Kaste rikkoo lapsen uskonnonvapautta

Kun lapsi syntyy, hän tuskin voi uskoa mihinkään, sillä hänellä ei ole vielä vaikutteita ympärillä olevasta maailmasta.

Lapsella ei ole myöskään kykyä ajatella eikä pohtia asioita syvällisesti. Siksi on väärin kastaa lapsi johonkin uskontoon, Suomessa pääasiassa kristinuskoon. Kastaminen rikkoo lapsen oikeutta uskonnonvapauteen: lapsi ei pääse valitsemaan uskontoaan, vaan se määrätään hänelle.

Yleensä perustelut kastamiselle liittyvät ainoastaan perinteeseen. Mutta onko oikein, että kristillinen perinne määrittää jo valmiiksi ihmisen henkilökohtaisen valinnan?

Vaikka lapsella tai nuorella on myöhemmin mahdollisuus esimerkiksi erota kirkosta, on hän jo vähintään viisitoista vuotta elänyt tietyn uskonnon parissa. Vuosien aikana tulleita oppeja, perinteitä, tapoja, normeja, uskomuksia ja tarinoita ei voi enää poistaa ihmisestä, vaikka uskominen lakkaisikin.

Lisäksi valinnanvapaus on kyseenalainen. Rippikoulusta lähdetään risti kaulassa hymysuin kera mukavien kokemusten, jotka eivät liity itse uskontoon mitenkään. Hauskojen, kavereiden kanssa vietettyjen rippikouluhetkien jälkeen tuntuisi lähes synniltä erota kirkosta ja tuskin vanhemmatkaan tähän lupaa antaisivat.

Myös koulujärjestelmän normi on kristinusko ja se määrää entistä enemmän lapsen uskomuksen suuntaa. Riippumatta vanhemmista koulun joulujuhlissa lapsi esittää paimenta tai enkeliä, kuuntelee uskonnontunneilla uskottavaan tarinamuotoon kirjoitettuja kertomuksia jumalasta ja Jeesuksesta, laulaa uskonnolisia lauluja ja käy kevätkirkossa.

Opetus painottuu alakoulussa pääasiassa niin sanottuun omaan eli vanhempien uskontoon ja muut uskonnot sivuutetaan. Opetuksessa ei pohdita muita vaihtoehtoja, vaan tietty uskonto esitetään totuutena. Tämä on kyseenalaista, sillä alakouluikäisiltä puuttuu kyky ajatella kriittisesti.

Uskonnonopetuksen pitäisi olla alakoulusta alkaen erilaisten uskontojen ja elämänkatsomuksen opettamista. Vasta myöhemmin, kun se olisi ajankohtaista, jokainen voisi valita itselleen sopivan uskonnon tai jättää valitsematta. Vaikka lapsi olisi kastettu, hän saisi tietää muista uskonnoista enemmän ja omaa uskontoa ei asetettaisi muiden yläpuolelle. Näin lapsista tulisi myös suvaitsevampia.