Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Kaste rikkoo lapsen uskonnonvapautta

Ina Mikkola
Blogit Megafoni 24.12.2009 10:00

Kun lapsi syntyy, hän tuskin voi uskoa mihinkään, sillä hänellä ei ole vielä vaikutteita ympärillä olevasta maailmasta.

Lapsella ei ole myöskään kykyä ajatella eikä pohtia asioita syvällisesti. Siksi on väärin kastaa lapsi johonkin uskontoon, Suomessa pääasiassa kristinuskoon. Kastaminen rikkoo lapsen oikeutta uskonnonvapauteen: lapsi ei pääse valitsemaan uskontoaan, vaan se määrätään hänelle.

Yleensä perustelut kastamiselle liittyvät ainoastaan perinteeseen. Mutta onko oikein, että kristillinen perinne määrittää jo valmiiksi ihmisen henkilökohtaisen valinnan?

Vaikka lapsella tai nuorella on myöhemmin mahdollisuus esimerkiksi erota kirkosta, on hän jo vähintään viisitoista vuotta elänyt tietyn uskonnon parissa. Vuosien aikana tulleita oppeja, perinteitä, tapoja, normeja, uskomuksia ja tarinoita ei voi enää poistaa ihmisestä, vaikka uskominen lakkaisikin.

Lisäksi valinnanvapaus on kyseenalainen. Rippikoulusta lähdetään risti kaulassa hymysuin kera mukavien kokemusten, jotka eivät liity itse uskontoon mitenkään. Hauskojen, kavereiden kanssa vietettyjen rippikouluhetkien jälkeen tuntuisi lähes synniltä erota kirkosta ja tuskin vanhemmatkaan tähän lupaa antaisivat.

Myös koulujärjestelmän normi on kristinusko ja se määrää entistä enemmän lapsen uskomuksen suuntaa. Riippumatta vanhemmista koulun joulujuhlissa lapsi esittää paimenta tai enkeliä, kuuntelee uskonnontunneilla uskottavaan tarinamuotoon kirjoitettuja kertomuksia jumalasta ja Jeesuksesta, laulaa uskonnolisia lauluja ja käy kevätkirkossa.

Opetus painottuu alakoulussa pääasiassa niin sanottuun omaan eli vanhempien uskontoon ja muut uskonnot sivuutetaan. Opetuksessa ei pohdita muita vaihtoehtoja, vaan tietty uskonto esitetään totuutena. Tämä on kyseenalaista, sillä alakouluikäisiltä puuttuu kyky ajatella kriittisesti.

Uskonnonopetuksen pitäisi olla alakoulusta alkaen erilaisten uskontojen ja elämänkatsomuksen opettamista. Vasta myöhemmin, kun se olisi ajankohtaista, jokainen voisi valita itselleen sopivan uskonnon tai jättää valitsematta. Vaikka lapsi olisi kastettu, hän saisi tietää muista uskonnoista enemmän ja omaa uskontoa ei asetettaisi muiden yläpuolelle. Näin lapsista tulisi myös suvaitsevampia.

Ina Mikkola

Keskustelu

Pahoittelen että tästäkin viestistä tuli näin pitkä.

Uskon ja ajattelen kirjoitti:
”Moraalinen valinta saarnaa kovasti kaikkea uskonnollisuutta vastaan. ”

En todellakaan saarnaa. En edes ole kaikkea uskonnollisuutta vastaan. Pyrin parhaani mukaan argumentoimaan tästä tärkeästä asiasta. Pyrin myös oikaisemaan jotkut väärinkäsitykset mitä huomaan, parhaani mukaan. Toivon, että esitätte kritiikkiä esittämiäni ajatuksia kohtaan.

Uskon ja ajattelen kirjoitti:
”Uskonnottomuus ei ole uskonto” – ei kai olekaan, se on kuitenkin valinta, materialistinen valinta. Valinta sen puolesta että mitään muuta ei ole kuin mitä näemme, kosketamme, tiedemiehet mittarilla mittaavat, jne. Uskonnon, uskon, kohde on yliluonnollinen Jumala. Joka ei asu käsin tehdyissä majoissa, eikä toimi meidän käskyjen mukaan. Mutta joka vaikuttaa, tavalla ja toisellakin, sitä vain ei helposti huomaa.

Ei. Mielestäni käsitit edelleen (tahallaan) väärin. Käyttämäsi termi, ”materialistinen valinta”, viittaa materian palvomisen, mitä en myöskään tunnusta tai hyväksy. Ateisti ei ole edes valinta. Tai on se siinä tapauksessa, jos on kastettu kristityksi mutta sitten myöhemmin ”vaihtaa” ateismiin. Ateismi on kuitenkin ihmisen perustila siinä mielessä että vauvana jokainen ihminen on ateisti. Eli jumalausko puuttuu.

Uskonnot tulevat vasta siinä vaiheessa mukaan kuin niitä aletaan ihmiselle opettamaan. Islamilaiseen maailmaan syntyvät lapset opetetaan islaminuskoisiksi, kristittyihin kristityiksi ja buddhalaisiin buddhalaisiksi. Ja niin edelleen. Ateistiseen maailmaan syntyvää ei opeteta ateistiksi, jumalauskon puutetta ei voi opettaa, se on luonnolinen ”alkutila”. Ateismi ei siis ole valinta. Eihän ateismi itsessään ole ”edes” tiedettä. Tietenkin ateismi ON valinta, jos alkutilana pidetään sitä että kaikki lapset väkisinkastetaan kristityiksi. Mutta se valinta on pois uskonnosta, ei ateismiin, jos saan saivarrella.

