Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Kirosanat kunniaan

Ina Mikkola
Blogit Megafoni 20.1.2010 21:04

Kiroilu rikastuttaa kieltä ja antaa muille sanoille voimaa, miksi sitä siis pitäisi paheksua?

Kirosanat ovat ennemminkin tehostesanoja kuin syntisiä sanoja. Kirosanojen yltiömäinen käyttö vie tietenkin sanomalta tehoa, mutta joskus tilanteet vaativat kovempia sanankäänteitä ja kirosanoja ei voi korvata mitenkään. Asiat vaan ovat joskus vitun siistejä, helvetin hienoja, saatanan kauheita tai menevät päin persettä.

Suomen kielessä kirosanat ovat tehokkaampia ja vahvempia kuin monessa muussa kielessä. Kirosanoja pitäisikin hyödyntää enemmän arjessa.
Erityisesti poliitikkojen olisi suotavaa käyttää kirosanoja: tärkeät ja ei-tärkeät asiat korostuisivat ja päätöksentekokin sujuisi sukkelammin.

Kiroilu auttaa myös ilmaisemaan tunteita – niin fyysisiä kuin henkisiäkin. Jos jotakin esimerkiksi tippuu lattialle tai päätä särkee ihan perkeleesti, niin on hyvä ilmaista tunteensa juuri sellaisina kuin ne tuntuvat. Jos jokin asia ärsyttää vitusti, niin se kannattaa ilmaista juuri näin – ehkä asia joskus muuttuu, jos sen sanomisessa käyttää voimaa. Turha kaunistella ja pidätellä tunteitaan. Sitä tehdään jo muutenkin ihan tarpeeksi.

Koska olemme itse keksineet sanoillemme merkitykset, voimme näitä merkityksiä myös muuttaa. Merkitykset muuttuvat myös itsestään. Vaikka esimerkiksi sana vittu tarkoittaa mitä tarkoittaa, niin minulle se merkitsee enää vain viittä tehokasta kirjainta, jotka on mukava joskus päästää suustaan. Se on yksinkertaisesti tehokas sana!

On ärsyttävää, jos kirosana tulee suusta aivan spontaanisti mitään pahaa tarkoittamatta ja se tulkitaan heti huonoksi käyttäytymiseksi. Itse en haluaisi ainakaan kauheasti koko ajan miettiä, mitä sanoja niin sanotusti saa ja ei saa käyttää. Eihän kuitenkaan ole olemassa mitään kiellettyjen sanojen listaa?

Loukkaavatko kirosanat joitakin oikeasti? Varmasti silloin, jos ne kohdistuvat ihmiseen itseensä, mutta useimmiten kirosanoja käytetään kuitenkin joitakin asioita ja esineitä kohtaan tai sattumusten ja tapahtumien yhteydessä.

Läski, ruma, laiska, saamaton ja sosiaalipummi voivat puolestaan olla todella loukkaavia sanoja, vaikka eivät kirosanoja olekaan. Se johtuu siitä, että ne ovat kuvailevia ja yleensä negatiivisia. Ovatko kirosanat siis loppujen lopuksi niin pahoja sanoja?

Ina Mikkola

Keskustelu

Mehevä perkele oikeassa paikassa oikeaan aikaan (vrt ”havuja perkele”) ei oo koskaan väärin. Mutta kun vittu-sanaa käytetään pilkkuna niin ei sillä enää tuoda mitään syvempiä tuntoja julki vaan se on pelkästään tyhmää. Ja jos kiroilusta tulis salonkikelpoista ja poliitikotkin sitä puheissaan viljelis niin eikö se sillon menettäs tehonsa? Mun puhekieleeni ei kuulu kiroilu mutta jos tarvetta ilmenee niin osaan kyllä kirota ja komiasti – Pohojanmaalta kun oon. Helevetti.

Muissa Euroopan kielissa (anglosaksiset, romaaniset) on maaraavat ja epamaaraiset artikkelit kielta rikastuttamassa.
Jotta suomenkielikin saisi sille kuuluvan arvon Euroopan valtakielten rinnalla, on otettu myos kayttoonn ko. artikkelit.
Maaraava artikkelihan on jo tuo mainittu vittu. Silla puhe aloitetaan ja sita toistellaan vahintaan kolmen sanan jalkeen.
Epamaaraisia artikkeleja on kaksi, femiini ja maskuliini.
Femiini on lesbo, maskuliini homo. Kun niita viela tehostetaan vaikkapa saatanan homo tai laski lesbo, tulee kielen ponteva rikkaus voimallisesti esille.

