Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Kielikylpyä kaikille

Maija Koivistoinen
Blogit Megafoni 28.4.2011 16:02

Pakkoruotsista puhuttaessa katselen asiaa eri näkökulmasta kuin suurin osa suomalaisista. Kielikylpijänä minulla on ollut etuoikeus kasvaa kaksikielisessä ympäristössä pienestä pitäen, vaikka kotikasvatukseltani olen täysin suomenkielinen.

Ensikosketukseni ruotsin kieleen tapahtui viisivuotiaana, kun minut laitettiin kielikylpyyn. Kielikylpy tarkoittaa sitä, että päivät vietetään suurimmaksi osaksi opiskeltavaa kieltä puhuen, mutta kotona kommunikoidaan äidinkielellä. Tämä antaa mahdollisuuden oppia ja arvostaa kahta kieltä äidinkielen omaisesti.

Pakkoruotsi.net-sivuston kielikylpytekstistä käy ilmi, että useista kielikylpijälapsista on tullut ”puolikielisiä.” Se merkitsee, että henkilö ei osaa kunnolla edes äidinkieltään.
Kokemukseni asiasta on kuitenkin se, että puolikielisyys on melko harvinaista. Olen tavannut elämäni aikana useita satoja kielikylpijöitä, joista vain prosentti tai alle on puolikielisiä. Lähes kaikilla kielikylpijöillä on ollut pelkkää positiivista sanottavaa vanhempiensa tekemästä valinnasta.

Molempien kotimaisten osaaminen ei ole koskaan tuottanut minulle harmia, enkä ole kuullut kenenkään muunkaan valittavan useamman kielen osaamisesta.
Ruotsin kieli ei ehkä maailmalla ole kaikkein käytännöllisin, mutta sen osaaminen auttaa myös muiden germaanisten kielten opiskelussa. Oma kokemukseni on, että englantia on ollut helpompi oppia, kun hallitsee yhden germaanisen kielen jo entuudestaan. Ranskaa opiskellessa sanat muistuvat paremmin, sillä kielissä on yhtäläisyyksiä.

Jotkut sanovat, että pakkoruotsi on muinainen ripe menneisyydestä ja valtion viimeinen keino yrittää pitää ruotsin kieltä hengissä Suomessa. Minun mielestäni ruotsin opiskelu kouluissa on arvokas jäänne historiastamme. Sen tarkoituksena on pitää toinen kotimainen kielemme mukana suomalaisten arkipäivissä eikä vihan kohteena.

Kolmentoista vuoden ikä ei ole varmastikaan paras aika alkaa opettaa nuorelle yhtään mitään uutta. Jos minä saisin päättää, ruotsia alettaisiin opiskella toisena heti suomen kielen opiskelun aloittamisen jälkeen. Silloin toisesta kotimaisesta saisi kaiken hyödyn irti ja se olisi luonnollinen osa peruskoulutusta.

 

Maija Koivistoinen

Keskustelu

Kaikella kunnioituksella Maija Koivistoista kohtaan täytyy todeta, että hänen kirjoituksensa on aika masentava esimerkki nykyisen ”virallisen” kielikeskustelumme tasosta. Kirjoituksessa ei nimittäin pystytty tuomaan esiin ainuttakaan uutta argumenttia, vaan se on rakennettu pelkkien vanhojen kliseiden varaan. Ja vieläpä sellaisten kliseiden, jotka jo kauan sitten on pystytty osoittamaan paikkansa pitämättömiksi.