Kyse ei myöskään ole puhtaasti siitä että ateisti vaatisi kaikesta tieteelliset todisteet tai että kaikki on pystyttävä mittaamaan ja todistamaan. Ateistilla on samalla tavalla kyky rakastaa ja välittää, siis tunteet, niin kuin kaikilla muillakin ihmisillä. Ei kaikki ole mitattavissa eikä ateismi niin väitä.

Se on kuitenkin mielestäni aivan päätön väite mitä kirjoitit jumalasta. Täysin näkymatön, emme kykene sitä millään havaitsemaan, ei ole tässä maailmassa (tai oikeastaan missään) ja silti ohjailee ja vaikuttaa meihin. Uskonto esittää jumalan aina tällä tavalla täysin älyttömänä väitteenä jota ei yksinkertaisesti pysty käsittelemään mitenkään. Se on nin ympäripyöreä ja itseääntodisteleva ettei se ole edes kunnollinen väite. Se tekee jotakin, sitä ei näe, ei voi havaita, se kuitenkin vaikuttaa meihin mutta sitäkään ei voi huomata… Täh? Olenko minäkin, ateisti, vain jumalan asettama haaste sinun uskollesi niinkuin kaikki muukin haastava on? ovatko jumalan tiet tuntemattomat vain koska niitä teitä ei oikeasti ole? Vai ovatko nämä vain tyhjiä, ympäripyöreitä lauseita?

Aiemmin jo kirjoitin mielestäni hyvän vasta-argumentin ”tälle jumalalle”, liitän sen tähän:

”Ymmärrän miksi näin voidaan ajatella mutta tässä ajattelussa on yksi tärkeä virhe. Se virhe liittyy siihen että uskonto lähtee ajatuksesta että jumala on olemassa. Eli että minä nyt väittäisin että taivaalla on näkymätön sininen elefantti jota ei voi mitenkään havaita. Se että sinä et usko sitä ei tarkoita että aktiivisesti uskot, että sitä sinistä elefanttia ei ole olemassa. Se että tällainen asia esitetään totena ilman mitään minkäänlaista perustetta tekee asiasta täysin yhdentekevän. Sininen elefantti… pyh.”

Eli meillä on näkymätön sininen elefantti: ”Mutta joka vaikuttaa, tavalla ja toisellakin, sitä vain ei helposti huomaa.”. Eikö tämä ole täysin päätöntä sanoa näin, esittää tällainen ajatus totena? Jumala = näkymätön sininen elefantti = päätön väite jonka voi ohittaa olankohautuksella. En siis kiellä jumalaa, en vain usko tällaista päätöntä väitettä. Ateismi; eli jumalauskon puuttuminen. Ateismi on siis myös uskon puute sinistä elefanttia kohtaan; uskoa ei ole.

Uskon ja ajattelen kirjoitti:
”Jos Suomessa ateistiksi tunnustautuvat ovat tilastojen mukaan ”kunnollisempia” kuin peruskirkkoonkuuluvat, se on pikemmin luonnollista, sillä kyseessä on jotenkin idealistinen pieni vähemmistö joka on valinnut ”oman tiensä” ja tällöin on oletettavaa että nämä ihmiset ovat moraaliltaan jopa keskiarvoa ylempänä.”

Ei ateismi ole todellakaan mikään idealistinen intellektuelli vähemmistö. Ateistit ovat aivan samalla tavalla normaaleja ihmisiä kuin kaikki muutkin. Ei ateisti ole mikään syvällinen filosofi joka munkin tapaan eläisi jotenkin merkittävästi erillä tavalla. Ehkä se mitä tahattomasti sanot on, että uskonnolla ei ole oikeasti mitään merkitystä käytännön moraalin kanssa. Jos ei sitä merkitystä ole aikuisella niin ei sitä ole lapsellakaan.

Uskon ja ajattelen kirjoitti:
”Sen sijaan, jos katsotaan mitä virallisesti koko kansaa koskevaksi ateismia toimeenpanevat yhteiskunnat ovat kokeneet, esimerkki ei rohkaise.”

Pitää muistaa että pakko-ateismi ei todellakaan ole mikään onnentie enkä niin ole väittänytkään. Eikä niitä nyt voi edes esimerkkeinä käyttää koska ne ovat tyvestä latvaan täysin erilaisia yhteiskuntia mitä Suomi. Taitaa suurin osa olla vielä diktatuureja… Pitää myös sekin muistaa että kirkko ei ollut mikään puhdas pulmunen Etelä-amerikan apartheidissa eikä natsi-Saksan tekemissä hirmutöissä. Muunmuassa.

En myöskään tiedä yhtäkään ateistiyhdyskuntaa joka olisi järjestelmällisesti salannut esimerkiksi vuosia jatkuneita lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia. Uskontojärjestöjä jotka ovat tähän syyllistyneitä on aivan liian monta. En kuitenkaan väitä että ateismi jotenkin ehkäisisi pedofiliaa. Mutta ei ateismi ainakaan ole huonompi kuin mikään uskonto tässä asiassa.

Uskon ja ajattelen kirjoitti:
”Aina esiin vedettävät negatiiviset jutut, inkvisitio jne, ovat lähinnä kristinuskon irvikuvia ajalta jolloin Katolinen kirkko oli samalla polittinen valta, niinä aikoina luettiin kuin ”piru Raamattua” – se on aivan mahdollista. Valitettavaa että niin on joskus tapahtunut. Mutta se ei tarkoita sitä että silloin toimittiin kuten Raamattu opettaa.”

