Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Kaupungin kukkaro ei avaudu tulevaisuudelle

Robert Sundman
Blogit Megafoni 2.4.2009 19:15

Puuroa useammin kuin koskaan ennen, kauramakaronilaatikkoa, lihakeittoa, jossa onkin vain perunoita… Niinpä niin. Kaupungin tiukka budjetti näkyy myös kasvavien lapsien aterioissa niin kouluissa kuin päiväkodeissakin.

Kolme kalapuikkoa ei ole riittävästi kenellekään, mutta ruuan rajoittamisesta tutuksi tulleen Vantaankosken yhtenäiskoulun järjestelmä on arkipäivää muuallakin. Tuoretta leipää on tarjolla entistä harvemmin ja erilaiset jälkiruuat, kuten hedelmät, ovat kadonneet lähes kokonaan. Halvempia raaka-aineita käytetään yhä enemmän. Tulevalle vuodelle suunnitellaan kolmea keittopäivää viikossa.

Kouluissa ennen tarjottu kana ja riisi on korvattu kanalla ja perunalla. Peruna on korvannut myös monet muut lisukkeet. Sen paljous on hyvin yksinkertaisesti selitettävissä; muuhun ei ole varaa.

Ollessani työharjoittelussa päiväkodissa sain kuulla myös heidän ongelmistaan. Hinnat nousevat, mutta tavaraa tulee kokoajan vähemmän. On halvempaa ostaa itse tukusta ruokatarvikkeita, kuin käyttää kunnallisia ruokapalveluita. Myös ruisleipä joudutaan ostamaan itse, jotta ruokatarjontaan saataisiin vaihtelua.

Kaupungin tulisi muistaa, että lapset ja nuoret ovat tulevaisuus. Me emme ole oikea kohde säästöä varten. Eikö kaupungilla olisi mahdollisuuksia karsia joistakin muista palveluista? Nuorten ja lasten on saatava ravitsevaa ruokaa kasvamista sekä jaksamista varten.

Mutta onko mitään, mistä varoja kouluruokaan voitaisiin ottaa? Kunnallisen terveydenhuollon on toimittava ja vanhustenhoidon toimivuudesta valitellaan jo nyt.

Robert Sundman

Keskustelu

Olen huomannut saman asian. Ruokaa säännöstellään entistä enemmän ja se yksikin ylimääräinen leipäpala kyllä nähdään. Todella ikävää, että lasten ruoka on melkein ensimmäinen asia, josta ruvetaan säästämään. Jos sama tilanne on lapsen vanhemmilla, eikä heillä ole varaa monipuoliseen ruokaan, mistä lapsi enää saa täyspainoisen aterian?

Huippujuttu Ylöjärvi ja SK. ”Onnenpotkuja” Uusi kauppakeskus Ylöjärvellä työllistää laman keskellä 350 ihmistä. SK kertoo 12 valitun tarinan” artikkeli ja etusivulla. Mielettömän hienoa investointia ihmisiin ja myönteistä rakentavaa uutisointia. Konkreettinen esimerkki kuinka taantumasta selvitään erilaisten ihmisten monipuolisen osaamisen avulla.

Kansakoulun alaluokilla syötiin pelkästään puuroja ja keittoja, lisukkeina oli näkkäriä ja maitotetra. Riisiä tai makaronia ei ollut koskaan ruuassa, ainoastaan perunoita ja perusvihanneksia. Niitä höystettiin lihalla tai kalalla. Hernekeitto oli hyvää. Ruokapöytänä toimi oma pulpetti jolle levitettiin ensin kotoa tuotu liina. Ruokailu oli rauhallinen tapahtuma. Nälkä ei jäänyt koskaan vaivaamaan, ja ylipainoisia lapsia näki harvassa. Ruoka oli terveellistä ja maittavaa eikä kukaan yökkäillyt sille. Toisin on tänään: Valitetaan ruuasta ihan muodin vuoksi, tai sen vuoksi ettei kotona ole opittu syömään muuta kuin nuudeleita, pizzaa ja lasagnea. Ylipainoisia lapsia on yhä enemmän, samoin armeijaikäisiä. En ymmärrä, miksi koulu tarjoaa kalapuikkoja – ne eivät ole terveellisiä ja maksavat enemmän kuin esim. seiti. En myöskään ymmärrä, miksi kouluihin hankitaan virvoitusjuoma-automaatteja. TERVETULOA TAKAISIN KUNNOLLINEN JA TERVEELLINEN PERUSRUOKA JA NORMAALIPAINOISET TERVEET LAPSET!

En tiedä, kuinka hedelmällistä on vertailla nykyistä kouluruokailua 60-lukulaiseen. Uskoakseni kouluruokaan kohdistuneet vaatimukset ovat tuolloin olleet melko erilaiset, ja kenties ravitsemusnäkökulmakin on ollut hiukkasen eri vinkkelissä.

