Blogit

Helsingin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Konservatismi ja sen pelko

Blogit Megafoni 21.9.2009 16:53
Annastina Haapasaari

Yhtäältä vanhat arvot jyräävät edelleen. Ja toisaalta taas eivät, kyllähän täällä saa itse kukin ajatella mitä haluaa. Ja lopulta on kuin onkin helpompi pysytellä tutussa ja tuomita uudet kujeet. Ja silti sana konservatiivinen kuulostaa korvissa yhdeltä pahimmista loukkauksista.

Vapautta ajatella ja toteuttaa ei lopulta löydy tarpeeksi kumpaankaan suuntaan. Vieläkään ei radikaaleille mielipiteille ole tilaa, mutta myöskään konservatismi ei ole suotavaa. Arvojen näennäinen vapaus on valtiomme Akilleen kantapää. Emme oikein tiedä kuinka sen kanssa pitäisi toimia.

Okei, seksuaalisten vähemmistöjen tasa-arvo on paranemaan päin. Ekologisiin ongelmiin havahdutaan paremmin kuin ennen. Tiedostavuus ja suvaitsevaisuus ainakin jossain mielessä ovat lisääntyneet.

Kuitenkin edelleen naiset ovat keskimäärin enemmän kotona ja huonommin palkatuissa töissä, Jumalan olemassaolon kyseenalaistaminen bussien kyljissä on arveluttavaa ja todella häi-rit-se-vää. Isänmaallisuuttakin on vaalittava, ja sehän ei todellakaan tapahdu siviilipalveluksessa tai kieltäytymällä aseista, vaan aidossa alkuperäisessä asepalveluksessa, johon osallistuvia Suomessa edelleen vahvasti suositaan niihin pyssyttömiin pelkureihin nähden.

Onko Suomi muuttunut konservatiivisemmaksi 2000-luvulla? Kyllä, jos on uskominen Helsingin Sanomien runsaan viikontakaista kyselyä sekä vastikään julkaistua arvotutkimusta. Ehkä lopputulos yksiselitteisesti onkin niin ankea. Tähänkö me sitten jäätiin?

Jos Suomi ei olisi konservatiivinen, ei Halla-ahoa tai Kiesiä tuomittaisi – arvot olisivat vapautettuja eikä toisinajattelijoita vainottaisi. Todelliseen sananvapauteen nimittäin kuuluvat myös ne mielipiteet, joita kaikki eivät halua kuulla. Eikö Kiesin ja Halla-ahon mielipiteiden tuomitseminen olekin vain sitä pelkoa, että muutoin tuomitsisimme itsemme sovinisteiksi ja rasisteiksi? Juuri niiksi konservatiiveiksi, mitä oikeasti olemmekin? Ongelmana on nimenomaan konservatiivisuuden pelko ja yhtäaikainen konservatiivisten ajatusten kiihkeä ylläpito.

Ehkä olisi aika miettiä, kumpaa tässä maassa tarvitaan enemmän, konservatiivisuutta vai muutosta.