Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Kekkoslovakian jäänteet

Robert Sundman
Blogit Megafoni 15.10.2009 16:11

Tallinna saa pian patsaan, joka esittää entistä Suomen tasavallan presidenttiä, Urho Kekkosta. En ole elänyt Urho Kekkosen elinaikana, mutta minulle on muodostunut vaikutelma karismaattisesta presidentistä, joka oli kuitenkin ei-diktaattorimainen diktaattori.

Vanhimmat historianopettajat kertovat, että Kekkonen oli komea, karismaattinen ja ennen kaikkea vahva johtaja, jollaista Suomi tarvitsisi edelleenkin. Uskalsin kerran kyseenalaistaa tämän kysymällä, että eikö tällaista valta-asemaa kutsuttu Itä-Euroopan maissa yksinvallaksi. Se oli kuulemma ihan eri asia.

Todellinen oppositio katosi maasta noottikriisin seurauksena. 1970-luvulla Kekkonen nimitti itse itsensä ehdokkaaksi niin SDP:lle kuin Keskustallekin, runnoi kansanrintamapuolueet hätätilahallitukseen ja kärsi henkisen vireen vaihteluista. Valtaa hän ei silti antanut pois.

Jos puhuttaisiin kenestä tahansa muusta henkilöstä, suomalaiset pitäisivät häntä diktaattorina ja sekavana huru-ukkona. Onko Kekkonen siis tabu? Vai onko kysymys pelkästään entisen presidentin vahvasta henkilökultista?

Robert Sundman

Keskustelu

Urho Kalavale Kekkosta riipoi erityisesti eras asia.
Ne Saatanan tunarit (lainaus kirjasta Kirjeita myllystani:UK)olivat laittaneet Suomen Perustuslakiin tosi v-maisen pykalan.
Presidentinvaalit taytyi jarjestaa joka kuudes vuosi.
Urkki oli vasynyt vaaleihin. Han oli jo aikoja sitten tehokkaasti hoidellut toisinajattelijat politiikan vessapontosta alas. Kilpailijoita ei ollut, kaikilla vahankin muuta ajattelevilla oli NEUVOSTOVASTAINEN-leima otsaan runtattuna. Vain ne, jotka heiluttivat lapiotaan innolla Suomen ja Neuvostoliiton ystavyyden syventamisen monttutyomaalla, olivat UK:n edes haileassa suosiossa.
Mutta joku muu presidentiksi! Alkaa unta nahko!
Urkki asetti ehdon: vaaleja ei enaa pideta, mutta han saattaisi harkita suostuvansa jos hanta PYYDETAAN presidentiksi. Muuten han jarjestaa taas nootin Moskovan poikien kanssa.

Mentiin PYYTAMAAN. Ja Keisari suostui jatkamaan. Eika vaaleja sitten tarvittu.

Mielenkiintoista olisi tietaa olisiko sitten kuuden vuoden kuluttua asiasta edes lehdissa mainittu. Mitas turhia. Presidentti suostuu jatkamaan talla kertaa pyytamattakin. Tuli kuitenkin jopa Itsevaltiasta mahtavammat voimat peliin mukaan. Dementia ja Suuri Noutaja.

Eivat ne S. tunarit olleet huomanneet laittaa sellaista pykalaa Perustuslakiin etta KEKKONEN EI KUOLE KOSKAAN!

Ja mita tekee Perintoprinssi. Suostuu ministeriksi jos hanta tullaan PYYTAMAAN!!!!
Presidentti pyysi polvillaan jos Tohtori viela suostuisi ministeriksi ja jattaisi tieteellisen tyonsa Lapin Korkeakoulussa.
Arvatkaapa suostuiko. SUOSTUI.

Olen elänyt Urkin aikaan ja muistan hyvin ummehtuneen ilmapiiri, jota löyhähtelee vastaan välillä nykyäänkin.
Eniten ihmetyttää Urkin ympärillä pyörineet lakeijat ja hännystelijät, joista osa on viroissa ja voimissa tänäänkin.
Varsinkin Urkin lopun häämöttäessä nämä uskolliset apulaiset käyttivät vanhaaa miestä säälimättä hyväkseen, turvatakseen omat asemansa.
Urkin pitkänä hallintoaikana vakiintui suomeen monia kieroontuneita hallintomalleja, näistä ei ole päästy vieläkään eroon, onko edes kunnolla haluttu.
Viimeiset keskustelut ovat osoittaneet säätiöiden, järjestöjen jne. hallintotapojen olevan suoraan alenevassa polvessa perillisiä kekkosen ajan suomesta.