Kaikki nuo Koivistoisen esittämät perustelut on kuultu jo viimeistään kymmenen vuotta sitten, jolloin keskustelu pakkoruotsista ryöpsähti internet-palstoilla ensimmäisen kerran esiin. (Juuri internetin yleistyminen mahdollisti tämän keskustelun käymisen; sitä aikaisemminhan aihe oli ollut julkisuudessa melkoinen tabu.) Kyseisissä keskusteluissa pystyttiin varsin seikkaperäisesti osoittamaan, että yhdelläkään noista Koivistoisen nyt luettelemista argumenteista ei pystytä perustelemaan sitä, miksi kaikkien suomalaisten koululaisten pitäisi väkipakolla lukea koulussa ruotsia – ainakin mikäli jonkinlaista oikeudenmukaisuusperiaatetta halutaan yhteiskunnassa noudattaa, ja toisaalta ollaan kiinnostuneita myös siitä, että koulutukseen satsattavilla resursseilla saavutetaan mahdollisimman suuri hyöty.

Niinpä Koivistoisen kirjoitus vaikuttaa nykypäivän lukijan silmissä lähinnä jankuttamiselta, jonka asiasisältö on pyöreä nolla. Sellainen ei vie keskustelua eteenpäin eikä anna kovin hyvää vaikutelmaa kirjoittajastaan – eikä ole edes kovin kohteliasta muita keskustelijoita kohtaan.

Pienenä lohdutuksena Koivistoiselle voidaan kuitenkin todeta, että hän ei ole yksin. Esimerkiksi Stefan Wallin ja muutama muu nimekäs poliitikko on viime aikoina sortunut aivan samanlaiseen latteuksien latelemiseen. Tämä johtuu siitä, että hekään eivät ole pystyneet keksimään ainuttakaan pätevää perustelua nykyisen pakkoruotsikäytännön jatkamiseen. Koska jotain on tv-kameroiden edessä kuitenkin pitänyt sanoa, on sitten paremman puutteessa jouduttu tyytymään noihin latteuksiin. Sellainen käyttäytyminen on poliitikoille varsin tyypillistä.

Kielikylvyt ovat kyllä hyvä ja kannatettava asia, mutta miksi keskittyä juuri siihen kieleen josta meille on vähiten hyötyä? Sen osaajia meillä on jo rittävästi. Ei ole toista kieltä suomen lisäksi joiden sitä äidinkielenään puhujia olisi niin paljon, 5% kansasta.

Ja jos ajatellaan ihan käytännöllisesti niin pitää myös tunnustaa tosiasia että ruotsi on suomen kaltainen marginaalinen minikieli jolla ei pärjää juuri missään.

Lapset kiinankielen kielikylpyyn. Siinä olisi Suomelle kilpailuetu.

Pakkoruotsin kannattajilla on yksi sana yli muiden: Minä- minä, minä, minä. Ei toivoakaan objektiivisesta arviointikyvystä ja kansan enemmistön tuntojen tajuamisesta.. No, jytky tulee toistumaan suurempana neljän vuoden päästä, ellei se vielä riitä kumoamaan sdp:n ja kokoomuksen eliitin omaa kenttäänsäkin halveksivaa linjaa.

Minä olen DI ohjelmistotekniikasta, ja se on soveltunut minulle hyvin. Minulla ei ole lainkaan huonoja kokemuksia ohjelmistotekniikan opiskelusta. Ohjelmistotekniikka opettaa loogista ajattelua ja kokonaisuuksien ymmärtämistä pienten osien summana, ja sehän on vain hyvä asia. Looginen ajattelu on portti kaikkien muiden alojen ymmärtämiseen.

Siksi minun mielestäni kaikille pitäisi säätää pakko opiskella DI:ksi ohjelmistotekniikasta.

Täältä Thaimaasta katsottuna ongelma on absurdi. Kukin oppikoon sitä kieltä mitä hän haluaa. Kuitenkin, jos huonot ajat tulevat, ruotsinkielentaitoiset voivat muuttaa länteen. Tuskin itään.

Maija Koivistoisen kirjoitelma kertoo karua kieltään ruotsin kielikylvyn päämäärästä tehdä ruotsin kielikylpyyn osallistuvista koululaisista papukaijamaisesti kielipuolueen lanseeraamien sloganien eteenpäinviejiä.

Missä on vivahteikas kielen käyttäminen, kriittisyys, omien luovien ajatusten tai edes mutun sijasta tutkitun faktatiedon esille tuominen?