Raamattu on niin epäselvästi keksitty ja kirjoitettu että sieltä nyt hyvin lukemalla löytää oikeutuksen ja kiellon vaikka mille ilmiölle ja teolle. Esimerkiksi toisella puolen kirjaa annetaan ymmärtää että masturbaatio on väärin (”Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.) ja toisella puolen taas ”rakastetaan kaikkia”. Samoin lapsivaimojen, erilaisten kivettämisien ja syntien kanssa.

Katolinen kirkko on edelleen poliittinen valta mutta nykyään sen valta perustuu rahaan siinä missä ennen sen valta perustui pelkoon. Keskiaikaa ei pidä myöskään unohtaa sen takia että se nyt vaan oli erilaista aikaa. Keskiaika näytti hyvin mitä kristillisyys itse asiassa voi olla. Kannattaa myös pitää mielessä ja selvittää miten kristinusko tuotiin Suomeen. Se ei todellakaan ollut rauhanomainen ja rakastava prosessi vaan raaka ja verinen pakkokäännytys.

Uskon ja ajattelen kirjoitti:
”Kristityt eivät ajattele muiden uskontojen olevan mielikuvituksen tuotetta, sitä ei tarvitse pitää pelottavana ja jakomielisenä. Kyllä monet muutkin uskonnot, tosin ei kaikki, käsittelevät yliluonnollista, joka on ihmisiin vaikuttanut. Mutta ei samaa Jumalaa kuin me.”

Et kuitenkaan usko muita uskontoja samalla tavalla kuin omaasi. Etkö näin tehdessäsi esimerkiksi riko raamatun käskyä olla pitämättä muita jumalia? Entä miten suhtaudut astrologiaan? Entä kummitukset ja poltergeistit ja muu höpinä?

Uskon ja ajattelen kirjoitti:
”Esim USAn perustuslaki antaa ihmisille oikeuden kasvattaa lapsensa haluamallaan tavalla, ja perustuslakia sielläpäin pidetään arvossa. Valtion ylivalta kansalaisen kaiken ajattelun hallitsijana lienee periaatteena alkuperäisessa blogitekstissä. Tämä on vielä valitettavasti monella lähtökohtana. En itse näe vääränä kastaa lapset ja liittää siihen kirkkoon mihin vanhemmat haluavat. Puolustan sitä oikeutta kaikkien muidenkin uskontojen ihmisille. Samoin kuin sitä että ei tehdä niin. Mutta sitten kun lapset kasvavat, he vastaavat itsestään. Itse asiassa tämäkin on Raamatun opetus.”

Miksi ei siis lasta pitäisi voida liittää polittiseen puolueeseen samalla tavalla? Eroaako poliittinen ideologia jotenkin uskonnollisesta ideologiasta? Vai ovatko ne oikeasti sama asia? Saman kolikon kaksi puolta? Suomen perustuslakihan on tässä asiassa päivän selvä:

”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.” Ja. ”Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.”
Vanhemmilla on tietenki oikeus opettaa lapselleen minkälaisen ideologian he haluavat, sitä on hyvin vaikea kieltää. Tästä syystähän meillä on uskonnonvapaus, vapauden uskosta lisäksi.

Mutta liittäminen kirkkoon kastamalla on on lapsen oikeuksien vastaista. Se lapsi kyllä voi liittyä 18-vuotiaana aivan hyvin siihen kirkkoon jos niin haluaa. Ovathan hänen vanhempansa opettaneet häntä kristinuskoon jo 18 vuoden ajan. Samalla hän voi liittyä poliitiseen puolueeseen. Kastamisellahan nyt tarkoitetaan nimenomaan sitä että lapsi liitetään kirkkoon. Ei sitä että ideologian opetus olisi vanhemmilta kielletty.

lempi kirjoitti:
”Onko mielestäsi useissa eri uskonnoissa ja filosofioissa arvorikasta eettistä kasvatusta?”

On, enkä sitä kiellä. Uskontojen mukana tulee kuitenkin paljon tavaraa joka ei varmasti ole oikeasti arvorikasta, suvaitsevaa tai edes terveesti kyseenalaistavaa. Seksuaali- ja moraalikysymykset ovat yksi tärkeä alue jossa uskonto aiheuttaa kaikenlaista kärsimystä aivan turhaan.

lempi kirjoitti:
”Miksi et kuitenkaan teoriasi mukaan vastusta lööpeissä olevaa väkivaltaa?”

Lööppi on vain tekstinpätkä. Se on roskalehtien tapa tehdä ”uutisia”. En koe että se olisi läheskään sellainen ongelma kuin annat ymmärtää.

lempi kirjoitti:
”tutkimusten mukaan faktan ja fiktion sekoittuminen esimerkiksi väkivaltaviihteessä näkyy nuorten väkivaltatilastoissa. Viihteessä on harha, että väkivallalla ei ole surullisia seurauksia. …”

Tutkimuksia on tehty vaikka minkälaisia ja tuloksia on saatu vaikka mihin suuntaan, riippuen kuka tutkii ja miten on tutkittu. Keskittyisin kuitenkin otsikon aiheeseen ja en koe että mediakeskustelu liittyy aiheeseen.

No huh huh…

Vastasyntyneen perusoikeuksia poljetaan tällä logiikalla myös liikkumisen ja sananvapauden osalta. Kapalot ja liikkumiskyky estävät vapaan liikkumisen. Puhekyvyn puute on esteenä sananvapaudelle.

Olisikohan mitään tärkeäpiä asioita pohdittavana kuin vauvojen uskonnonvapaus?

