Kestävä matkasateenvarjo, kiitos!

Iltapäivän viimeinen oppitunti päättyi ja kävelin raput alas, astuin ala-aulasta ulos kosteaan syyssäähän ja jäin hetkeksi katoksen alle manaamaan sadetta. Totesin itselleni sen olevan vain vettä ja lähdin kävelemään kohti bussipysäkkiä. Matkalla huomasin sateen kiihtyvän entisestään ja päätinkin lopulta ottaa pieneksi taittuvan matkasateenvarjoni käyttöön. Jatkoin matkaa varjo suojanani, enkä ehtinyt kävellä edes sataa metriä ennen kuin tuuli jo käänsi sateenvarjon ympäri ja teki siitä suppilovahveroa muistuttavan torven.

Runsaan viikon vanha omakohtainen kokemukseni tuskin poikeaa muiden ihmisten kokemuksista. Matkasateenvarjot ovat parhaimpia keksintöjä Suomen epävakaisiin ilmoihin, mutta niiden ongelma on kestämättömyys. Kun vähänkin tuulee, ne kääntyvät ylöspäin. Eikä siinä vielä kaikki. Joskus varjon kangas irtoaa sitä kasassa pitävistä ohuista rautatangoista, ja sen takaisin kiinnittäminen on erittäin vaikeaa, mikäli edes mahdollista. Ongelma on siinä määrin yleinen, että en muista koska viimeksi satoi niin paljon, että tarvitsin sateenvarjoa, mutta ei olisi kuitenkaan tuullut lainkaan.

Onko tosiaan niin vaikeaa tehdä pieneen kokoon taittuvaa sateenvarjoa, joka kestäisi edes vähän tuulta? Kenties huonosti kestävillä sateenvarjoilla yritetään taata niiden myyntiä. Sitä en tiedä, mutta kännykkään on pystytty kehittelemään parissa kymmenessä vuodessa yhä enemmän lisäominaisuuksia, kuten kamera ja musiikkisoitin. Mutta eikö pystytä kehittelemään tätä tuhansia vuosia vanhaa keksintöä siihen suuntaan, että se mahtuisi pieneen tilaan eikä hajoaisi ensimmäisestä tuulenpuuskasta.Tällaisten varjojen tuottaminen onkin hyvä liikeidea, sillä moni varmasti suostuisi maksamaan kokoontaittuvasta sateenvarjosta jopa 20 euroa, 5-10 sijaan, mikäli se olisi hyvälaatuinen ja monivuotinen.

Sitä odotellessa pitää varmaan turvautua vanhaan ja tuttuun jo päiväkotiaikoina hyväksi havaittuun sadetakkiin.