Sitten enemman kouluja kayneille tai muuten herranpaskaan astuneille on ihan oma ilmaisunsa:niinku. Sita pitaa niinku toistella aika usein niinku. (Eraassa haastattelussa musiikkipuolen ns. kolmen soinnun taitelija kahden minuutin puheenvuorossaan kaytti niinku-sanaa 19 kertaa. Ja pitkat homahtavat sormet piirtelivat taiteellisia kaaria kun tama narisi asiatonta asiaansa)

Oikein sivistyneet aloittavat aina puheensa joko ’siis nythan on niin’ tai ’asiallisesti tarkastellen’ . Talla tavalla aloitettu antaa vaikutelman etta puhuja tietaa tasta asiasta 100 pct varmuudella kaiken. Yleensa nama puhujat tietavat joka asiasta ihan kaiken. ”Siis nythan on niin etta meidan Roosa-Janette on aivan ihanan lahjakas lapsi” (sanoi rouva Kutiainen).

Tekisi mieli karjaista valiin:PERKELE!

Sita kuitenkin pidettaisiin sivistymattomana. Vain kinnasnenien jalkelaiset puhuvat silla tavalla. Hyi!

Kirosanat ovat suomalaisten hellittelysanoja, sidossanoja ja lauseisiin saatanasti pontta antavia elementtejä.

Britit käyttävät mm. kaiken maailman darlingeja ja honeyta yms., suomessa nämä täytesanat ovat kirosanoja, perkele.

Eli saatanan hyvä huomio kirjoittajalta.

Kiroilemattomuus on yksi luokkayhteiskunnan yläluokan keksimä hyve, jolla erotellaan sivistyneet sivistymättömistä. Vain huonotapaiset barbaarit kiroilivat, yläluokkainen leidi saattoi jopa pyörtyä kun kuuli voimasanan… Suomen lisäksi ainakin Venäjällä, Islannissa ja Skotlannissa on rikas kiroilukulttuuri. Ranskassa ja Espanjassa ei kiroilla suoranaisesti sanoilla vaan loukkaavilla ilmaisuilla, kuten esim. ”paskannan äitisi maitoon”, joka on hieman pidemmälle viety versio ”mutsis on”-loukkauksesta. Britti- ja amerikanenglantia käy melkein sääliksi sen köyhän kirosanaston takia, fucksitäjatätä on nykyään yhtä avuttoman kuuloista kun teinien v-pilkku.

Oma suosikkini: http://www.youtube.com/watch?v=_zZUwRHFsE0

Kyllähän mehevä kirosana on paikallaan silloin tällöin. Kirosanoja on kuitenkin käytettävä harkiten – ei inflaation kärsinyt kirosana ole mistään kotoisin. Iskepä vasaralla sormeen ja karjaise: ”Voi hyvänen aika sentään!” Ei takuulla helpota yhtään.

Oma lukunsa on sitten tuo – etenkin nuorison suosima – vitun käyttö pilkkuna. Se nyt vaan kuulostaa typerältä ainakin tällaisen hieman vanhanaikaisen kasvatuksen saaneen tyypin korvissa. Samalla herää väkisinkin epäilys, että kyseisen puhujan älykkyysosamäärä ei liene Einsteinin tasoa.

Hyvät tavat on muuten keksitty sen takia, että yhteiskunta toimisi jouhevammin.

Kiroaminen on mielestäni aina parempi vaihtoehto vihan tai ärtymyksen ilmaisulle kuin vaikkapa ovien paiskominen tai muu fyysinen vihan ilmaisu. Omassa mielessään kiroaminen on toki paras vaihtoehto!

Mitä jos ensin erotetaan kiroilussa kaksi eri kontekstia: ”yksityisesti” eli perheessä, työyhteisössä ja muussa lähipiirissä tapahtuva kiroilu, ja sitten ”julkinen” eli mediassa ilmenevä kiroilu.

