tulee esiin suomalaisten perisynti, asioihin ei puututa vaikka aihetta on.

Auktoriteetteihin uskotaan syvästi ja vastaan otetaan mitä annetaan, kritiikkiä puidaan niiden kesken jotka kokevat tulleensa väärin kohdelluiksi. Suomalaisessa tapakulttuurissa valitettavasti ei vielä olla siinä vaiheessa kehitystä että yksilö uskaltaa ns.ottaa härkää sarvista ja tehdä asialle jotain, kyseenalaistaa auktoriteettien pyhät toimintatavat.

Niille nuorille jotka liikuntatunneilla haluavat tehdä mieleistään liikunnallista aktiviteettiä, tehkää aloitteita ja vaatikaa muutosta. Opettajat ovat työpaikallaan teitä varten, ei päinvastoin.
Liikunnan olennainen on kehittää fyysisiä ominaisuuksia, tuoda elämäniloa liikunnan kautta, antaa vaihtoehto passiivisuudelle.

Liikunnanopettajia monta tunnen ja osa on käytännönlaiskoja, mennään helpon kaavan kautta koska kukaan ei muuta halua, tehdään siis pakollinen työsuorite.
Kokemuksesta voin kertoa että liikunnanopettajiksi hakeutuvat ihmiset ovat pääsääntöisesti itsekin varsin likunnallisia, he hyvin mielellään haluaisivat että muutkin tuon ilon löytäisivät, siis avatkaa suunne ja kertokaa se heille, lopputuloksena kaikki voittavat.

Näitä luetaan juuri nyt