Seuraavaksi varmaan tulee juttu, jossa opiskelijoilla olisi oikeus valita mitä maailmankaukkeuden syntyteorioista hänelle tulisi opettaa. Niitä kun sattuu olemaan useita vaihtoehtoja…

Vapaudet vaipoissa kirjoitti:
”Vastasyntyneen perusoikeuksia poljetaan tällä logiikalla myös liikkumisen ja sananvapauden osalta. Kapalot ja liikkumiskyky estävät vapaan liikkumisen. Puhekyvyn puute on esteenä sananvapaudelle.”

Aika huonot on argumentit on sulla. Kyse on kuitenkin siitä että liitetään vauva ideologiseen järjestöön. Jostain syystä poliittiseen puolueeseen ei saa liittää mutta kirkkoon saa. Vaikka kumpikin on perustuslain vastaisia. Ilmeisesti tämä ei voi olla kenellekään ongelma koska se ei ole Juuri Sinulle ongelma?

Vapaudet vaipoissa kirjoitti:
”Olisikohan mitään tärkeäpiä asioita pohdittavana kuin vauvojen uskonnonvapaus?”

Kyse on 0-17.999 ikäisten uskonnonvapaudesta. Varmaan tärkeämpiäkin asioita on mutta jostain syystä tämä artikkeli käsittelee tätä aihetta ja siitä me myöskin keskustelemme.

Vapaudet vaipoissa kirjoitti:
”Seuraavaksi varmaan tulee juttu, jossa opiskelijoilla olisi oikeus valita mitä maailmankaukkeuden syntyteorioista hänelle tulisi opettaa. Niitä kun sattuu olemaan useita vaihtoehtoja…”

No, yliopistothan opettavat vain tieteellisesti todistettuja tieteitä ja siihenhän ei jostain syystä tämä raamatullinen luomiskertomus ainakaan Suomessa sovi.

Jokainenhan saa uskoa mihin haluaa mutta opetuksen pitäisi perustua faktoihin. Tietenkin voi kysyä että onko aatteellinen uskonnonopetus pedagogisesti oikein kun vastaanottaja ei tajua hölkäsen pöläystä koko aiheesta. Tämäkin on varmaan ns. ”pieni ongelma” josta ei kannata keskustella.

”moraalinen valinta” on hyvin tyhjentävästi ja minun mielestä erittäin selkeästi ilmaissut erittäin oikeaa asiaa.
Näissä kesusteluissa uskonnosta ja sen vapaudesta tulee hyvin esille suuri ahdasmielisyys uskovien puolelta! Ja julkea suoraviivaisuus ilmaisuissa: et usko jumalaan=ei ole arvoja eikä moraalia, ei osaa kasvattaa lastaan hyväksi ihmiseksi eikä sellainen voi olla itsekkään! Sama suoraviivaisuus toisinpäin menisi jotakuinkin: uskovainen=hyväksyy lapsiin sekaantumisen,kansanmurhat ja sodat, syrjinnän monella eri tasoilla ja paljon muutakin. Raamatussa hyväksytään kuolemanrangaistus, orjat, ihmiskauppa, ruumiillinen (rankkakin) kuritus, kosto ja eikä vähäisimpänä se, että ihmishengelle voi määritellä hinnan. Kuitenkaan näitä asioita ei varmasti kovinkaan moni uskovainen,ainakaan suomessa, kannata. Joten jospa ihan uskontoon tai uskottomuuteen katsomatta emme arvostelisi, syrjisi tai vähättelisi ketään.
Mikään uskonto (tai niiden ”jaostot” kun en muuta sanaa keksi lestadiolaisuudelle,jehovantodistajille yms.) tuskin aukottomasti on oikein ja kaikella tapaa hyvä, jokaisessa löytyy raakoja piirteitä.

Pääasiahan tässä jutussa kuitenkin oli, että se että lapselle jätetään mahdollisuus valita kirkkoon ja uskontoon liittyvistä asioista kun asiat ymmärtää, ei poissulje vanhempien oikeutta ja mahdollisuutta opettaa omaa uskontoa ja elämänkatsomustaan lapselle, lapsi vain aikanaan voi päättää uskooko niihin sepustuksiin ja tahtooko seurata vanhempiensa esimerkkiä. Minusta olisi myös tärkeää kertoa lapselle erilaisten ihmisten uskonnoista, niin hyvistä kuin huonoistakin puolista, kulttuurista ja tavoista, näin edistettäisiin sitä suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta ja ehkäistäisiin ahdasmielistä panettelua muita kulttuureita kohtaan…niinhän sitä sanotaan että luulo ei ole tiedon väärti ja luuloista lienee suurimmat kahakat syntynevät ihan arkipäivässäkin.

Minulla on omat mielipiteet ja uskomukset, muilla olkoon omansa, mutta annetaan kaikkien ne vapaasti päättää ja annetaan myös useampi kuin yksi vaihtoehto :)

Luterilaisen kirkonopin ja Martti Lutherin opinkäsityksen mukaan lapsella on usko jo valmiina syntyessään. Jeesus itse todistaa lasten puolesta asettaen lapsen esikuvaksi aikuisille ”ellette käänny niin kuin tämä lapsi ei teillä ole osaa taivaan valtakunnassa”.

Tämän keskustelun loittajalle: Jos on väärin kasvattaa lapsi omaan uskontoonsa, niin silloin on väärin myöskin kasvattaa lapsi omaan uskonnottomuuteensa. Eihän lapsi itse valitse ateistista tai kristillistä kasvatusta.