Hei Maija Koivistoinen,

Mielestäni toit kannustavan ja positiivisen näkökulman kielen opiskeluun. Molemmat suomenkieliset lapseni opiskelevat koulunsa ruotsiksi ja uskon, että heille on ruotsin kielen oppimisesta iloa ja hyötyä. Kielten tutkijat väittävät, että kielten opiskelu edistää uusien kielten oppimista, joten haluan uskoa, että ruotsin kielen avulla myös englannin ja saksan opiskelu on helpompaa. Luin aiempia saamiasi blogisi innoittamia tekstejä ja ne ovat kuin pienoinen läpileikkaus laajemmasta keskusteluilmapiiristä. Toivoisin ehkä hiukan enemmän avarakatseisuutta ”pakkoruotsi” keskusteluun ja sitä, että sana pakko voitaisiin nähdä mahdollisuutena.

Tässä yksi blogi, jossa pohditaan samaa ajankohtaista teemaa:
http://marcusnordstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/71110-yksi-kansa-–-kaksi-kielta

Olen samaa mieltä Lumikin kanssa siitä että kaksikielisyys on parempi vaihtoehto kuin yksikielisyys.

Ongelma vaan on siinä että ruotsin kieli on aivan erityisen pieni ja rajoittunut. Sen opettelemiseksi toiseksi sujuvaksi kieleksi on varmasti kivaa ja iloista – mutta käytännössä nurkkakuntaista ja hyödyltään niin vaatimatonta että voidaan puhua jopa hukkaanheitetystä tilaisuudesta.

Huomattavasti hyödyllisempiä olisivat esimerkiksi saksa, ranska, italia, venäjä, espanja, kiina, japani, turkki tai arabia. Ja useat muut. Ruotsia puhuu äidinkielenään vain 9 miljoonaa ihmistä ja sen asema tulevaisuuden yhä globalisoituvassa maailmassa tulee olemaan erittäin, erittäin vaatimaton.

Pohjoismaiden asemaa ja omaan napaan tuijottamisen mielettömyyttä kuvastaa hyvin se, että kaikkien viiden erikielisen pohjoismaan yhteenlaskettu väestö on 3,6% Euroopan väestöstä. Siis Euroopan, ei koko maailman.

Käsittämätöntä miten nyky-Suomen ihmiset jaksaa vaahdota pakkoruotsista ja pakolaisista!!
Ettekö todellakaan ymmärrä, että maailmassa on paljon tärkeämpiä aiheita mihin keskittyä.
Esim. ilmastonmuutos. Ja nyt on aivan turha alkaa skeptisesti valittaa viherpipertäjistä ja kukkahattutädeistä. Ihmiset on aivan ulkona mitä maailmassa tapahtuu.
Ettekö te hyvät ihmiset tajua, että olisi aika tarttua toimeen ja miettiä pikaisia ratkaisuja miten
parantaa jokapäiväisiämme tapojamme suojellaksamme maapalloa! Tarvitaan insinööri logiikkaa,
järkeä, älyä, toimia, päätöksiä, muutoksia.
Jokainen voi tehdä omalla panostuksellaan jotain.

http://www.remss.com/msu/msu_data_monthly.html

http://ilmastotieto.wordpress.com/2011/01/24/uusi-sulamisennatys-gronlannin-jaatikolla/

Ihmiset on osannut sössiä asiansa hyvin, mutta monta asiaa saadaan korjattua; jos
vaan annetaan tilaa ’Linuksien’ kaltaisille ihmisille, jotka osaavat nähdä järjellä montakin hyvää ratkaisua. Te vaan jaksatte valittaa jostain Ruotsista.

Yllä oleva nimimerkki ”nyt olisi vähän muuta pohdittavaa ” kompastuu itse hyvin mustavalkoiseen ajatteluun. Kuka tässä pakkoruotsikeskustelussa on pakolaisista puhunut? Tuo vihjailu perustuu joko vilpittömän tietämättömään tai sitten tarkoitushakuiseen ihmisten lokerointiin.

