Kenen unelmia toteutamme?

Profiilikuva
Blogit Megafoni
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Viime kesänä tein päätöksen vaihtaa aikuislukioon. Olin viettänyt vuoden normaalissa lukiossa, mutta se ei tuntunut hyvältä. Opettajat painostivat ottamaan enemmän kursseja, jotta lukioaikani ei venyisi neljään vuoteen. Koin olevani pelkkä tuote, jota valmistetaan kohti tulevia työvuosia. Minua ei kuitenkaan kiinnosta normaalit palkkatyöt. Haluaisin vain opiskella rauhassa, ilman stressiä.

Aloittaessani aikuislukion minulla oli vain kahtena päivänä viikossa koulua. Itse pidin siitä, mutta muut ihmiset osoittivat toisenlaisia merkkejä. Sain jatkuvasti kuulla olevani laiska tai lusmu. Joidenkin mielestä oli myös epäreilua, että minulla oli niin vähän koulua. Tälläinen rytmi on minulle kuitenkin juuri sopiva, sillä näin pääsen tekemään itselleni tärkeitä asioita ja toimimaan omien projektieni parissa.

Ei ole epäreilua, että käyn vähemmän koulussa ja töissä kuin joku muu. Epäreilua on se, että ihmiset pakotetaan raatamaan itsensä rikki liukuhihnalla valmistettujen unelmien vuoksi. Olen kyllästynyt katsomaan masentuneita, surullisia kasvoja kaduilla. Olen väsynyt omaan pahoinvointiini. En vain löydä vapauttani täydestä jääkaapista tai luottokortilta. Olen kyllästynyt suorituspaineisiin, siihen, että joku sanoo minulle mikä kuuluu oikeaan elämään ja mikä ei. Teidän elämä, teidän päätökset. Mikä mättää?

Yhteiskuntamme käyttää hyväksi ihmisiä, eläimiä ja luontoa. Ihmiset pakotetaan ansaitsemaan rahaa hikihatussa, jotta he saisivat mahansa täyteen ja katon päänsä päälle. Eivätkö nämä ole kuitenkin jokaisen ihmisen perusoikeuksia? Ovatko palkkatyö, raha ja verot todella elämän realiteetteja? Voisimmeko vähentää tavaran ja rahan turhaa kiertokulkua ja keskittyä itse olennaiseen, elämään?

Loppujen lopuksi me kaikki haluamme vain onnellisuutta ja oikealla onnellisuudella ei ole mitään tekemistä rahan kanssa. Meidän ei tarvitse olla markkinatalouden työkaluja tullaksemme onnellisiksi. Tarvitsemme vain myötätuntoa, yhteistyötä ja halua rakentaa meille uudenlainen maailma, ilman hyväksikäyttöä tai turhaa kulutusta.

Meidän pitää ottaa tuotantovälineet omiin käsiimme. Meidän pitää määrätä itse elämästämme ja suunnata kohti uutta alkua, jossa meillä on oikeus onnellisuuteen ilman yhteiskunnan hyväksikäyttöä.

Älkää olko yhteiskunnan talutushihnassa, vaan miettikää tarkemmin, mikä on itsellenne parhaaksi.