Hei haloo… järki käteen…

Vanhemmilla on oikeus kasvattaa lapsi omaan vakaumukseensa. Kasvaessaan joutuu itse kukin päättämään, mihin uskoo ja miten. Jos ei tätä päätöstä pysty tekemään, ei ole kykeneväinen päättämään mitään muutakaan suurta kysymystä elämässään. Joten vanhempien pitää tällaisesta lapsesta pitää huoli siihen saakka, että tämä kykenee itse päättämään omasta elämästään.

Kiitokset selvästä vastauksesta. Koetan olla tiivis:

Tarkoitin ”materialismilla” yliluonnollisen hylkäämistä, eli siinä käytin sanaa vähän eri tavalla kuin yleiskielessä, sorry, en tarkoittanut materian palvontaa. Eli tarkoitin ”jumaluskon puuttumista”.

Kun tehdään galluppi, niin ateistiksi tunnustautuvia on muutama prosentti, eli kyllä se vähemmistö on. Toisaalta, ”käytännön ateisteja” on paljon (appr 1/3) mutta he vastaa vain ”en tiedä” Jumalan olemassa oloon.

Raamattu on kieltämättä monipuolinen, mutta se ei mielestäni ole ”epäselvä”. Se antaa myös paljon tilaa ihmisjärjelle miettiä itse. Nimenomaan kuunnellen omaatuntoaan.

Poliittiseen puolueeseen liittäminen on mielestäni eri asia, sillä politiikka on tässä maailmassa toimimista, uskonto viittaa ja perustaa yliluonnolliseen. Mutta liitetäänhän lapsia urheiluseuroihinkin, miksi ei puolueisiin — no ei oo vaan tapana liittää puolueisiin (en tiedä mitä laki sanoo).

Kummitusten ja poltergeistien kanssa en halua olla tekemisissä. Tämä on yksi Raamatun jyrkimpiä kieltoja. Raamattu ei opeta että näitä ei olisi olemassa… mutta mene ja tiedä.

En tiedä onko sinisiä elefantteja taivaalla, en ole nähnyt. Mutta Jumalan kanssa on eri juttu, esim rukous toimii hämmästyttävän usein, ja monien kokemana. Voit toki ohittaa Jumalan olankohautuksella, siihen on jokaisella oikeus. Tämäkin on niitä Raamatun opetuksia, kristinusko on oikeasti vapauden uskonto… monien muiden kanssa kun ei näin ole.

Lisäksi, se onko luonnollista valita ”ei ole yliluonnollista” tai ”yliluonnollinen Jumala on”, on hyvä kysymys. En pitä ensimmäistä vaihtoehtoa ihmisen tai lapsen ”luonnollisena tilana”. Mielestäni se on valinta. Tiedän että uskovaiset ajattelevat Jumalakaipuun olevan luonnollista, eli kukin kukin ajattelee kait itsestään luonnollisena…

Lapsenusko kirjoitti:
”Luterilaisen kirkonopin ja Martti Lutherin opinkäsityksen mukaan…”

Eli nämä ovat lähinnä mielipiteitä. Ei mielipide ole fakta ja se että joku on joskus jotain sanonut tai että jotain lukee jossain kirjassa ei tee siitä totta eikä se ole edes faktaa. Miksi siteeraat mielipidettä ja esität sen faktana?

Lappalainen kirjoitti:
”Tämän keskustelun loittajalle: Jos on väärin kasvattaa lapsi omaan uskontoonsa, niin silloin on väärin myöskin kasvattaa lapsi omaan uskonnottomuuteensa. Eihän lapsi itse valitse ateistista tai kristillistä kasvatusta.”

Edelleenkään ei olla kieltämässä sitä että vanhemmat saavat opettaa lapsensa uskomaan mihin ideologiaan haluavatkaan. Kyse on siitä että lapsi liitetään syntymähetkellä kirkkoon mikä on perustuslain vastaista. Mutta jostain syystä kirkkoon saa liittää ja puolueeseen ei saa liittä alaikäistä lasta…

Pitää myös ymmärtää se että ateistiksi ei kasvateta. Kristityksi ja siis uskovaiseksi kasvatetaan. Kristitty opettaa lapselleen uskonnon eri kohdat totena. Kristityn lapsi opetetaan uskomaan jumalaan. Ateisti ei opeta lapselle uskoa. Edelleenkin vedän tähän ateismin määrityksen; ateistilla ei ole jumalauskoa. Ateismi ei opeta lapselle uskonnottomuutta.

Se että sanoo että ateismi opettaa lapselle uskonnottomuutta on vähän sama asia kuin sanoisi että opettaa lapselle millainen harrastus on olla keräämättä postimerkkejä. Ei sitä voi opettaa. Kristitylle ja uskovaiselle voi kertoa että jumalattomuus on mahdollista mutta ei siinäkään ole mitään opetettavaa tietoa jos ateismin määrityksiä ja muuta filosofista pohdintaa ei siksi lasketa.

Ateismi ei ole myöskään mikään arvotyhjiö. Usko ja moraali eivät ole sama asia. Käytöstavat, huiden huomioonottaminen, välittäminen ja kasvaminen terveeksi moraaliltaan vakaaksi aikuiseksi ei vaadi jumalauskoa.

uskon ja ajattelen kirjoitti:
”Kun tehdään galluppi, niin ateistiksi tunnustautuvia on muutama prosentti, eli kyllä se vähemmistö on. Toisaalta, ”käytännön ateisteja” on paljon (appr 1/3) mutta he vastaa vain ”en tiedä” Jumalan olemassa oloon.”

