Kierrättäkää muovia, laiskat suomalaiset!
Suomalaiset ovat Euroopan huonoimpia pakkausmuovin kierrättäjiä. Ruotsissakin pantitonta pakkausmuovia kierrätetään noin neljä kertaa enemmän kuin Suomessa. Noloa!
Viime aikoina pakkausmuovin kierrätyksestä on käyty yhä enemmän keskustelua, ja on selvinnyt, ettei se olekaan ihan yksinkertainen asia. Suomessa ollaan ainakin toistaiseksi kaukana tavoitteista, jotka EU on asettanut muovin kierrätykselle. Kierrätykseen liittyy paljon jähmeitä rakenteita, hidasta päätöksentekoa ja jopa vastuun pakoilua.
Miksi suomalaiset ovat huonoja muovin kierrättäjiä? Mikä muovin kierrättämisessä on niin vaikeaa? Ja ennen kaikkea, eikö kaikkia jätteitä voisi vain heittää sekajätteeseen? Muovin kierrättäminen näyttää yhdeltä suurelta kysymysmerkiltä. Siksi päätin lähteä selvittämään muovin tarinaa.
Aloitetaan siitä, onko muovin kierrättämisellä oikeasti mitään väliä. Muovia tehdään pääasiassa raakaöljystä, siis uusiutumattomasta luonnonvarasta. Muovia kierrättämällä voi hidastaa ilmastonmuutosta: kierrättämällä yhden muovikilon säästää kaksi kiloa hiilidioksidipäästöjä uuden raaka-aineen käyttöön verrattuna.
Uusiomuovin valmistusprosessi ei vaadi paljoa energiaa. Uusiomuovista voidaan valmistaa kaikenlaista kukkaruukuista ja muovipusseista rakennusmateriaaleihin. Elintarviketeollisuudessa sitä ei tosin voida käyttää turvallisuussyistä.
Muovi ei maadu käytännössä koskaan. Siksi olisi tärkeää, ettei muovia joutuisi luontoon eikä kaatopaikalle. Suurin osa muovista päätyy käytön jälkeen sekajätteeseen, jota ei enää onneksi viedä Suomessa kaatopaikalle, niin kuin muutama vuosi sitten. Nykyään kaikki sekajäte menee poltettavaksi.
Polttaminen on kaatopaikkaa parempi vaihtoehto, mutta sekään ei ole ongelmatonta. Muovin palaessa ilmaan vapautuu valtavat määrät ilmakehää lämmittävää hiilidioksidia.
Järkevintä olisi tietysti vähentää muovijätteen syntymistä. Tähän voivat vaikuttaa tuotteiden pakkaajat ja pakkausten suunnittelijat, mutta myös kuluttaja kulutusvalinnoillaan. Muovi on kuitenkin usein välttämätön ja ympäristön kannalta jopa parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi lasi- tai kartonkipakkaus. Muovista pystytään kehittämään kevyitä ja energiatehokkaita pakkauksia, jotka suojaavat elintarvikkeita pilaantumiselta. Koska muovin ostamista on vaikea täysin välttää, ostettu muovi kannattaa kierrättää.
Sen ihmiskunta on ymmärtänyt, että asia on tärkeä. Euroopan unionissa aiheen parissa työskennellään ahkerasti ja pakkausmuovin kierrätykselle on asetettu tavoitteet. Tavoitteita kiristettiin vastikään niin, että vuonna 2025 kaikkien EU-maiden pitäisi kierrättää 50 prosenttia kaikista tuotetuista muovipakkauksista. Vuonna 2017 pakkausmuovista kierrätettiin Suomessa 26 prosenttia. Siitä pantitonta pakkausjätettä oli 18 prosenttia, kun kierrätysvaatimus oli 16 prosenttia.
Vuonna 2016 Suomi ei yltänyt pantittoman pakkausmuovin tavoitteeseen. Suomi oli tilastoissa vuonna 2016 kaikista EU-maista huonoin muovin kierrättäjä.
Ongelma on se, että muovin kierrättäminen on liian vaikeaa tavalliselle kuluttajalle. Kierrättäminen näyttää olevan monille suomalaisille liian vaivalloista, sillä keräyspisteitä ei ole riittävän lähellä. Otin yhteyttä Suomen Uusiomuovi Oy:n toimitusjohtaja Vesa Soiniin. Miksi muovin keräyspisteitä on niin harvassa?
“Pääkaupunkiseudulla yleisesti ja erityisesti Helsingin kantakaupungin alueella maankäytölliset ja kaupunkikuvalliset näkökohdat tekevät aluekeräyspisteiden löytymisen hyvin hankalaksi”, kuului Soinin vastaus.