Muun muassa Opetushallituksen ylläpitämillä edu.fi -sivuilla toivotaan kouluruualta paljon:”Hyvään kouluateriaan kuuluvat lämmin ruoka, salaatti, raaste tai tuorepala, leipä, levite ja juoma. Parhaimmillaan kouluruoka on monipuolinen ja tasapainoinen sekä järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti edistäen terveyttä, kasvua ja kehitystä.”

Minun mielestäni näitä ihanteita ei vastaa esimerkiksi Tampereen Ateria -liikelaitoksen kiukkua nostattanut ehdotus, jonka mukaan kokoliha korvattaisiin makkaralla ja salaatit jätettäisiin yhtenä päivänä viikossa kokonaan pois. Esitys kuitenkin taidettiin hylätä, ja hyvä niin.

Itsekin allekirjoitan toiveen terveellisestä kouluruuasta, kuin myös laadukkaista raaka-aineista. Muistan edelleenkin peruskouluaikaiset kumi- ja ylläriperunat – legendalla on vahva perusta todellisuudessa.

Henkilökohtaisesti en myöskään usko, että kouluruoka olisi syynä nykynuorten ylipainoon. Syyt ovat ihan muualla.

60-lukulaiselle: Kukaan ei ehkä yökkäillyt. Sain itse jälki-istuntoa kun en saattanut enkä jaksanut syödä koulun maksalaatikkoa. Se kun ei ollutkaan sitä hyvää jota kotona ahneesti söin. Sama tilanne kun en jaksanut syödä kaikkia verilättyjä.
Pääasiassa ruoka oli ihan syötävää ja sitä oli riittävästi. Syksyllä käytiin koko koulu poimimassa puolukoita koululle. Litra piti saada kokoon.

Kyseenalaisia ovat kuntien säästöratkaisut jos ne kouluihin ja nimenomaan kouluruokaan kohdistetaan. Oliskohan Suomessa mahdollista koulujen sponsorointi. Esim. Fortum tarjoaa kouluille sähkön ja luomuperunat. Ja paikallinen k-kauppa kuukauden vihannekset.

Aloitin koulu vuonna -89 juuri ennen lamaa, enkä jälkeenpäin ajatellen tajunnut silloin vyön kiristämistä eri asioissa. Makaronilaatikkoa syötiin paljon, samoin keittoja ja puuroja. Leipänä oli pelkkää näkkäriä, joskus keiton kanssa sämpylä. Maidosta ei tingitty, mutta sen lisäksi koulusta sai vain hanasta vettä. Ruuan teki itse keittäjä alusta asti, koulu oli siis pieni kyläkoulu Uudellamaalla. Kuvaavaa on ehkä se, että tuskin kukaan samanikäisistä lapsista söi pikaruokaketjun hampurilaista ennen yläastetta. Ylipainoisia oli vain muutama, ja heillä se oli ilmeisesti perinnöllistä, olivat olleet ihan pienestä pitäen pullukoita ja ovat edelleen. Liikuntaa oli muistaakseni kaksi kertaa viikossa (=4h) ja välitunneilla leikittiin tai pelattiin yleensä aina jotain.

En muista että kukaan olisi valittanut nälkää tai tarjontaa. Olivathan ne perunat keväisin jo aika kumisia, mutta en muista inhonneeni kouluruokaa. Ihmettelen sitä, että miksi aina jauhetaan kouluruuan monipuolisuudesta, siis siinä mielessä, että pitäisi olla hirveästi erilaisia aterioita vuodessa? Kuitenkin kyselyissä lapset/nuoret nimeävät vain muutaman lempiruuan ja nekin monesti vuodesta toiseen samoja. Miksei tehdä enemmän niitä ruokia mistä oppilaat pitävät, ja jotka olisivat ”terveellisiä” kukkarollekin, esim. keitot ja puurot, spagetti kastikkeella jne..? Ja miksi ihmeessä niin usein tarjotaan makkaraa/nakkeja jo muutenkin paino-ongelmaisille lapsille?!

Ei kouluruokalan tarvitse olla gourmetravintola, kunhan ruoka on maukasta (ei yliteollista) ja päiväannos pysyy sopivissa kalorimäärissä.

Olen ihan samaa mieltä kanssasi tuosta gourmetravintola -kommentista, whitejazz.

Tosin voi olla, että oppilaiden ruokatoiveiden noudattaminen ei välttämättä toimisi – voisin kuvitella että melko moni yläkouluikäinen toivoisi ruokalistaan pitsaa tai hampurilaisia ennemmin kuin salaattia tai risottoa. Tämä on tosin vain mutu-tuntuma.

