Koululehti ei olisi julkaissut tätä tekstiä
Tässä jutussa ei kerrota siitä, miten kaikki olivat yhtä hyviä ja olisivat ansainneet voittaa. Ei myöskään siitä, miten kiehtova opintokäynti sai kaikki motivoituneet oppilaat kiinnostumaan biomassasta. Se johtuu siitä, että tämä ei ole koulun lehti.
Minulla on kokemusta kolmesta koulun lehdestä ja positiivisten adjektiivien sanavarastoni on sen mukainen. Siinä hommassa ei nimittäin paljon muulle ole käyttöä.
”Nuoria eivät kiinnosta yhteiset asiat. Nuoret ovat veteliä lurjuksia, joilla ei ole edes mielipiteitä. Tai no, joskus on, mutta kun niissä on sitä ironiaa. Siitä tulee paha mieli. Eivät sellaiset mielipiteet ole kivoja.”
Tähän ne ovat opettajanhuoneiden sohvilla päätyneet.
Ei siinä varsinaisesti sananvapaudella liehutella, kun toimituskokouksessa opettajamoottori starttaa: ”Arvatkaa, taas on tulossa teemapäivä! Haluaisiko joku kirjoittaa kivan pikku jutun siitä, miten kiva se on? Ja sitten joku toinen kiva voisi piirtää aukeamaa piristämään kukkasen ja kulma-auringon! Muistakaa työskennellä ihan hipihipihiljaa, ettei tunne herää!”
Tietysti aina on myös niitä vaikeita tapauksia. Kapinoijia, varsinaisia kansankiihottajia. Niitä, jotka kyseenalaistavat jonkin koulun tavan tai ovat sitä mieltä, että oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia voisi parantaa.
Heille käytäväkomitea käykin heti alkuun selvittämässä asiat läiskät kaulalla ja elohiiri suupielessä. ”Noin ei sovi kirjoittaa. Ei sillä, etteikö meidän koulussa saisi keskustella. Sehän lukee koulun arvoissakin, että olemme oppilaslähtöisiä ja kai siihen tällaisiakin varjopuolia kuuluu. Mutta etkö nyt olisi voinut ensin jutella meidän kaikkien kanssa? Ja sitten sanoa asiasi jotenkin kivammin. Miten sinulla ylipäänsä voi olla tämmöinen, näin epäkiva mielipide?”
Eräs äidinkielen opettaja alleviivasi kaikki negatiivissävytteiset sanat koulun lehden reportaasistani. Silloin olin vetää pultit. Eihän noin voi tehdä!?
”Mutta Reeta”, opettaja totesi, ”näistähän olisi voinut herätä jollekulle negatiivisia mielleyhtymiä!”
No, en voinut kieltää etteikö se olisi ollut pyrkimyksenikin. Puolustuksekseni täytyy kuitenkin sanoa, että sama pyrkimys on ollut varmasti myös kaikilla minua edeltäneillä negatiivisten sanojen käyttäjillä.
Joskus sitä ajattelee olevan helpompaa ja nopeampaa, jos opettaja saa tehdä ehdottamansa naurettavat muutokset itse ja laittaa sitten jutun julkaisuun, lopultakin. Niinhän sitä luulisi. Mutta opettajat ovatkin lukeneet vitsikirjaa. Kuinka monta opettajaa tarvitaan poistamaan negatiivissävytteisyys? Opettajanhuoneellinen!
Ja koska kaikilla kiinteistönhoitajaa myöten on mielipide, on harvinaista jos vielä sen käsittelyn jälkeen tunnistat tekstin omaksesi.
Onhan se toki sanalla sanoen kiva, että opettajillakin on mahdollisuus kynäilyyn, vaikka he harmittavan latteita ja puolivillaisia ovatkin. Ikävä kyllä oman nimen kirjoittaminen huonon tekstin perään ei opettajallekaan ole kovin kivaa. Onneksi myös siihen löytyy ratkaisu: ”Eikös täällä jossakin ollut niitä oppilaita, niillähän niitä nimiä on?”
Koulun on tarkoitus valmistaa meidät maailmaa varten. Enkä tosiaan usko, että maailma kiittää, jos kouluputkesta valmistuu pelkkiä tyhmästi hymyileviä lanttuja. Mutta ei asiasta voi näitä kouluputkiaivoja syyttää: koulua ei vaan yksinkertaisesti pääse läpi täysin kivattomasti.
Ulkomaailma on kuitenkin hyvä paikka. On sääli, jos kenestäkään ei ole sitä hyödyntämään. Uskokaa tai älkää, mutta täällä myös kriitillissävytteiset, yhtä mielipidettä ylitse muiden painottavat ja sitä toista puolta adjektiiveista käyttävät tekstit ovat täysin sallittuja. Täällä niille on jopa nimiä. Sellaisia kuin kolumni, pakina, mielipidekirjoitus ja kommentti.
Koulutuksestanne huolimatta muistakaa myös, että on normaalia, jos tällainen teksti mielipiteiltään vastaa kirjoittajan mielipiteitä. Kirjoittajan taas voitte päätellä siitä, että täällä hän on yleensä sama henkilö, joka tekstin on allekirjoittanut.