Kirkoton liitto myös homojen oikeus

Harvoin koen pettyväni päättäjien päätöksiin, sillä koen heidän tietävän minua paremmin. On kuitenkin pari asiaa, jotka ovat poikkeus tähän sääntöön. Tasa-arvoinen avioliittolaki on yksi niistä.

Keskiviikkona 27. helmikuuta uutisoitiin, että eduskunnan lakivaliokunta ei ota homoille avioliiton mahdollistavaa lakialoitetta käsittelyyn. Mediassakin esillä ollut mittelö siis päättyi – jälleen kerran – homoliittojen vastustajien voittoon. Miksi?

Kirkolla on useimmiten ollut oma, painava sanansa saman sukupuolen välisiä liittoja vastaan. Mielestäni kirkkoa ei tulisi siis pakottaa hyväksymään homoliittoja – jos heidän uskonsa ei sitä salli, niin ei heidän ole pakko homopareja vihkiä. Se on tietenkin ikävää ottaen huomioon lukuisat kristityt homoseksuaalit, jotka haluaisivat päästä naimisiin uskontonsa mukaisesti.

Mutta entäpä maistraattihäät, joihin kirkon ei tulisi liittyä mitenkään? Mikä estää kahta toistaan rakastavaa ihmistä solmimasta liittoa, joka toisi heille myös muita etuja – pääasiallisesti adoptio-oikeuden, saman sukunimen hankinnan… Käsittämätöntä. Useat ystäväni ovat kummastuneita ja näreissään siitä, ettei heillä ole oikeutta solmia avioliittoa rakastamansa ihmisen kanssa.

Kaikki homoliittojen vastustajat eivät tietenkään kuulu kirkkoon. Usein käytetty perustelu on se, että lapsella on oikeus sekä isään että äitiin, ja tästä syystä ei homoille voida antaa oikeutta adoptioon (esim. Janne J. M. Muhosen naseva vastakkainen mielipide). Yksin asuvilla saa kuitenkin olla lapsi. Mistäs he tempaavat sen isä- tai äitimallin lapselleen, jos seurustelukumppania ei näy?

Anne Holmlund (kok) mainitsi Helsingin Sanomissa (HS 11.2.2013), että Ville Niinistön (vihr.) ja Mikael Jungnerin (sdp) syytökset siitä, että hän olisi viivästyttänyt tasa-arvoisen avioliittolakialoitteen käsittelyä, liittyvät oikeasti vain huomion kääntämiseen pois vaikeista talouspoliittisista päätöksistä.

Monesta suunnasta kuuluu myös huutelua, että tärkeämpiäkin asioita on päätettävänä. Mitä nämä ”tärkeämmät” asiat ovat, ja eikö muita päätöksiä voi tehdä niiden lomassa? Pystyvätkö päättäjät keskittymään vain pariin asiaan kerrallaan?

Homoliittojen kannattajien puolelta taisto ei päättynyt tähän. Asiasta tehdään kansalaisaloite, joka 50 000 ääntä kerättyään toivottavasti pääsee eduskunnan käsittelyyn. Itse en voi sitä allekirjoittaa alaikäisyyteni takia, mutta aion tehdä parhaani saadakseni muut asialle.

Mielestäni eduskunnassa tulisi ottaa esille avioliittolain versio, jossa vähintään sallittaisiin saman sukupuolen liitto maistraatissa vihittynä, jos kirkolla on asiaa vastaan jotain. Tällöin henkilöt voivat tehdä juridisen, uskonnottoman liiton ja saada sen vaatimia etuuksia. Tämä olisi jo iso askel kohti tasa-arvoisempaa ja myönteisempää yhteiskuntaa.