Blogit

Helsingin nuorisopalveluiden Nuorten Ääni –toimituksen blogi.

Kaksipiippuista

Blogit Megafoni 7.4.2009 19:43
Robert Sundman

Pienten lasten aseleikit ovat kaksipiippuisia.

Sanotaan, että kun pienenä leikit aseilla, ne eivät ole sinulle ongelma isompana. Ne eivät ole mitään mystistä tai kiehtovaa. Lapsuuden aseleikit siis takaavat, ettet ajaudu asevälikohtauksilla keltaisen lehdistön otsikoihin. Kun sitten vanhempana kohtaat aseen, voit vain todeta rennosti, että pyssyhän se siinä. Ei siitä sen enempää.

Luominen on tietenkin kehittävämpää kuin tuhoaminen. Nuoret tytöt leikkivätkin aseleikkien sijaan kotileikkejä. Aseet eivät kuitenkaan muodostu tytöille mystiseksi tai kiehtovaksi asiaksi. Miksi eivät? Opetetaanko pojat erilaiseen maailmaan, johon kuuluvat autot ja aseleikit? Jos näin on, miksi heidät opetetaan tällaiseen maailmaan? Mielestäni näiden kahden maailman välille tulisi löytää jokin vaihtoehto, joka sopisi sekä pojille että tytöille. Näin jokaisella olisi samat tasa-arvoiset lähtökohdat.

Olin työharjoittelussa päiväkodissa. Siellä aseleikit olivat omiaan lietsomaan pelkoa muiden lapsien keskuudessa. Kun pojalla on ase, vaikka se olisikin vain legoista rakennettu, hänellä on myös voima ja valta. Mitä jos lapsi sitten nuorena kohtaa ylitsepääsemättömiä ongelmia? Turvautuuko hän vielä aikuisenakin siihen, että ase tuo voimaa ja valtaa ongelmien ratkaisuun? Legot kun eivät taida olla enää aseiden rakennusosasia.

Yksikään kouluampuja ei ole ollut nuori nainen. Pohjaako tämä fakta erilaisiin maailmoihin tyttöjen ja poikien välillä? Opetetaanko tytöille, tuleville naisille, paremmat tavat purkaa viha ja raivo? Vai ovatko miehet tosiaan vain masentuneempia?

Kun tytöt pärjäävät ilman aseita, mielestäni poikienkin tulisi. En halua kieltää leluaseiden myyntiä, niitä kun ei päiväkodeista usein edes löydy. Opettajien on vain opetettava, että legoista voi luoda myös kehittävämpiä asioita. Lapset eivät saa omaksua sellaista kuvaa, että maailmaa voitaisiin hallita väkivallalla.