”Yksityisen” kiroilun puolusteluna esitetään ”ärtymys” tai vielä vahvemmat negatiiviset tunteet. Huono syy. Muita, parempia keinoja on – liikunta, työnteko, tai Petronellan mainitsema itsekseen (eli siis hiljaa mielessään, ei ääneen) kiroilu. Sääliksi käy lapsia, joiden perheessä tunteet puretaan kiroilemalla! Jonkin sortin itsehillintähän, mukaanlukien kiroilusta pidättymisen, kuuluu mihin tahansa kulttuuriin.

Mediassa kiroileminen on sitten jo kansakuntaa koskettava, uudehko asia. Tosin taisi olla jo 1980-luvulla, kun eräs Hantta pääsi tv:n avulla kuuluisuuteen kirosanoilla (sekä muistaakseni erikoisella kampauksella ja lävistyksillä; ei olisi nykyisen mitään…). Mutta olisi aika erikoista, jos vaikka uutistenlukija tai ajankohtaisraportin toimittaja alkaisi luokitella asioita ” vitun siisteiksi, helvetin hienoiksi, saatanan kauheiksi tai päin persettä meneviksi”. Entäs jos Tasavallan Presidentti ottaisi tällaisen linjan?

Suositaanko Suomessa tylyyttä ja suoranaista rappiota positiivisten asioiden sijasta? Listaan voi lisätä kiroilun vaikka lisäksi alkoholismin ihannoinnin Nykäsineen ja rentun ruusuineen. Muut voivat jatkaa (listaa, siis).

Kiroilu ei suinkaan rikastuta vaan köyhdyttää kieltä. Ehdoton ei kiroilulle. Kaunis ja kohtelias käytös kunniaan!

Muistanpa ajan – taisi olla 1970-lukua – kun Suomen Kuvalehti kirjoitti tästä asiasta samaan tyyliin ja jutun yhteydessä haastateltiin eri henkilöitä kysymyksellä, mitä kirosanoja käytätte. Yhtä haastateltavaa lukuunottamatta kaikki esittivät pyhimystä sanovansa käyttävänsä ns. lälläri-ilmauksia, kuten himskutti, voi pahus jne. Ainoa rehellinen oli Eduskunnan vahtimestari, joka sanoi: ”perkele, jumalauta saatana”. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki hänelle.

Loukkaavatko kirosanat? Eivät ne nyt loukkaa, mutta aika usein ihmetyttävät.
Miksi tavallisen keskustelun joukkoon pitää sirotella kirosanoja?

Kuuntelin tässä muutama päivä sitten kaupan jonossa kuinka söpön näköiset
teinitytöt komunikoivat keskenään ihan tavallisista asioista.. Niin, ja joka kolmas
sana oli vittu. Minun korvaani se kuullosti pahalta. Söpöt tytöt näyttivätkin nyt
vähemmän söpöiltä!

Omassa perhepiirissäni, johon kuuluu hyvin eri ikäisiä lapsista, nuoriin ja
vanhuksiin, niin itse olen se ainoa, joka meillä käyttää – tosin hyvin rajoitetusti
voimasanoja. Vanha kunnon perkele tuntuu oikealta, jos pölyimurinletku menee
pahasti solmuun tai pistoke irtoaa, mutta julkisesti en sitä sanoisi. Ihme kyllä
mieheni ja poikani suusta en ole voimasanoja kuullut koskaan, mutta ehkä he
sadattelevat vain sisäänpäin, tai ei vain tunnu muuten omaan suuhun sopivalta.
Tiedä häntä? Kiroilu näyttää olevan muodissa nuorison keskuudessa, mutta olisi
kyllä mukavaa jos se ei olisi niin runsasta…

Voi pirhanan pirhana, on jäänyt mieleen menneiltä ajoilta, kun naisimmeinen harmitteli jotain epäonnistumista. Ja ukkelit sadattelivat puolestaan ”voi pirkuleen pirkules” kun vaikkapa rakennushommassa sattui jokin ajattelumoka.
Mutta vanhaan hyvään aikaan tavat ja puheet olivatkin eri planeetalta.

Näitä luetaan juuri nyt