Kärpäsiä suussa

Finnkino rahoittaa lapsille suunnattua propagandaa.

Kävin taannoin elokuvateatterissa katsomassa Kärpäsenä kuuhun -elokuvan. Odotin kevyttä puolitoistatuntista, sillä olihan kyseessä lapsille suunnattu animaatio ja syy sen valitsemiseen olikin 3D-esitysmuoto.

Tarinan lähtiessä käyntiin ja arkkivihollisen tullessa ilmi ryhdyin hieman epäileväksi. Kukapa muukaan paljastui amerikkalaisen ydinperheen nurkissa asuvan kärpässuvun viholliseksi kuin silloinen idän punainen uhka, Neuvostoliitto. Ilkeiden ja epämiellyttävien neuvostokärpästen ryhtyessä puhumaan tässä suomeksi dubatussa versiossa, oli allekirjoittaneen olo kuin päähän olisi suun kautta syöksynyt valtava määrä propagandakärpäsiä. Njeuvostokjärpäset pjuhuivat hjuvin tjeennäisellä ja irvailevan kjuuloisella aksentilla, mutta yllätys yllätys, minkään näköistä texasilaista vääntöä ei länsimaisten amerikkalaisten suomen kielessä ollut.

Tällaisella teennäisellä irvailulla on varmasti positiivinen vaikutus niin paljon puhuttuun muukalaisvihaongelmaan. Onhan erittäin viisasta suoltaa tällaista jo pienille lapsille, jotteivät monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuus suinkaan valtaisi alaa MEIDÄN Suomessamme.

Miksi elokuvateattereissamme pyöritetään näin yksipuolisen länsimaista, amerikkalaista perheidylliä ihannoivaa ja itävastaista propagandaelokuvaa? Suomalaiset lapset ansaitsevat parempaa kuin tällaista törkeää piiloviesteilyä, jonka voisi luokitella jopa aivopesuksi!

Jään odottamaan vähemmistöryhmään kuuluvasta kärpäspariskunnasta kertovaa lastenelokuvaa, jossa Afrikan savanneilta, Ural-vuorten juurelta ja New Yorkin pilvenpiirtäjän nurkasta kotoisin olevat kärpäset ratkovat yhteistyössä jotain hieman ”soveliaampia” ongelmia. Tai no, mihin me muka avarakatseisuutta tarvitsemme, maa on valkeana ja kaikki hyvin!