En myöskään kiellä että kirkkoon kuulumattomat ateistit ovat vähemmistö. Tästähän on olemassa selvää tilastoakin, siis sen mukaan kuinka suuri prosentti on jonkin kirkon jäsen. Väitän kuitenkin, että käytännön ateisteja on paljon enemmän kuin tuo 1/3. Käytännön ateismi, jos sellaista termiä voidaan käyttää, on sitä että tehdään päätökset ilman jumalauskoa. Kyllä uskovaisenkin päätöksista merkittävä osa perustuu faktaan eikä jumalauskoon eli siinä mielessä käytännön ateisteja on todella paljon.

Johtuen suomalaisesta tavasta liittää lapset kirkkoon heti synnyttyään on suurelle osalle suomalaista tullut myös tavaksi. Onko esimerkiksi tapauskovainen oikeasti kristitty, vai enemmän ehkä agnostikko tai jop a ateisti? On tapa olla kirkon jäsen. On tapoa uskoa jumalaan, siis myös pitää uskoa etä uskoo jumalaan. Ja samalla tavalla on ollut poikkeavaa ja varmaan myös ehkä epäilyttävää tai jopa vaarallista olla liittymättä kirkkoon. Suvaitsevaisuus ei ainakaan kirkon puolelta tällaisia ehnkilöitä kohtaan ole ollut yhtä vapaata mitä se onneksi nykyään on.

Toisaalta se että 1/3 kirkkoon kuuluvista ”ei ole varma että jumala on olemassa” viittaa enemmän siihen että nämä henkilöt olisivat agnostikkoja. Toki kysymyksen asettelu antaa tietyn vapauden tulkita vastauksia sillä kysymys ”uskotko jumalaan” esittää jumalan olemassaolon jo totena, eli tehdään jo valmiiksi tietty oletus.

En tarkastanut että onko tuo 1/3 oikea luku, mutta googlella löysin nopeasti tällaisen:
http://www-fi.valitutpalat.fi/lehti/tiedotteet/20050228_1.html

Ja tässä toinen:
http://www.evl.fi/kkh/ktk/jlakuva.htm

Ei selvästikään voida kieltää että lähtökohdat eivät vaikuttaisi tuloksiin. Ehkä juurikin luit tuolta kirkon sivuilta tuon että ateistit olisivat vain sen muutaman prosentin ryhmä?

Mielestäni optimi olisi, että ketään ei syntyessään liitettäisi mihinkään uskontokuntaan. Koulussa käsiteltäisiin tasapuolisesti eri uskontoja ja myös ateismia. Ihminen voisi sitten 15 vuotta täyttäessään, (ollessaan jo tarpeeksi vanha tekemään isoja päätöksiä ja jo omaa paljon tietoa eri vaihtoehdoista) voisi valita, haluaako liittyä johonkin uskontokuntaan vai olla ateisti.

Olisi muuten mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset näin toimittaessa jakautuisivat eri vaihtoehtojen välillä.

????

Voi olla että ns.”oikeat ateistit” haukkovat hieman henkeään, kun tätänykyä kaikki kirkosta eronneet luulevat itseään ateisteiksi. Vaikka suurin osa lienee lähinnä materialisteja sun muita vihertäviä ja punertavia idealisteja.

Edesmenneissä kommunistimaissa tuota uskonnottomuutta yritettiin valtion toimesta kaikin tavoin lapsiin istuttaa. Lopputulos oli sitten mikä oli. Miksi meidän pitäisi uusia heidän virheensä?

Tämä monien hellimä idealistinen ajatus jostain sekulaarisesta? maallistuneesta? ihannevaltiosta on varmaan aikamme suurimpia harhoja. Se kuuluu samaan sarjaan kuin nuo kommunistien valtioutopiat. Niiden taustalla on utopistinen kuvitelma että ihmiset toimivat yksilö-, ja valtiotasolla täysin järjen, ohjauksessa suhteissaan toisiinsa. Näinhän oikeasti ei tietenkään ole. Jos näin olisi, ei meillä olisi avioeroja, ei väkivaltaa, ei koulukiusaamista, ei tarvittaisi poliisia, jnejne. Meillä olisi paratiisi maan päällä.

Kyllä ihmiset siis edelleen tarvitsevat henkistä ja hengellistä kasvua ja kasvatusta, siis aivojen kouluttamista, kyetäkseen hillitsemään luonnollista alttiuttaan pahaan.

Eikö ole hieman maagiseen ajatteluun liittyvää tuo pelko siitä, että jos lapsi on kastettu, hän on jotenkin ”vallattu”? Olisikohan niin uskonnollinen kuin uskonnotonkin kasvatus kuitenkin sosiaalinen ilmiö?
Mieleen voi palauttaa tarinan kielitieteilijästä, joka etsi ”luonnollista kieltä” , sulki lapsensa kokonaan inhimillisen vuorovaikutuksen ulottumattomiin ja oli kovin onneton, kun kävi ilmi, että itsestään, ilman muiden ihmisten vaikutusta, lapsi ei ollutkaan oppinut ylipäätään puhumaan. Käsittääkseni myös silloin tällöin löytyvät tunkiolapset käyttäytyvät kovin oudolla tavoin, eivätkä ole -joidenkuiden odotusten mukaisesti ehkä – luonnollisen hyviä ja vapaita.

Kiitos kommenteista!

Tässä blogimerkinässä en aja ateismia, vaan puhun siitä kuinka mielestäni on väärin kastaa lapsi johonkin uskontoon. Ei ole ollenkaan sama asia jättää lasta kastamatta. Jos ateistit liittäisivät jollakin rituaalilla lapsensa ateisti lahkoon, josta ei pääsisi eroon vuosiin vaikka haluaisi liittyä kirkkoon, olisi se mielestäni yhtä lailla kyseenalaista.
Ei uskontoa saa määrätä lapselle. Eikä etenkään uskoa.
Lisäksi: Miettikääpä katukuvaa. Kristittyjä ja hinduja on kaduilla värväämässä ihmisiä liittymään uskonlahkoonsa, mutta kertaakaan en ole nähnyt ateistia värväämässä ihmisiä ateistilahkoon.

