Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Kirkoton liitto myös homojen oikeus

Jimi Holmberg
Blogit Megafoni 5.3.2013 12:35

Harvoin koen pettyväni päättäjien päätöksiin, sillä koen heidän tietävän minua paremmin. On kuitenkin pari asiaa, jotka ovat poikkeus tähän sääntöön. Tasa-arvoinen avioliittolaki on yksi niistä.

Keskiviikkona 27. helmikuuta uutisoitiin, että eduskunnan lakivaliokunta ei ota homoille avioliiton mahdollistavaa lakialoitetta käsittelyyn. Mediassakin esillä ollut mittelö siis päättyi – jälleen kerran – homoliittojen vastustajien voittoon. Miksi?

Kirkolla on useimmiten ollut oma, painava sanansa saman sukupuolen välisiä liittoja vastaan. Mielestäni kirkkoa ei tulisi siis pakottaa hyväksymään homoliittoja – jos heidän uskonsa ei sitä salli, niin ei heidän ole pakko homopareja vihkiä. Se on tietenkin ikävää ottaen huomioon lukuisat kristityt homoseksuaalit, jotka haluaisivat päästä naimisiin uskontonsa mukaisesti.

Mutta entäpä maistraattihäät, joihin kirkon ei tulisi liittyä mitenkään? Mikä estää kahta toistaan rakastavaa ihmistä solmimasta liittoa, joka toisi heille myös muita etuja – pääasiallisesti adoptio-oikeuden, saman sukunimen hankinnan… Käsittämätöntä. Useat ystäväni ovat kummastuneita ja näreissään siitä, ettei heillä ole oikeutta solmia avioliittoa rakastamansa ihmisen kanssa.

Kaikki homoliittojen vastustajat eivät tietenkään kuulu kirkkoon. Usein käytetty perustelu on se, että lapsella on oikeus sekä isään että äitiin, ja tästä syystä ei homoille voida antaa oikeutta adoptioon (esim. Janne J. M. Muhosen naseva vastakkainen mielipide). Yksin asuvilla saa kuitenkin olla lapsi. Mistäs he tempaavat sen isä- tai äitimallin lapselleen, jos seurustelukumppania ei näy?

Anne Holmlund (kok) mainitsi Helsingin Sanomissa (HS 11.2.2013), että Ville Niinistön (vihr.) ja Mikael Jungnerin (sdp) syytökset siitä, että hän olisi viivästyttänyt tasa-arvoisen avioliittolakialoitteen käsittelyä, liittyvät oikeasti vain huomion kääntämiseen pois vaikeista talouspoliittisista päätöksistä.

Monesta suunnasta kuuluu myös huutelua, että tärkeämpiäkin asioita on päätettävänä. Mitä nämä ”tärkeämmät” asiat ovat, ja eikö muita päätöksiä voi tehdä niiden lomassa? Pystyvätkö päättäjät keskittymään vain pariin asiaan kerrallaan?

Homoliittojen kannattajien puolelta taisto ei päättynyt tähän. Asiasta tehdään kansalaisaloite, joka 50 000 ääntä kerättyään toivottavasti pääsee eduskunnan käsittelyyn. Itse en voi sitä allekirjoittaa alaikäisyyteni takia, mutta aion tehdä parhaani saadakseni muut asialle.

Mielestäni eduskunnassa tulisi ottaa esille avioliittolain versio, jossa vähintään sallittaisiin saman sukupuolen liitto maistraatissa vihittynä, jos kirkolla on asiaa vastaan jotain. Tällöin henkilöt voivat tehdä juridisen, uskonnottoman liiton ja saada sen vaatimia etuuksia. Tämä olisi jo iso askel kohti tasa-arvoisempaa ja myönteisempää yhteiskuntaa.

Jimi Holmberg

Keskustelu

KAIKKI liitot tulisi solmia eli virallistaa maistraatissa kuten sekulaareissa sivistysvaltioissa tehdäänkin. Sen LISÄKSI

KAIKKI liitot tulisi solmia eli virallistaa maistraatissa kuten sekulaareissa sivistysvaltioissa tehdäänkin. Sen LISÄKSI liiton voi tietysti siunata missä nyt itse kukin pari sen tarpeelliseksi näkee ja heille näin valmiita ollaan tekemään.

En kannata avioliitto-käsiteen sisällön muuttamista lainsäädäntöteitse. Toisaalta en myöskään vastusta rekisteröityjen parisuhteiden säädösten harmonisointia avioliittolain mukaisiksi. Professori Jukka Korpela esitti sunnuntain Helsingin Sanomien mielipidepalstalla varteenotettavan kompromissiehdotuksen tämän kiista ratkaisuksi. Adoptio-oikeus ei kylläkään mielestäni kuulu minkäänlaisiin parisuhteita määritteleviin lakeihin, vaan adoptiot tulee aina ratkaista tapauskohtaisesti lapsen etua ensijaisesti huomioiden ja lainsäädäntö toteutunee luontevimmin erillisellä adoptiolailla. Kirkollinen vihkiminen ei nykyisinkään ole edes kaikille kirkon jäsenillekään mahdollinen, ja uskonnonvapauteen kuuluu, että uskontokunnat saavat vapaasti ja ilman ulkopuolista painostusta päättää niinhyvin vihkimisen kuin liittojen kirkollisen siunaamisekin ehdoista omien periaatteidensa pohjalta.

