Kielikylpyä kaikille

Pakkoruotsista puhuttaessa katselen asiaa eri näkökulmasta kuin suurin osa suomalaisista. Kielikylpijänä minulla on ollut etuoikeus kasvaa kaksikielisessä ympäristössä pienestä pitäen, vaikka kotikasvatukseltani olen täysin suomenkielinen.

Ensikosketukseni ruotsin kieleen tapahtui viisivuotiaana, kun minut laitettiin kielikylpyyn. Kielikylpy tarkoittaa sitä, että päivät vietetään suurimmaksi osaksi opiskeltavaa kieltä puhuen, mutta kotona kommunikoidaan äidinkielellä. Tämä antaa mahdollisuuden oppia ja arvostaa kahta kieltä äidinkielen omaisesti.

Pakkoruotsi.net-sivuston kielikylpytekstistä käy ilmi, että useista kielikylpijälapsista on tullut ”puolikielisiä.” Se merkitsee, että henkilö ei osaa kunnolla edes äidinkieltään.
Kokemukseni asiasta on kuitenkin se, että puolikielisyys on melko harvinaista. Olen tavannut elämäni aikana useita satoja kielikylpijöitä, joista vain prosentti tai alle on puolikielisiä. Lähes kaikilla kielikylpijöillä on ollut pelkkää positiivista sanottavaa vanhempiensa tekemästä valinnasta.

Molempien kotimaisten osaaminen ei ole koskaan tuottanut minulle harmia, enkä ole kuullut kenenkään muunkaan valittavan useamman kielen osaamisesta.
Ruotsin kieli ei ehkä maailmalla ole kaikkein käytännöllisin, mutta sen osaaminen auttaa myös muiden germaanisten kielten opiskelussa. Oma kokemukseni on, että englantia on ollut helpompi oppia, kun hallitsee yhden germaanisen kielen jo entuudestaan. Ranskaa opiskellessa sanat muistuvat paremmin, sillä kielissä on yhtäläisyyksiä.

Jotkut sanovat, että pakkoruotsi on muinainen ripe menneisyydestä ja valtion viimeinen keino yrittää pitää ruotsin kieltä hengissä Suomessa. Minun mielestäni ruotsin opiskelu kouluissa on arvokas jäänne historiastamme. Sen tarkoituksena on pitää toinen kotimainen kielemme mukana suomalaisten arkipäivissä eikä vihan kohteena.

Kolmentoista vuoden ikä ei ole varmastikaan paras aika alkaa opettaa nuorelle yhtään mitään uutta. Jos minä saisin päättää, ruotsia alettaisiin opiskella toisena heti suomen kielen opiskelun aloittamisen jälkeen. Silloin toisesta kotimaisesta saisi kaiken hyödyn irti ja se olisi luonnollinen osa peruskoulutusta.