Jätepisteitä on siis vaikea mahduttaa tiiviiseen kantakaupunkiin. Tilanne on kuulemma valitettava, mutta Soini näkee ratkaisun olevan se, että taloyhtiöt ja aktiiviset asukkaat voivat itse tilata muovinkeräyksen omaan roskakatokseensa. Uusiomuovi ja kierrätyspisteiden järjestämisestä vastaava Rinki Oy ovat kuitenkin asettaneet tämän vuoden tavoitteeksi avata 20 uutta muovipakkausten keräyspistettä pääkaupunkiseudulle.
Jos haluaa kierrättää, kansalaisen täytyy siis omatoimisesti tilata muovinkeräys. Se kannattaa jopa rahallisesti, sillä muovijätelaatikon tyhjentäminen maksaa vähemmän kuin sekajätteen. Suuri osa sekajätteestä on muovijätettä.
Selvä, vastuu kierrätyksen järjestämisestä jää kuluttajalle. Jään vielä pohtimaan, eikö Helsinkiin tosiaan mahdu enempää yleisiä muovin keräyspisteitä, vaikka muille jätteille kyllä löytyy tilaa. Asun Helsingin Jätkäsaaressa, jota lähin yleinen muovin keräyspiste on neljän kilometrin päässä Kruununhaassa. Samaa kierrätyspistettä käyttää koko kantakaupunki. Jos haluaisin kierrättää muovini, hyppäisin ratikkaan ja ajelisin muovisäkkeineni kaupungin halki.
Kysyin Jätkäsaaren aluesuunnittelusta vastaavalta projektipäälliköltä Outi Säntiltä, eikö tosiaan Helsinkiin ja Jätkäsaareen mahdu enempää muovin keräysastioita. Tähän en saanut selvää vastausta, mutta sen sijaan selvisi iloinen uutinen. Jätkäsaareen on tulossa muovinkeräys vielä tämän vuoden aikana! Tiedotus aiheesta tapahtunee kesäkuussa.
Jätkäsaari on siis kuitenkin edelläkävijä, vaikka ehdin jo luulla, ettei uusi ja kovin modernilta tuntuva asuinalue olekaan järjestänyt kierrätysasiaa kunniakkaasti. Pian jätkäsaarelaisetkin pääsevät kierrättämään muovinsa!
Mutta mitä lainvalmistelija sanoo siihen, ettei Suomi pääse vielä EU:n asettamiin tavoitteisiin muovin kierrätyksestä? Ja jos tällä hetkellä emme saavuta 16 prosentin tavoitetta, kuinka pääsemme seitsemän vuoden päästä 50 prosenttiin, kun tavoitteet kiristyvät?
Otin seuraavaksi yhteyttä ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Tarja-Riitta Blaubergiin. Missä mennään pakkausmuovin kierrätyksessä?
Blauberg myöntää, että muovin kierrätyksessä on ongelmia. Aihe on verrattain uusi, ja muutosten tekeminen vie aikaa. Ympäristöministeriössä ollaan kuitenkin syksyllä käynnistämässä jätelainsäädännön uudistusta EU:n direktiivien täytäntöönpanemiseksi. Silloin on varmasti tarvetta kiristää muovipakkausten erilliskeräystä.
Loppujen lopuksi suurin vastuu näyttää olevan kuluttajalla, jonka luotetaan osaavan ja tahtovan tilata roskakatokseensa muovinkeräyksen tai kiikuttavan roskiaan toiselle puolelle kaupunkia. Ahkerien kierrättäjien rooli on tärkeä, mutta muidenkin tahojen pitäisi vastata ongelmaan. Halu kierrättää on monien kuluttajien keskuudessa suuri ja uusiomuoville olisi enemmän kysyntää kuin pakkausmuovia nykyisellään saadaan kerättyä.
Vika ei ehkä olekaan laiskoissa suomalaisissa, jotka eivät jaksa kierrättää. Miten ihmeessä asiaa ei saada toimimaan?
Suomeen tarvitaan tiukempia säädöksiä ja kaupunkisuunnittelussa tulee ottaa huomioon kierrätyksen tarpeet. Muovin kierrätyksen vastuutahot voisivat järjestää lisää yleisiä keräyspisteitä ja lopettaa selittelyn.
Tiedustelun tuloksena selvisi kuitenkin myös iloisia yllätyksiä: jäteasetuksia ollaan kiristämässä, pääkaupunkiseudulle suunnitellaan lisää pakkausmuovin keräyspisteitä ja Jätkäsaareenkin on tulossa muovinkeräys. Asiat edistyvät, mutta liian hitaasti.