Blogit

Helsingin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Koulukiusaamisen ikuinen ongelma

Blogit Megafoni 14.5.2010 18:56
Joonatan Malinen

Opettajat sanovat aina, että kiusaamista on kouluissa vähän ja jos sitä ilmenee, niin siihen puututaan välittömästi. Opettajien mukaan myös KiVa Koulu – hankkeen seurauksena kiusaaminen on vähentynyt.

En usko, että kiusaaminen on vähentynyt. Sitä ei vaan huomata kouluissa.

Olen huomannut, että kiusaaminen, varsinkin yläkoulussa, on huumorilla nälvimistä puolin ja toisin. Osaa oppilaista vain nälvitään enemmän.

Kiusaajat eivät ymmärrä, että huumorin kohde kokee vitsit kiusaamiseksi, eikä kiusattu usein uskalla asiasta puhua. Jos taas kiusattu nostaa asian esille, niin opettajat puuttuvat tilanteeseen välittömästi ja siitä keskustellaan yhdessä ehkä korkeintaan kahden tapaamisen verran.

Usein ihmetellään, mikseivät opettajat tee kiusaamiselle mitään. Opettajien on yksinkertaisesti vaikea edes huomata kiusaamista, koska se on muutettu vitsin muotoon. Opettajat eivät myöskään ole välitunneilla kuuntelemassa oppilaiden keskinäisiä keskusteluja, joten heidän on myös mahdotonta puuttua niihin. Kiusattu ei usein uskalla henkisestä pahoinpitelystä puhua, koska tällöin hänet leimattaisiin kielikelloksi tai tosikoksi. Eikä kiusaaminen lopu, vaikka siitä keskusteltaisiin kuinka monta kertaa tahansa.

Koulukiusaamista voisi ehkäistä erilaisilla ryhmäytymistapahtumilla, jossa oppilaat tekevät leikkimielisiä tehtäviä ja harjoituksia pareittain. Olisi hyvä, jos parit eivät olisi aikaisemmin olleet tekemisissä toistensa kanssa. Näin jokainen oppilas olisi tekemisissä jokaisen luokkakaverinsa kanssa edes kerran yläkoulun aikana. Ryhmäytymistapahtumia pitäisi järjestää muutaman kerran vuodessa, ei vain yhtä ensimmäisenä vuotena.

Kiusaamista voisi ehkäistä myös siten, että opettajat lopettaisivat pari- ja ryhmätöiden teettämisen, sillä aina samat oppilaat jäävät ilman paria. Vakioryhmien ja -parien seurauksena oppilaat tutustuvat yläkoulun aikana vain harvoihin kouluyhteisönsä jäseniin.

Olisi hyvä, jos oppitunteja voisi uhrata myös keskustelulle, jolloin jokainen saisi puhua itselleen tärkeistä asioista ja kaikki kuuntelisivat. Keskusteleminen lähentää oppilaita ja luo parempaa luokkahenkeä.