Pakkoruotsin vastustamisella ei ole mitään tekemistä rasismin, ahdasmielisyyden tai sulkeutuneisuuden kanssa. Tiedoksi myös nimimerkille ”Lumikki”. Vapaan kielivalinnan kannattajissa on mukana ihmisiä kaikista puolueista ja kansanryhmistä. Pakkoruotsia on vastustettu jo vuosikymmeniä, eikä se ole mikään ”laajemman keskusteluilmapiirin” ilmaus. Kehotan tutustumaan esim. Vapaa Kielivalinta ry:n nettisivustoon: http://www.vapaakielivalinta.fi

Jään mielenkiinnolla odottamaan tulevaa hallituspohjaa ja hallitusohjelmaa. Voihan olla, että ruotsin kielen asema säilyy yhtä vahvana kuin tähän saakka. Voi myös olla, että kielilakia muutetaan tai lähdetään muuttamaan perustuslakia. Nyt on pienpuole Rkp:llä pohdinnan paikka: Miten saada ruotsin puhumiseen positiivinen ote?

Hyvin on kirjoittaja osannut ladata tiiviisti kaikki pakkoruotsin puolustuskliseet kirjoitukseensa — juuri siten kuin niiden kuuluukin siellä olla. Surullista ja kritiikitöntä ajattelua sinänsä, mutta toki kielipolitiikkamme tarkoituksenmukainen tulos, ei siinä mitään. Näitä samoja juttuja on tullut luettua kohta 15 vuotta, eivätkä ne miksikään muutu.

Minulla on ollut nimenomaan *etuoikeus* kasvaa tuollaisen hapatuksen ulottumattomissa ihan suomenkieliseksi ihmiseksi, niin paljon kuin se ruotsinkielisiä ja kielikylvetettyjä varmasti ihmetyttääkin. En ole koskaan kokenut itseäni mitenkään vajavaiseksi, ja olen samalla oppinut jopa ymmärtämään syvällisesti juuri tämän ajatusmaailman omituisuuksia, kun olen yrittänyt puolustaa omia ihan perusihmisoikeuksiani toisten ihmisten nordistista kieli-identiteettiä vastaan. Eihän se ikinä ole mikään ongelma, jos lapset kielikylvetetään vaikka mihin kieleen; sillähän saadaan toki mihin tahansa väestöön aina haluttu lopputulos, kun sitä vain jatketaan tarpeeksi pitkään.

Mitä noihin germaanisiin kieliin tulee, niin itse kirjoitin B-ruotsista laudaturin melkein täysillä pisteillä, ja lyhyempi saksa (josta toki myös L) on edelleen heikoissa kantimissa, joten se siitä. Englantini on toki loistavaa, mutta se onkin ”tappajakielenä” suomenruotsalaisten auktoriteettien — jotka tietävät meidän kielitarpeemme ja -identiteettimme paremmin kuin me itse — mielestä valtava uhka ruotsin kielen osaamiselle… kuinkas nyt sattuukaan, kun esimerkiksi töissä käytän sitä joka ainoa päivä kansainvälisten kollegojeni kanssa. Ruotsia en ole puhunut koskaan koulun ulkopuolella. :-)

Suomessa puhutaan jo lähes 200:taa erilaista kieltä äidinkielinä. Suomessa voi siis olla kaksikielinen lähes 200:lla erilaisella kieliyhdistelmällä: suomi + joku näistä lähes 200:sta erilaisesta äidinkielestä.

Ruotsinkieliset ovat vain yksi kielivähemmistö muiden lähes 200:n erilaisen kielivähemmistön joukossa!

On tosi ällöä kuulla noita omakehuisia ”kaksikielisyys-juttuja”, joissa toiseksi kieleksi ei kelpaa muu kuin surukieli.