Netta: Totta, mutta jos järjestettäisiin ruokaäänestyksiä, niin ehdokkaiksi pitäisi laittaa vain perusruokia. Pizzassa on sekin huono puoli, että toiset jättävät reunat syömättä. Menisi taas turhaan ruokaa roskiin. Erityisherkkuja voisi tietysti olla juhlapäivinä.

Suomessa on hyvää ruokaa useimmissa ruokaloissa, joten ihmettelen, miksi ihmiset ovat niin nirsoja? Tottakai on tärkeää, että ruoka on terveellistä erityisesti kasvaville lapsille, ja että turhian lisäaineita vältetään. Perusruokia on niin paljon, että luulisi niistä voitavan soveltaa erilaisia muunnoksia edullisesti. Esimerkiksi juurekset ja kasvikset, kaikki kaalit ehkäsevät sairauksia ja ovat terveellisiä ja edullisia, kuten riisi ja peruna, leipä, näkkileipä. Spagetit ja risotot, lasagnet, kalakeitot yms. luulisi olevan helppoa valmistaa myös koulun ruokalassa ja omenoita, kuten marjoja on paljon luonnossa. Työttömiä voitaisiin esimerkiksi työllistää oheiseen hankkeeseen http://www.finfood.fi?

Googlailin vähän ja löysin nettisivun nimeltä kouluruokavaalit.fi. Siellä kerrotaan kampanjasta, jossa päättäjät ovat muun muassa saaneet esittää mielipiteitään kouluruuasta ja antaa parannusehdotuksia.

Omasta mielestäni tuo koululaisille suunnattu ruokaäänestys (ilman ns. roskaruokavaihtoehtoja) voisi olla hedelmällisempi. Ainakin saataisiin selville, mitä halutaan syödä. Tosin hajonta voisi olla suuri ja tulokset erilaisia eri alueilla, mutta kuitenkin.

Mutkikas juttu. Kouluikäisten ruuasta ei tietenkään pidä tinkiä, mutta onko se vain koulun vastuulla. Jos kotona ei ole totutettu tavalliseen kotiruokaan, koulun ateriat eivät maistu. Tiedän monia nuoria, jotka ovat sitä mieltä, että kouluruoka on pahaa eikä sitä voi syödä. Siispä mennään lähimpään hampurilaispaikkaan. 60-luvulla tarjonta oli niukkaa eikä oltu niin kovin nirsoja. Nykyään, kun tarjontaa on yllin kyllin ja kotona lapset ovat tottuneet katkarapusalaatteihin ja pippuripihveihin, vaaditaan koulujen keittiöhenkilökunnalta euron annoshinalla jo ihmeitä.

Kouluruokaäänestyksellä olisi myös oppilaiden itsetuntoa edes vähän vahvistava vaikutus: tunne, että heitä oikesti kuunnellaan. Nykylapselle ja varsinkin nuorelle suomalaisen koulun autoritäärisyys on todella ”toinen maailma” verrattuna arkeen. Menet kouluun, istut ja kuuntelet, teet mitä käsketään, syöt mitä käsketään. Nyt EN tarkoita sitä, että pikku kullannupuilla pitäisi olla vain kivaa ja ei ollenkaan sääntöjä tai vaatimuksia! Mutta sokean tottelevaisuuden kulttuurin sijaan pitäisi tarjota myös vaikutusmahdollisuuksia. (koulun vaikutushan korreloi muuten selvästi suomalaisen poliittisen kulttuurin kanssa. Nonii, tästä aiheesta jossain muussa yhteydessä…)

Maalaisjärjellä ajateltuna mielekästä ruokaa on myös mielekästä syödä. Euron ateriahinta on jotain niin pöyristyttävää, että epäkohdan korjaaminen pitäisi olla itsestäänselvyys. Edes tasoihin vankilaruuan kanssa!
Varmasti jotkut lapset ovat tottuneet katkarapusalaatteihin yms, mutta luulen suurimman osan itseasiassa syövän enimmäkseen melko huonoa ruokaa, pika- ja einesruokia.

Käyrarannan idea on hyvä: koulujen sponsorointi. Sen voisi muuttaa kouluille hyväksyttävämmäksi eli lukuvuoteen sisältyväksi lähiruoka-teemaksi/teemoiksi. Lähiruoan kautta voitaisiin tutustua (=syödä) paikallisten leipureiden, lähikauppojen ja ruoanvalmistajien tuotteita ja samalla tutustuttaa tulevia – ja nykyisiä – kuluttajia paikkakunnan yrittäjiin ja tuotteisiin.
Toinen, ikävämpi, vaihtoehto on, että kouluruuasta luovutaan kokonaan ja oppilaat tuovat itse omat ruokansa. Sillä onhan tämä naurettavaa, millä hinnalla ja millaisella ruualla kunnat ruokkivat lapsensa.

kouluruoka on pahaa koska ainekset ovat aivan hanurista:3)

Näitä luetaan juuri nyt