Minäkin voisin periaatteessa hyväksyä kirkkojen oikeuden päättää itse keitä haluavat vihkiä.

Siis periaatteessa.
Suomen evankelisluterilainen kirkko on valtionkirkko, jolla on veronkanto-oikeus sekä laillinen oikeus ihmisten naittamiseen. Tämä tekee siitä valtion viraston, joka ei voi harjoittaa ihmisten syrjimistä heidän seksuaalisen suuntautumisen tai minkään muunkaan ominaisuuden perusteella.

Jos luterilainen kirkko haluaa siis vastaisuudessakin säilyttää oikeuden kieltäytyä ihmisten avioliittosopimuksen täytäntöönpanosta, se pitää yksiselitteisesti erottaa valtiosta. Sen jälkeen he voivat tehdä mitä lystäävät.

Jimi Holmberg,kirjoittaa ”Se on tietenkin ikävää ottaen huomioon lukuisat kristityt homoseksuaalit, jotka haluaisivat päästä naimisiin uskontonsa mukaisesti”

Ei voi olla samanaikaisesti uudesti syntynyt kristitty, sekä homo tai lesbo!
Eikä voi olla myöskään samanaikaisesti homo tai lesbo, sekä uudesti syntynyt kristitty!

Herra Parahtakoon!

Mitä ihmettä se virkamiehille kuuluu, mitä pikkuihmiset sänkykamarissaan tekee, nykyään.

Pykäläpuoli taas on se mikä kullonkin on. En ole antanut kertoa itselleni mitään suuria puutteita. On testamenttausmahdollisuus ym. Ja yleinen sopimisoikeus, joka menee ”kaiken’ yli. Ja jos ette mua usko, niin kysykää omalta advokaatiltanne.

Tunne näyttää tässä menevän yli faktan.

Uskontoja ei ole syytä tähän liittää. Niitä on monta. Jokaisella omansa, ja jokainen on siihen omaansa tyytyväinen.

”Yksin asuvilla saa kuitenkin olla lapsi. Mistäs he tempaavat sen isä- tai äitimallin lapselleen, jos seurustelukumppania ei näy?”

1) Onhan niitä malleja siellä täällä temmattavaksi.
2) Yksimallisia lapsia ei yhteiskunnan pidä tehdä tietoisesti, vaikka vanhemmat heitä tekevätkin.

Aprikoitselijalle tiedoksi: ei lainsäätäjiä tai virkamiehiä kiinnosta niinkään mitä ihmiset makkareissaan puuhaavat. Kyse on muista käytännön asioista.

Homot ja lesbot haluavat samanlaiset lailliset oikeudet ja velvollisuudet kuin heteropareilla on: alhaisemmat ja selkeämmät perintö(vero)asiat, sukunimiasiat, adoptiojutut jne. Nämähän ovat kaikki asioita, joista on normit avioliittolaissa ja perintökaaressa. Ei siis tarvitse erikseen tehdä testamentteja ym omaisuusteknistä (rahaa ja vaivaa vaativaa). Esim leskeä ei voi ajaa pois yhteisestä asunnosta toisen kuoltua.
Rekisteröity parisuhde on jo olemassa, joten nyt on kyse semanttisesta erosta avioliiton ja rek parisuhteen välillä, joka ero aiheuttaa eriarvoista kohtelua lain edessä nimenomaan adoptioasiassa?

Nollatutkimusten luvatussa maassa lomaan mahtuu varmaan vielä tutkimus lasten kasvamisesta muussa kuin heteropariperheessä, eli että kuinka huonosti tai hyvin jaksavat lapset erilaisissa perheissä, ja onko vanhempien seksuaalisella suuntauksella mitään vaikutusta lasten kehityksessä.
Uskontoja on turha sotkea koko asiaan, ne määrittelevät oman kantansa kuitenkin itsenäisesti.

Kylläpäs olet nimimerkin keksinyt ”expattiSK”.

Moni ei liene tietoinen että homot ja lesbot voivat tehdä keskenään avioliittosopimuksen jossa sanotaan että tässä liitossa osapuolilla on kaikki normaalit aviolliset oikeudet, eikä kenelläkään ole siihen ”nokan koputtamista”.

”Tämän sopimuksen nojalla olemme keskenämme naimisissa ja meitä kutsuttakoon ”aviopuolisoiksi”.

He voinevat myös halutessaan järjestää aivan oikeat hääseremoniat…ja vielä: mikäli ystäväpiiriin kuuluu myös pappi, hänet voitaneen kutsua paikalle lausumaan vihkiparin laatiman ”vihkikaavan” jonka sivulauseessa on vain lyhyt maininta: seremonia ei ole kirkollinen.

En oikein hoksaa mitä vikaa tällaisessa järjestelyssä ja tällaisissa häissä olisi. Pitääkö vuositolkulla hyppyyttää lainsäätäjää kun liitto voi olla parin päivän päästä ohi ja se siitä.

Näitä luetaan juuri nyt