Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Kiljuvat tytöt, tappelevat pojat

Heidi Syrjälä
Blogit Megafoni 3.12.2009 19:02

Olen huomannut usein, miten poikia ja tyttöjä kohdellaan jo vauvasta pitäen eri tavalla.

Tyttöjä pidetään sylissä tukevasti ja heille puhellaan heleällä äänellä siitä, miten nättejä heistä tulee. Poikia pidetään pystyasennossa, puhutaan möreämmällä äänellä ja kerrotaan, miten kovia miehiä heistä kasvaa. Sitten mediassa keskustellaan naisten ja miesten epätasa-arvosta. Eroja kuitenkin valetaan jo pienestä pitäen.

Pihallamme asuu paljon alle kouluikäisiä lapsia ja suurin osa heistä on poikia. Yhtenä päivänä alkoi todella ärsyttää, kun yksi poika kiljui, johon hänen äitinsä kommentoi: ”vaan tytöt saavat kiljua. Eivät pojat kilju”. Miksi tytöt saisivat kiljua? Henkilökohtaisesti en pidä kiljumisesta. En Tyttöjen enkä poikien. Toinen yleinen ilmiö on, että kun pojat riehuvat jossain yhdessä, niin saattaa jonkun kuulla sanovat ”pojat ovat poikia”. Leikkitappeleminenhan on poikien erioikeus. Jos taas tytöt riehuvat, heille sanotaan esimerkiksi, että hienot tytöt eivät käyttäydy tuolla tavalla. Eikö tämä ole jo sukupuolisyrjintää?

Vanhemmat voisivat yrittää kasvattaa lapsistaan ihmisiä sukupuolta painottamatta. Tytöllekin voi ostaa sinisiä vaatteita ja hänkin voi leikkiä autoilla. Pojat voivat pukea punaista ylleen ja jos he haluavat, leikkiä kotia ja hoivata lapsia. Tarhassa ja koulussa voisi enemmän painottaa tasapuolisuuteen myös näissä asioissa. Kun seuraa omaa käytöstään lapsen lähellä, niin saattaa huomata äänensävyssään ja sanomisissaan tyttöä ja poikia luokittelevaa puhetta.

Ehdotankin, että kaikilla Suomen hiekkalaatikoilla jokaisella lapsella ja aikuisella on oikeus kiljua tai olla kiljumatta – sukupuolesta riippumatta.

Heidi Syrjälä

Keskustelu

Sukupuoli on identiteetin ehkä tärkein osa. Pojissa ja tytöissä on paljon samaa, ja paljon erilaista. Jos aletaan kasvattaa ”sukupuolettomasti” (tällä tarkoitan sellaista kerrassaan järjetöntä kasvatusta, ettei saa mainita sukupuolia ja esim. isä ja äitikin ovat vaikkapa karhu ja kettu) niin mielestäni lapselta riistetään oikeus kasvaa mieheksi tai naiseksi.

Mielestäni nykyään paljon keskustelua herättänyt sukupuolineutraali kasvatuspedagogiikka on periaatteessa ihan kiinnostava ja mielenkiintoinen vaihtoehto, kunhan sen suhteen ei aleta täysin talebaniksi. Eli tunnustetaan tosiasiat: on kaksi fyysistä sukupuolta (ja n. miljardi psyykkistä ja sosiaalista sukupuolta). Hyväksytään myös se, että sukupuolet ovat monelta osin erillaisia, mutta tähdätään kasvatuksessa siihen että näistä eroista huolimatta sekä tytöt että pojat ovat aivan yhtä hyviä, arvokkaita ja kykeneviä tekemään samoja asioita.

Lapset ovat persoonia, eivät sukupuolia. Sukupuolisuus on toki tärkeä osa identiteettiä, mutta ei se kaikkein tärkein.

Toinen asia minkä soisi herättävän ajatuksia on se kuinka tietyt lelut ja leikit ovat tarpeettomasti sukupuolitettuja. Miksi vain poikien leluhyllyillä on hienoja autoleluja? Eikö auton pitäisi olla pelkkä arkinen kulkuväline? Jos pieni tyttö hypistelee kiinnostuneena kaupassa leluautoa, sitä ei pitäisi napata häneltä pois ja sanoa: ”Äläpä koske siihen. Se on poikien lelu!” (olen todistanut tällaisen tapahtuman), vaan ehkäpä harkita sellaisen ostamista. Naisetkin ajavat autoa. Ja miehet hoitavat lapsia, joten ei ne hellyyttä ja hoivaa opettavat nukkelelut ole varmaan pojillekaan mikään huono homma.

Tässä ei sinänsä tullut esiin mitään uutta, jokainen lause tuntui entuudestaan luetulta. Herättää pohtimaan, kuinka paljon nykynuoret ovat ohjailtavissa – tässäkään tekstissä ei tuntunut olevan mitään uutta tai omaa, ei edes sanajärjestys.

No Pirkkeli, kertooko se sitten mahdollisesti siitä, että tämä aihe mietityttää nuoria ja muitakin ihmisiä yhä tänäkin päivänä, koska tyttöjen ja poikien kasvatuksellinen eriarvoisuus ei ole vieläkään muuttunut mihinkään suuntaan.

Näitä luetaan juuri nyt