Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Kaksipiippuista

Robert Sundman
Blogit Megafoni 7.4.2009 19:43

Pienten lasten aseleikit ovat kaksipiippuisia.

Sanotaan, että kun pienenä leikit aseilla, ne eivät ole sinulle ongelma isompana. Ne eivät ole mitään mystistä tai kiehtovaa. Lapsuuden aseleikit siis takaavat, ettet ajaudu asevälikohtauksilla keltaisen lehdistön otsikoihin. Kun sitten vanhempana kohtaat aseen, voit vain todeta rennosti, että pyssyhän se siinä. Ei siitä sen enempää.

Luominen on tietenkin kehittävämpää kuin tuhoaminen. Nuoret tytöt leikkivätkin aseleikkien sijaan kotileikkejä. Aseet eivät kuitenkaan muodostu tytöille mystiseksi tai kiehtovaksi asiaksi. Miksi eivät? Opetetaanko pojat erilaiseen maailmaan, johon kuuluvat autot ja aseleikit? Jos näin on, miksi heidät opetetaan tällaiseen maailmaan? Mielestäni näiden kahden maailman välille tulisi löytää jokin vaihtoehto, joka sopisi sekä pojille että tytöille. Näin jokaisella olisi samat tasa-arvoiset lähtökohdat.

Olin työharjoittelussa päiväkodissa. Siellä aseleikit olivat omiaan lietsomaan pelkoa muiden lapsien keskuudessa. Kun pojalla on ase, vaikka se olisikin vain legoista rakennettu, hänellä on myös voima ja valta. Mitä jos lapsi sitten nuorena kohtaa ylitsepääsemättömiä ongelmia? Turvautuuko hän vielä aikuisenakin siihen, että ase tuo voimaa ja valtaa ongelmien ratkaisuun? Legot kun eivät taida olla enää aseiden rakennusosasia.

Yksikään kouluampuja ei ole ollut nuori nainen. Pohjaako tämä fakta erilaisiin maailmoihin tyttöjen ja poikien välillä? Opetetaanko tytöille, tuleville naisille, paremmat tavat purkaa viha ja raivo? Vai ovatko miehet tosiaan vain masentuneempia?

Kun tytöt pärjäävät ilman aseita, mielestäni poikienkin tulisi. En halua kieltää leluaseiden myyntiä, niitä kun ei päiväkodeista usein edes löydy. Opettajien on vain opetettava, että legoista voi luoda myös kehittävämpiä asioita. Lapset eivät saa omaksua sellaista kuvaa, että maailmaa voitaisiin hallita väkivallalla.

Robert Sundman

Keskustelu

”Opetetaanko tytöille, tuleville naisille, paremmat tavat purkaa viha ja raivo?”

Ei, vaan heidät opetetaan olemaan näyttämättä vihaa ja raivoa, joka purkautuu sitten esim. viiltelyllä tai syömishäiriöillä, mutta ne tapaukset eivät päädy uutisiin. Tytöt kääntävät vihan itseensä, pojat ulkomaailmaan tai vihansa kohteisiin (Auvinenhan, kuten myös Columbinen Harris ja Klebold, valikoivat uhrinsa ainakin joissain määrin, koska he säästivät osan eteensä sattuneista ihmisistä).

Ampuma-aseet ovat nykyajan tappoväline, ennen se oli puukko, kirves… Tuleeko päiväkotipojan valta legopyssystä, vai tuleeko se itse asiassa hänen persoonastaan ja asemastaan lapsilaumassa? Itse uskon, että ase on vain väline, ei vakivallan syy. Jos päiväkoti- tai kouluhenkilökunnat eivät vieläkään ymmärrä henkisen väkivallan voimaa, ei väkivaltaisia tekoja voida estää. Miten kirjoittaja selittää sen, että Matti Saari armeijassa ollessaan ei ampunut kiusaajiaan, vaikka aseita oli saatavilla? Vastaus löytyy siitä, että hän ei vielä silloin edes olisi pystynyt sellaiseen tekoon. Murtumispiste tuli vasta myöhemmin.

Onko kenelläkään ideoita kuinka sekä henkistä, että fyysistä väkivaltaa voitaisiin vähentää ja ihmisten hyvinvointia edistää?

Vitsi niin hyvä teksi ja monta hyvää pointtia :))))) muutenkin niin rasittavaa, mitä leluilla, saduilla ja piirretyillä luodaan lasten päähän! Just nää hemmetin roolit, jotka väistämättä seuraa koko elämän.
En oo esim. nähny/lukenu montaa satua, mis prinsessa pelastas prinssin hevosella tai se äiti tuliskin sillä sinisellä autolla kotiin ja isä kokkais ruokaa.

On toivottavaa, että ihmiselle kehittyy viimeistään aikuisiässä oma tahto ja sen myötä kyky kyseenalaistaa mahdollisesti opetettuja sukupuolirooleja. Turha syyttää barbeja omasta bimboudesta tai tinasotilaita machoudesta. Saati sitten Kelju K. Kojoottia omasta väkivaltaisuudesta.

whitejazz on oikeassa. Valinta on ihan oma. Miten lapset ja nuoret opetetaan valitsemaan oikein, onkin se kasvattajien iso kysymys.

Näitä luetaan juuri nyt