En myöskään sano tekstissäni, että mitään arvoja ei tule opettaa. Niitähän on nyt vähän pakko jokaisen vanhemman opettaa ja hyvä niin! Uskonto ja usko ei kuitenkaan ole yhtä kuin arvot. Uskonto on ehkä se helpoin tie opettaa niitä, mutta kaiken ei pidä olla aina niin helppoa, varsinkin jos helppous aiheuttaa muita ongelmia ja vääryyksiä. Hyviä arvoja voi siis opettaa muutenkin kuin uskonnon kautta niin kuin joku täällä sanoikin.
Kristinuskossa on hyviä arvoja, joita kannatan ja todella moni muukin, mutta ei se tee kaikista heti uskovaisia. On myös aika huvittavaa, kuinka osa kommentoijista näyttää hartaasti olevansa uskovaisia ja kannattavansa näitä arvoja samalla haukkuen minua melkein piruksi ja suoraan diktaattoriksi. Olette varmasti parempia ihmisiä kuin muut? Jeesus tuskin kelasi aivan tolleen. Moni täälläkin on aika tekopyhä.
Vaikutteitakin tottakai saa kaikki ja vaikka mistä. Tiedän. Sen takia pitäisikin olla valinnan vapaus erilaisiin vaikutteisiin ja että mikään vaikuttava tekijä, etenkään uskonto ei olisi ensisijaisessa asemassa.

Yleisesti pidän uskoa todella hienonan asiana, mutta kirkko ja uskonnot ovat asia erikseen.
Niille jotka luulevat, että elän harhassa, enkä puhu omalla suullani: Keskustellessani aiheesta kavereideni ja itseni kanssa, mutta erityisesti lukiessani lasten oikeuksia, tajusin tämän vääryyden. Vastaus myös jollekin: Minua ei myöskään ole kasvatettu ateistiksi, enkä ole ateisti. Minut on kastettu ja olen kuulunut kirkkoon 18 -vuotta, tosin en enää.
Uskon johonkin ja ainakin hyviin arvoihin, mutta en mihinkään tiettyyn. Tässä tekstissä halusin rajata aiheen kasteeseen ja uskonnon opetukseen Suomessa, vaikka esim. islamin uskossa on moni aika perseellään.

En väitä tekstissäni, että ilman kastamista tulee suvaitsevampia ihmisiä. Puhun siinä kohdassa lähinnä opetuksesta, mutta uskon myös tottakai kasteen vaikuttavan siihen. En tykkää vedota tutkimuksiin kauheankaan usein ja tämäkään ei todellakaan perustu mihinkään tutkimukseen, vaan kokemuksiini tapaamistani ihmisistä. Ja ne kokemukset ovat yhtälailla totta ja faktaa.

Vielä lopuksi: Tavoittenani ei ole tulla ”julkkikseksi”, niin kuin joku väitti. Olisin mennyt jo chatti- juontajaksi, salarakkaaksi tai bigbrotheriin, jos sitä haluausin. Tavoitteenani on herättää keskustelua tärkeistä aiheista ja pistää ihmiset ajattelemaan ja siinä näköjään onnistuin. JEE!!!

Aivan oikein lasta ei tule kastaa. Jumalan sanan kuuleminen sen ymmärtäminen ja hyväksyntä uskominen ja vastaanottaminen uudestisynnyttää ihmisen jonka jälkeen pyydetään kasteessa hyvää omaatuntoa jumalalta ja haudataan vanha elämä ja ihminen. Elämä alkaa uutena synnit pois pestynä.

Luin jälkipuolustelujasi. Olisit jättänyt tekemättä…


Eikö alinomaa puhuta kirkostaeronneiden nettipalvelun jne. mainostamisesta? Jopa bussien kyljessä.

Lienet täyssokea ja kuuro, koska liki joka päivä törmään jollakin tavoin raivoisiin, kristinuskoa rienaaviin ateisteihin ja ”ateisteihin”. Ei tarvitse kuin vilkaista Kolmosen nettisivujen kommentteja. Tiedän toki vakaumuksellisiakin ateisteja, jotka haluavat kunnioittaa toisen aatetta, rienaamatta.

Väitän yhä, että pyrit julkisuuteen; piilomotiivisi. Muussa tapauksessa olisit ensin ottanut selvää, mitä kaste tarkoittaa lapselle ja mitä se merkitsee vanhemmille kristinopin mukaan. Lutherin Vähä Katekismus sen kertoo.

Lyhyesti: kasteen sakramentti on hyvän omantunnon liitto sille joka uskoo. Joka ei usko, se on rituaali ja H2O, ei pesuvettä kummempaa. Kaste on ulkoinen merkki, velvoite vanhemmille liittää lapsi seurakuntayhteyteen. Opettaa ja ohjata elämän vaiheissa.

Miksi et ruotinut kirjoituksessasi avioliittoon vihkimistä? Siinä jos missä olisi jutun juurta. Moni nykysuomalainen elää polygaamisessa parisuhteessa kuten Lähi-Idän kansat vuosituhansia sitten. Ainoa ero, että tuolloin ”akat” oli ajallisesti rivissä, nyt jonossa, peräkkäin siis. Avioliiton asettaminen ei ole papin tekemä taika tai poppakonsti. Joko vihittävä pari uskoo sen pysyvyyteen tai ei usko.

