Blogit

Helsingin nuorisopalveluiden Nuorten Ääni –toimituksen blogi.

Khojali – kansanmurha jota ei tunneta

Blogit Megafoni 26.2.2021 00:01
Megafoni
Megafoni - avatar
Kirjoittajat ovat pääkaupunkiseudulla asuvia nuoria. Nuorten Ääni -toimitus tuo nuorten näkökulmia esille mediassa.

Mona Savojifar

Tänään 26. helmikuuta Azerbaidžan viettää Khojalin kaupungin muistopäivää. 29 vuotta sitten Khojali joutui armenialaisten asevoimien tekemän verilöylyn uhriksi. Hyökkäyksessä kuoli satoja azerbaidžanilaisia siviilejä.

Azerbaidžanin ja Armenian välinen konflikti Vuoristo-Karabahissa on kestänyt jo kymmeniä vuosia. Neuvostoliiton alkuvuosina Stalinin johdolla Karabah jätettiin Azerbaidžanin osaksi. Silloin alueella asui vielä molempia kansoja. Sota alkoi vuonna 1988, kun Neuvosto-Armenia vaati alueen siirtämistä itselleen. Karabahin sodat ovat jättäneet ikäviä jälkiä molemmille puolille. Yhtenä verisimmistä tapahtumista pidetään juuri Khojalin vuoden 1992 verilöylyä.

Tätini joutui armenialaisten asevoimien vangiksi Khojalissa. Olen kuunnellut hänen koskettavia elämäntarinoitaan siitä, kuinka hän joutui vangiksi, mitä hänelle tapahtui, ja miten hän selvisi. Tätini tarinoita on mahdotonta kuunnella ilman kyyneleitä silmissä. On uskomatonta ajatella, kuinka julma tämä maailma voi olla, ja mitä julmuuksia ihminen pystyy tekemään nuorelle naiselle. Tätini kanssa samaan asemaan olivat joutuneet tuhannet muut ihmiset.

 

Monet lapset menettivät vanhempiaan ja kotejaan Khojalin hyökkäyksessä.

Monet lapset menettivät vanhempiaan ja kotejaan Khojalin hyökkäyksessä. (Kuva: Wikimedia Commons)

Minua surettaa valtavasti myös se, kuinka vähän Khojalista tiedetään. Suomeksi on vaikeaa löytää luotettavaa tietoa tapahtumista. Englannin kielellä tietoa löytyy Wikipediasta ja azerbaidžanilaisten kansalaisjärjestöjen sivustoilta. Uhrien määrä vaihtelee riippuen tietolähteestä. Khojalin tapahtumille on myös monta nimitystä. Länsimaiden mediat käyttävät sanaa verilöyly, kun taas Azerbaidžanissa Khojalia kutsutaan kansanmurhaksi tai tragediaksi. Kansanmurhan uhreista löytyy myös kuvia ja videoita, mutta niiden katsominen on erittäin rankkaa.

Jopa 613 uhria yhden yön aikana

Helmikuun 25. ja 26. päivän välisenä yönä 1992 armenialaiset asevoimat piirittivät Khojalin kaupunkia merkittävällä voimalla. Seurauksena kaupunki syttyi palamaan, minkä jälkeen jalkaväki hyökkäsi joka suunnasta estäen asukkaita pakenemasta. Silminnäkijät ovat kertoneet, että saarroksesta päässeitä ihmisiä oli tapettu äärimmäisen julmasti metsissä ja vuoristossa. Monia oli mestattu, silvottu, nyljetty, poltettu elävänä ja julmasti kidutettu. Eloonjääneet pakenivat pakkasessa metsien ja vuoriston läpi turvaan.

Kansanmurhan uhrien määrästä on erilaisia arvioita. Azerbaidžanin hallinnon mukaan 613 ihmistä mukaan lukien 63 lasta, 106 naista ja 70 vanhusta oli rajusti surmattu ainoastaan yhden yön aikana. Vangiksi joutui 1275 ihmistä, joista osa katosi tietymättömiin. 150 ihmistä on edelleen kadoksissa. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan kuolleita oli ainakin 200, mutta mahdollisesti jopa 500–1000.

Khojalin tapahtumat näkyivät pian maailman sanomalehdissä kuten 14. maaliskuuta 1992 Le Mondessa ja 1. maaliskuuta 1992 The Sunday Timesissa, joissa kuvailtiin Khojalin julmuuksia ja eloonjääneiden kokemuksia. Suomessa Helsingin Sanomat kertoi 3.3.1992 Khojalin kauhuista näin:

“Yhdessä filmissä näkyi kuorma-autolastillinen ruumiita, jotka oli tuotu azerbaidžanilaiseen Agdamin kaupunkiin. Näytti siltä, että uhrien kasvoja oli viillelty veitsillä, ja joiltakin oli kaivettu silmät päästä. Yksi pieni tyttö oli ojentanut kätensä aivan kuin hän olisi huutanut apua.”

Vaikka mediat aikanaan uutisoivatkin Khojalin tapahtumista, ei nykypäivänä suurin osa ihmisistä ole vieläkään kuullut niistä. Lopulta kansanmurha jäi unohdetuksi. Yhtenä tärkeimmistä syistä Khojalin unohtumiseen pidetään armenialaisten vahvaa poliittista vaikutusta lännessä.

Vaikka YK on tuominnut Armenian miehityksen Karabahissa ja Human Rights Watch tunnistanut Khojalin kansanmurhan, Armenian valtio ei ole saanut rangaistusta tekemästään julmuudesta, eikä tekijöitä ole nostettu syytteeseen.

Minusta Khojalin kansanmurha oli kamala rikos ihmisyyttä vastaan. Melkein 30 vuotta on kulunut, eivätkä Khojalin uhrit ole vieläkään saaneet oikeutta. Selviytyneet ihmiset ovat saaneet vakavia traumoja kidutusten seurauksena. Tätini, muut lapset, nuoret ja vanhemmat kärsivät edelleen. He menettivät lapsuutensa, nuoruutensa ja ilon tunteen, ja heidän elämänsä tuhottiin.

Nuorena tyttönä minua ärsyttää ja surettaa nykymaailmamme. Luomme kaikenlaisia lakeja ja puhumme ihmisoikeuksista ja niiden tärkeydestä, mutta noudatammeko niitä?

Azerbaidžanin ja Armenian välinen sota päättyi virallisesti 9. marraskuuta 2020 solmitussa rauhansopimuksessa, jonka mukaan Karabahin alueet liitetään takaisin Azerbaidžaniin ja armenialaiset asukkaat saavat jäädä asumaan alueelle. Menneitä tapahtumia kuten ihmisiin kohdistunutta vihaa ja kansanmurhia ei pitäisi kuitenkaan unohtaa. Jos unohdamme, asiat tulevat toistumaan, ja seuraavalla kerralla uhrina voi olla joku muu.