Odotan vain että kaikenlaiset hannutaanilat ja keijokorhoset tulevat tänne ääni väristen jumalaansa puolustamaan. Totta kai Kekkonen oli isänmaallinen ja poikkeuksellisen kyvykäs mies. Mutta pointtihan on se, että jossakin on jotakin pahasti vialla jos joku on (väitetysti) korvaamaton. Demokratiassa ei, määritelmän mukaan, kukaan voi, ei saa olla korvaamaton.

J.L. on aivan oikeassa. Myös Adolf Hitlerin voidaan sanoa olleen isänmaallinen ja poikkeuksellisen kyvykäs mies. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki hänen tekonsa olisivat olleet oikeudenmukaisia ja hyväksyttäviä. Aivan sama pätee myös Kekkoseen.

Tuosta korvaamattomuudesta:
Kekkosen aikaan sanottiin, että on vain kolme korvaamatonta: Kekkosta ei korvaa kukaan, Karjalainen ei korvaa ketään ja (vakuutusyhtiö)Sampo ei korvaa mitään. Enää on Sampo ja sekin on muuttunut pankiksi, joten se kai sentään jatkaa perinteitä.

Jos jokin on muuttuakseen, niin onneksi muutos tulee hitaasti (konservatiivin toiveuni)

Kekkosen oppilaat istuvat vallassa kuin tatit: Väyrynen, Lipponen, Tuomioja, Vanhanen, Niinistö, Halonen,

Vasta seuraavan polven mukana muuttuu. Vai muuttuuko: Lehtomäki, Rehn, Katainen, samanlaisia nöyristelijöitä.

Osasin jo lukea ns suoraan Kekkosen aikana.
Ei ketään pressaa ole sen jälkeen medioissa ja muussa julkisuudessa
läheskään niin paljon roimittu. Tuskin nämä hattarat sitä kestäisivätkään.
Ja näin jälkeenpäin, kuka noista perässähiihtelijöistä olisi pystynyt ja mihin.
Ei kai ole Kekkosen vika, jos joku koitti nuoleskella, ja kyllä UKK osasi
semmoiset pistää omaan arvoonsa.
Toisin on tämäkin nyt, kaveria ei moitita, ei kestä kummankaan harteet.

Nuori polvi joka ei elänyt Kekkosen aikana ei voi ymmärtää kuinka rajoitettu Suomen liikkumatila silloin oli. Kekkonen uskalsi pitää hyviä henkilösuhteita kulloiseenkin Kremlin johtoon ja onnistui kehittämään suhteet laajaksi ja tuottavaksi kauppavaihdoksi maiden välille.

Koivisto oli Kremlin käskyläinen joka teki kiltisti mitä he vaativat. Halonen taas on lähinnä Venäjän nykyjohdon mielistelijä. Nyt meillä olisi tarve ja tilaisuus tehdä sama kuin Kekkonen, mutta johtajuus täältä puuttuu. Merkel noudattaa nyt menestyksellä Kekkosen politiikkaa Saksassa ja suuria vientikauppoja tulee ja Saksa nousee lamasta ennen Suomea.

Kekkoslovakian ja sen presidentin julkisissa analyyseissa on yhä vanha virhe: miehen oikeita kykyjä ja tekoja ja virheitä ei ole julkistettu – riitävän täsmällisesti ja kriittisesti.

UK aloitti poliittisen uransa mestausryhmän komentajana, mikä oli suositus poliisioppiin Saksassa. Ennen sotia se oli tarvittu ja kova koulutus, joka häivytettiin osin, kun hän meni poltiikkaan, etenkin sodan jälkiajan politiikkaan. Faktillisesti – historiallisesti – tämä on ainakin nyt virhe. Hän oli siis ”pätevä” sisäministeri, hiukan sotahullu myös, mikä katosi julkisuudesta.

Yksi seurauksista oli sitten politisoituneen evp. poliisimiehen tyyli olla tietämätttä, jopa varmistaa, että ”todisteet katoavat,” mikä oli tarpeen sodan jälkeen. Tämä UK:n tyyli vain muuttui tavaksi – ei vähiten omassa puolueessa, vaan osin koko maan politiikassa. Vahva valta-asema toi sen lisän, ettei aroista jutuista enaä saanut edes kysyä, mitä periaatetta Vanhanen yhä puolusti.

UK:ssa oli siis ominaisuuksia, joita tarvittiin sodan jälkeen. Kun niistä olisi voinut alkaa luopua, hän oli ilmeisesti liian vanha sen näkemään. Mutta tämä ei ollut pelkästään UK:n syy. Häntä ilmeisesti sekä hyödynnettiin, että toteltiin liikaakin. Ei siihen nyt tosi velvollisuuksia ollut. Mutta seuraus tänään on, että jotkut oleelliset osat maan historiaa ovat yhä kirjoitamatta.

Näitä luetaan juuri nyt