Eikö ”eettisyytesi” tarttunut lasten hätään, kun ei tiedä, onko ”isänä” illalla äidin exä, nyxä vai tuxa. Luulisi tuon kasteveden olevan vähemmän haitallinen kuin juurettomuus.

Eetvartti,
Luin kommenttisi. Olisit jättänyt tekemättä…

Väitän, että olet täyssokea ja kuuro, jos et ole yhtälailla kiinnittänyt huomiota muiden ihmisryhmien kuin ateistien raivoisiin ja rienaaviin mielipiteisiin. Täällähän nämäkin suomen kuvalehden sivut ovat niitä pullollaan.
Väitän, että piilomotiivisi on tulla julkisuuten näiden kommenttiesi pohjalta, koska muuten et olisi niitä kirjoittanut.
Väittäisin ja tiedän vielä sellaistakin, että en sinua voi kauhean vakavasti ottaa, kun sinulla on kerta varmaa tietoa siitä, etten ole kasteesta selvää ottanut. Olen nimittäin ottanut ja sinä olet siis sen suhteen väärässä. Siten olet myös väärässä edellisen väitteesi kanssa. Tämä pistää minut vielä miettimään vaivaako sinua kateus? Onko kateus arvo, jota raamattu opettaa sinulle?

Halusiain myös tietää, mikä ihmeen velvoite kaste on?????? Ai joku pakollinen teko? Ei sitä kastamista ole kyllä yhtään mikään pakko tehdä, vaikka kuinka ITSE uskoisi, koska LAPSI ei usko, ennen kuin SINÄ pakotat HÄNET uskomaan ja valitset HÄNELLE uskonnon. Vanhempi voi opettaa samoja arvoja ilman kastettakin ja kertoa lapselle tälläisestä VAIHTOEHDOSTA. Lapsi voi sitten vanhempana itse kastautua, jos nappasi.

Ja vielä lopuksi:
Ruodin tässä kirjoituksessani nyt tätä valitsemaani aihetta, koska koen sen tärkeäksi ja piste. Avioliitot on asia erikseen. Avioliittoon vihkiminen ei ole muutenkaan rinnastettavissa kasteeseen. Jos sinulla on tähän avioliittoaiheeseen jotakin kommentoitavaa minulle, niin ilmoitan jo etukäteen, etten aijo keskustella siitä täällä. Muualla voin kyllä.

”Kerran kysyin häneltä, ovatko ne arvot mitä Jeesus edusti, huonoja välitettäviksi eteenpäin jälkikasvulle, ”

Eikö niitä arvoja voi opettaa ilman fantasiahahmoja?

Itse olen kokenut, että nyt kun olen täysi-ikäinen, olen kirkkoon kuulumisella tukenut sellaista, mikä ei mitenkään vastaa omia ajatuksiani. Myös kirkon historia on sellainen, etten kyllä siihen olisi ikinä liittynyt, jos vanhemmat eivät olisi puolestani päättäneet. Olisi ollut parempi, että olisin saanut itse päättää.

Kirjoittajalle:
Tama on varmaankin jo vuoden vanha kirjoitus, mutta jos olet edelleen siella blogistina, niin saanko sanoa sinulle seuraavaa:

Hyva lapsi, rauhoitu nyt, ja ela lapsuuttasi. On hyva, etta vanhempasi ovat sosiaalistaneet sinut jollekin arvoperustalle (silla arvot ovat ne, jotka pysyvat, vaikka asenteita voikin muuttaa), eivatka ole panneet sinua esimerkiksi kasvamaan tynnyriin siksi kunnes olet kyllin vanha paattamaan arvoistasi. Tahtositko, etta lapset eristetaan syntyessaan vanhemmistaan jonkin ulkoisen neutraalin tahon kasvatettaviksi, eika vanhemmilla ole osaa eika arpaa heidan sosiaalistamisessaan?
Etko nae mitaan ontuvaa kirjoutuksessasi?

”Vaikka lapsella tai nuorella on myöhemmin mahdollisuus esimerkiksi erota kirkosta, on hän jo vähintään viisitoista vuotta elänyt tietyn uskonnon parissa.”
No luojan kiitos, etteivat sentaan ole joutuneet varttumaan tynnyrissa!

Millähän kompetenssilla tämä on kirjoitettu. Argumenttiensa puolesta tämä ei yllä paremmaksi kuin humalaisten kouluja käymättömien höperrykset, jotka yleensä alkavat sanoilla: ”ku kerran susta tulee pappi ni sano nyt että miksi mun täytyy koulussa opiskella uskontoa…”

Mistä muuten on tullut ajatus, että lapsella on samalla tavalla tasavertainen oikeus päättää omista asioistaan kuin aikuisella? Lapsi on holhouksen alainen ja vanhemmalla on velvollisuus kasvattaa lastaan, mikä tarkoittaa, että vanhempi välttämättä siirtää lapselleen arvomaailmaansa, joka on välttämättä sidoksissa perustaviin asenne- ja käyttäytymisarvoihin sekä kulttuurisiin, uskonnollisiin ja niin edelleen arvoihin. Viitekehyksen, joiden kautta kasvattaminen toteutuu, valinta on yksilönvapauden perusteella vanhemman oikeus. Toinen vaihtoehto on totalitarismi, jossa määritellään, mitä arvoja vahemmat saavat välittää ja missä kulttuurisissa, yhteisöllisissä ja uskonnollisissa viitekehyksissä se tapahtuu.

Näitä luetaan juuri nyt