Surukielisten olisi hyvä pysyä hiljaa omissa poteroissaan. Kukaan ei enää ole kiinnostunut noista samoista jorinoista.

”Minun mielestäni ruotsin opiskelu kouluissa on arvokas jäänne historiastamme. Sen tarkoituksena on pitää toinen kotimainen kielemme mukana suomalaisten arkipäivissä eikä vihan kohteena. Kolmentoista vuoden ikä ei ole varmastikaan paras aika alkaa opettaa nuorelle yhtään mitään uutta. Jos minä saisin päättää, ruotsia alettaisiin opiskella toisena heti suomen kielen opiskelun aloittamisen jälkeen. Silloin toisesta kotimaisesta saisi kaiken hyödyn irti ja se olisi luonnollinen osa peruskoulutusta.”

Pakkoruotsin kannattajat eivät halua nähdä sitä alkeellista logiikkaa, että jos esitetään mielipide ”minun mielestäni ruotsin opiskelun kouluissa tulee olla pakollista”, kumoaa tämän loogisesti mielipide ”minun mielestäni ruotsin opiskelun kouluissa EI tule olla pakollista”. Syntyy pattitilanne, mikä tarkoittaa sitä, että pitäisi esittää rationaaliset perustelut pakkoruotsille. Tämän sijaan pakkoruotsin kannattajat katsovatkin, että heidän subjektiivinen mielipiteensä painaa enemmän, kuin toisten ihmisten subjektiivinen mielipide. Kyse on siis itsensä asettamisesta muiden ihmisten yläpuolelle, mikä vaivaa jostain syystä nimenomaan pakkoruotsin kannattajia.

Pakollisen ruotsin kannattajat eivät ylimielisyydessään halua ymmärtää sitä, että henkilön subjektiivinen mielipide ei ole peruste pakottaa henkilön subjektiivinen mielipide ihmisille, joilla on toisenlainen subjektiivinen mielipide.

Mitähän pakkoruotsin kannattajat sanoisivat, jos alkaisin vaatia, että jokainen suomalainen pitää pakottaa opiskelemaan ruotsin tilalla ranskaa sen takia, että minun mielestäni ranskan opiskelu on arvokasta. Eivätkö pakkoruotsin kannattajat alkaisi vastustaa tätä sanoen, että tämä on minun mielipiteeni ranskan kielestä, saan pitää mielipiteeni ja saan opiskella ranskaa, mutta mielipiteeni ei riitä syyksi pakottaa opiskelemaan ranskaa ruotsin sijaan niitä ihmisiä, jotka näkevät ruotsin opiskelun arvokkaana ja haluavat opiskella ruotsia.

Mikään muu ryhmä Suomessa ei esitä tällaista, että heidän mielipiteensä pitäisi pakottaa muille ihmisille. Tämä sama ajattelu on jokseenkin kaikilla pakollisen ruotsin kannattajilla – myös korkeasti koulutetuilla aikuisilla, joten asiaa ei voi laittaa tässä tapauksessa nuoren iän piikkiin. Ruotsinkielisen kulttuurin ihannointi luo samalla ihmiseen sairaalloisen ylemmyydentunnon ja itsekeskeisyyden.

Asioita, joista olen (osittain) samaa mieltä Koivistoisen kanssa:
Kielikylpyopetus on hyödyllistä lapsille (lukuun ottamatta lukihäiriöiset ja muut oppimisvaikeudet) – minkä tahansa kielen kielikylpyopetus, ruotsi ei ole mitenkään erikoisasemassa hyödyn suhteen.
Englantia on helpompi oppia kun osaa toisen germaainisen kielen – samoin ruotsia on helpompi oppia jos osaa jo toisen germaanisen kielen.
Molempien kotimaisten kielten osaaminen ei ole tuottanut minulle mitään harmia – tosin, jos olisin lukenut ranskaa, ei minun olisi tarvinnut sitä vasta aikuisena opiskella, yhdessä työpaikassa se kun oli ehdoton vaatimus.

