Kasvisruokapäivän vastustajilla ei ole kunnon argumentteja

Kun Helsingin kaupunginvaltuutettu Emma Karin (vihr) aloite kasvisruokapäivästä meni läpi vuonna 2010, ilahduin ja aloin odottaa sen toteutumista kouluruokalassamme. Vihdoinkin tapahtuisi jokin konkreettinen ja helposti ymmärrettävissä oleva muutos ilmastoystävällisempään suuntaan. Poliittisen vastustuksen vuoksi tuntuu vähintäänkin harvinaiselta, että byrokraattiset koneistot saavat aikaan näin hienoja uudistuksia.

Aloitteessa ehdotettiin, että kaikissa Helsingin peruskouluissa sekä oppilaitoksissa, joissa Palmia vastaa ravintolapalveluista, aletaan tarjota kerran viikossa pelkkää kasvisruokaa liharuoan sijasta. Kasvisruoka on useimmiten liharuokaa ilmastoystävällisempää ja terveellisempää – eikä voi sanoa, että mauttomampaa. Jo pelkästään ilmastoa tutkiva tiede osoittaa, että olisi korkea aika saada tehtyä jotain ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Kasvisruokapäivää ei kuitenkaan omaan kouluumme ilmaantunut. Sain ikäväkseni kuulla, että muutos ei toteudu kouluruokaloissa, joissa kouluruokalapalvelut on kilpailutettu. Olen kuullut myös huhuja, joiden mukaan meidän koulu olisi ainoa Helsingin koulu, jossa kasvisruokapäivää ei ole, vaikka ravintolapalveluja on kilpailutettu myös muissa kouluissa.

Koulumme ympäristötoimikunta Vihreässä lipussa olemme yrittäneet saada kasvisruokapäivän toteutuvan meidänkin koulussamme, mutta emme ole onnistuneet. Asiasta päättävä taho koulussamme vastustaa asiaa, ja viime vuonna koulumme rehtori ilmoitti, että se voisi hänen mukaansa toteutua korkeintaan kerran kuukaudessa. En tiedä, miksi hanke ei saa kannatusta koulumme ylimmässä johtoportaassa.

En ymmärrä kasvisruokapäivää vastustavien perusteluja. Sitä on vastustettu muun muassa sillä, että kasvisruoasta ei saa riittävästi proteiineja ja tärkeitä ravintoaineita, joita kasvavat nuoret tarvitsisivat päivittäin. Yksi kasvisruokapäivä viikossa ei kuitenkaan kaada nuorten proteiinin saantia mihinkään suuntaan. Tutkimusten mukaan nuoret saavat jo nyt proteiinia keskimäärin yli oman tarpeensa, kun taas kasviksia syödään liian vähän suosituksiin nähden. Lisäksi kasvisruoastakin voi hyvin tehdä runsaasti proteiineja sisältävän.

Osa poliitikoista on vastustanut kasvisruokapäivää oppilaiden valinnanvapauden säilyttämisen takia.
Oppilaiden valinnanvapaus ei kasvisruokapäivästä nähdäkseni juuri heikkene, sillä jo nykyään kasvisruokapäivinä tarjotaan kahta eri kasvisruokavaihtoehtoa, kun taas muina päivinä valittavissa on yksi liharuoka- ja yksi kasvisruokavaihtoehto. Päivittäin saatavilla on siis kaksi eri ruokavaihtoehtoa, ja ainoana erona on se, ettei kummassakaan vaihtoehdossa ole kasvisruokapäivänä lihaa. Oikeaa valinnanvapautta olisi se, että jokainen saa itse päättää, mitä ruokaa syö. Koska niin ei voida kouluruokailussa mitenkään toimia, ei valinnanvapauden toteutuminen kouluruokailussa muutenkaan ole mahdollista.

Edelliset argumentit eivät suinkaan ole olleet edes huonoimpia, joita keskustelussa on esitetty. Kaikkein oudoin piirre yhteiskunnassa käytävässä keskustelussa on se, että jotkut yrittävät vaihtaa puheenaiheen kokonaan muuksi, kun aihe otetaan esille tai yrittävät muuten sivuuttaa sen. Lisäksi on myös muita perusteluja, kuten se, että nuoret alkaisivat kapinoida kasvisruokaa vastaan ja jättäisivät sen tahallaan syömättä. Uskon, että näin saattaakin tapahtua alkuvaiheessa, kuten on jo tapahtunutkin, mutta luulen tilanteen tasaantuvan pian. Oppilaiden ja opiskelijoiden asenteet muuttuvat kohta niin, että he ymmärtävät kasvisruokapäivän merkityksen tärkeänä askeleena kohti ilmastoystävällisempää ja terveellisempää ruokavaliota.

Kannatan yhtä viikottaista kasvisruokapäivää kaikkiin muihinkin kouluihin, myös muualla Suomessa, eikä olisi pahitteeksi, jos tapa siirtyisi pikkuhiljaa kouluruokaloista myös työpaikkaruokaloihin. Se on helppo teko ilmastonmuutosta vastaan ja kaiken lisäksi kasvisten syönnin lisääminen on terveellistä.

Tästä linkistä avautuu Youtube-videopalvelussa oleva hauska video, jossa Helsingin kaupunginvaltuusto keskustelee kasvisruokapäivästä.