”ruotsin opiskelu kouluissa on arvokas jäänne historiastamme” Kieliä ei pitäisi opiskella historiallisista syistä, vaan siksi, että niistä on hyötyä tulevaisuudessa. Jätetään historia historian oppitunneille; kernaasti opetuksessa saisi painottaa yhteistä historiaamme Ruotsin kanssa ja kulttuurihistorian puolella suomenruotsalaisen kulttuurin panosta Suomen kulttuurielämään, mutta ei valjasteta kieltenopetusta asioihin, jotka eivät siihen kuulu.

Edellistä kommenttiani vain korostaa ja todenperäisyyttä todistaa se, että kirjoittaja on lukenut Pakkoruotsi.net-sivustoa, mutta ei näe minkäänlaista tarvetta kumota sivustolla esitettyjä väittämiä ruotsin pakollisuuden suhteen, vaan hän ohittaa kaiken omilla mielipiteillään. ”Minä olen tätä ja tätä mieltä ruotsista, joten kannatan sitä, että ruotsi pakotetaan kaikille ihmisille Suomessa eikä vastakkaista mielipiteistä tai edes perustelluista vastaväittämistä tarvitse välittää.” Pakkoruotsin kannattajien ajattelu on jostain syystä niin alkeellisella tasolla, etteivät he ymmärrä, että ihmisille ei voida pakottaa jotain, ilman että pakottamiselle on olemassa vankat perustelut.

Peruskoulussa kielten opiskelu kannattaa aloittaa vaikeimmista kielistä, sillä lapsi oppii helpommin kieliä kuin aikuinen. Ruotsi on helpoin kieli, mitä Suomessa opetetaan, helpompi kuin englanti. Suomeen tarvittaisiin ranskan, venäjän ym.. kielikylpyjä. Kielikylpy ei eroa muusta kieltenopetuksesta sen suhteen, että kielikylpyjä kannattaisi järjestää kielillä, joita ei tarvita Suomen työelämässä tai joilla on hyvin pieni sivistävä aspekti, kuten ruotsilla. Yleisesti Euroopassa pakolliset kielet ovat englanti sekä ranska tai saksa. Nämä ovat Euroopan sivistyskielet. Maailmassa englannin jälkeen opetetuin kieli on ranska.

Suomessa on lähinnä vain ruotsin kielikylpyjä, koska kielikylpyjen kehittäminen ja tutkiminen on annettu suomenruotsalaisten käsiin, eli Vaasan yliopiston ruotsin kielen laitoksen ruotsinkieliselle henkilökunnalle. Tällaisella taholla ei ole mitään mielenkiintoa korvata ruotsin kielikylpyjä jonkin muun kielen kielikylvyillä. Suomenruotsalaisille ruotsin kielen asema tulee aina ensin ja vasta toisena järki.

Kielipolitiikka.fi kirjoittaa: ”Suomessa on lähinnä vain ruotsin kielikylpyjä, koska kielikylpyjen kehittäminen ja tutkiminen on annettu suomenruotsalaisten käsiin, eli Vaasan yliopiston ruotsin kielen laitoksen ruotsinkieliselle henkilökunnalle.”

Hmmm… tämä selittäisi sen miksi kielikylpymme on keskittynyt kaikkein tarpeettomimman kielen opiskeluun. Näin siinä käy kun yksi intressiryhmä on nostettu kontrolloivaan asemaan.

Kielipolitiikkamme tulisi pohjautua samoihin kriteereihin kuin ohjelmointikielten opiskelussakin: mille kielille on eniten tarvetta? Mitkä ovat yleisesti käytetyimmät kielet ja kuinka paljon meillä on jo nyt osaajia. Tarvepohjaisilla kriteereillä tarkasteltuna ruotsin kieli olisi minkä tahansa prioriteettilistan häntäpäässä.

Kukaan ei kuluta vuosia oppiakseen sujuvasti jotain Fortrania historiallisista syistä. Sehän olisi kerrassaan järjetöntä.

”…Suomessa on lähinnä vain ruotsin kielikylpyjä, koska kielikylpyjen kehittäminen ja tutkiminen on annettu suomenruotsalaisten käsiin, eli Vaasan yliopiston ruotsin kielen laitoksen ruotsinkieliselle henkilökunnalle…”

Lisäksi heillä ei ole ammattitaitoa eikä tahtoa järjestää kielikylpyä sillä tavoin kuin se tulisi järjestää.

Vai onko kyse niin tärkeästä poliittisesta pelistä, että on tarkoituksenmukaista käyttää ruotsin kielikylpyä kulissina sekä kielikylpylasten aivopesussa että perusteluna yleisen mielipiteen muokkaamisessa?

Onhan totta, että me kaikki arvostamme kielitaitoa – mutta miksi vain ruotsin kielen taito määrittää ”kielitaidon”? Arvostamme koulutusta ja olemme saaneet siitä jopa kiitosta – mutta pelkkä ”kielikylpy” -trmikö takaa sen, että opetuksessa noudatetaan edes alkeellisimpia pedagogisia vaatimuksia?

Koska ruotsin kielikylpyopetus on pelkästään poliittista – eikä pedagogista, kuten sen kuuluisi olla – kielikylpyopettajien ammattitaito ja koulutus ei yllä edes tavallisen epäpätevän opettajan tasolle; länsirannikkoa lukuunottamatta Suomessa ei ole riittävästi koulutettuja ruotsinkielisiä opettajia kielikylvyn toteuttajiksi ja heiltäkin puuttuu kielikylpyopettajan koulutus.

Samalla rikotaan kielikylpyopetuksen yhtä tärkeimmistä periaatteita; sama opettaja ei saa opettaa kielikylpijöille sekä suomeksi että ruotsiksi – muista kielistä puhumattakaan. Miksi tätä ohjetta ei noudateta? Kaksikielisiä perheitä neuvotaan käyttämään lapselle puhuessaan ehdottomasti omaa äidinkieltään – joita voi olla vain yksi kullakin; kielikylvyssä sama opettaja opettaa surutta sekä suomeksi että ruotsiksi – vielä monesti vallinaisesti molempia puhuen ja kirjoittaen.

Jos vanhemmat huomauttavat tästä epäkohdasta, joutuu joukkoon yhteistyökyvytön häiriköijä, joka ei kykene sitoutumaan kielikylvyn ”periaatteisiin” ja josta tehdään mm. lastensuojeluilmoitus opettajaan kohdistuneesta kritiikistä. Sen jälkeen kenenkään ei tarvitse enää ottaa kuuleviin korviinsakaan lapsen ja perheen näkökulmaa.

Vastaako tällainen toiminta opetukselle, koulutukselle ja opettajille asetettuja vaatimuksia ja kriteerejä?

Haluan lapselleni kielikylvyn englanniksi, venäjäksi, espanjaksi ja ranskaksi. Problem with that?

Millä ihmeen oikeudella olet tuputtamassa tuota ruotsia, kun en halua sitä lukea?!

40 vuotta kokeiltu tätä PAKKOruotsia ja se ei ole mennyt edes ministerien päähän.

Jyrki Katainen 6.4.2011: ”Katsokaa jotakin sellaista maata, missä ihmiset eivät kunnolla osaa puhua eivätkä ymmärtää toistensa kieltä vaikka ovat saman maan kansalaisia …

http://www.youtube.com/watch?v=tkCxwWA9PH4

Pakkoruotsin vastustajat ovat oikeassa,
kirjoittaa TUOMAS ENBUSKE:
http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60431-pakkoruotsin-vastustajat-ovat-oikeassa

http://jukkahankamaki.blogspot.com/2010/12/pois-pois-pakkoruotsi.html

http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Politiikka.html

http://www.kielipolitiikka.net
http://www.pakkoruotsi.net
http://www.saunalahti.fi/eiry/

Näitä luetaan juuri nyt