Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Kaksinaismoralistinen sananvapaus

Megafoni
Blogit Megafoni 16.2.2015 13:57

Mitä tarkoittaa sananvapaus?

Näkemyksiä on varmasti saman verran kuin asiaa pohtivia ihmisiäkin. Yleensä sananvapautta kuvaillaan oikeutena ilmaista mielipiteensä kenenkään sitä estämättä ja vailla pelkoa rangaistuksesta. Sananvapauteen vedoten voi kyseenalaistaa lähestulkoon mitä tahansa, eikä mikään ole liian pyhää pilkattavaksi. Tämä käsitys on viime aikoina ollut erityisen paljon pohdinnassa Charlie Hebdo -iskun myötä. Mutta onko totuus näin yksinkertainen?

Varsinkin iltapäivälehtien lööpeissä, mutta yhä useammin myös asiallisempien päivälehtien sivuilla, törmää kirjoituksiin, joissa hyökätään suoraan ja häpeilemättä yksittäisten henkilöiden kimppuun. Toissa keväänä lööppeihin nousi Heidi Hautala sen johdosta, että julkisuuteen oli vuotanut tieto hänen palkkaamastaan pimeästä työvoimasta.

Suomen lain mukaan pimeä työ on lievä veropetos, josta tavallinen rangaistus on sakot, joissakin tapauksissa pelkkä veron korottaminen. Median nostattaman kohun ja sitä seuranneiden paljastusten takia Hautala joutui kuitenkin eroamaan työtehtävästään.

Anneli Auerin tapausta on spekuloitu varmasti jokaisessa valtakunnan mediassa, jopa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä. Jos Auer yhtäkkiä todettaisiinkin syyttömäksi, hän tuskin pystyisi jatkamaan normaalia elämää – ainakaan Suomessa.

Niin julkisuuden henkilöiden kuin yksityishenkilöidenkin kohdalla riepottelemista perustellaan usein toteamalla ”kansalla on oikeus tietää”. Oikeus ehkä, mutta onko tieto todella niin merkittävä, että sen levittämisen johdosta henkilön ura, joskus jopa koko elämä, ei enää palaa ennalleen?

Mediaa kutsutaan neljänneksi valtiomahdiksi, eikä syyttä. Toimittajilla on suunnattoman suuri vastuu valitessaan, mistä he aikovat kertoa ja minkä jättävät sikseen. Vapaan median alkuperäinen tarkoitus on kritisoida eri valtakunnan rakenteita ja instituutioita ja turvata tavallisen kansalaisen oikeudet. Mutta mikä avuksi, kun media hyökkääkin juuri heitä vastaan, joiden oikeuksia sen on tarkoitus puolustaa?

Mielenkiintoista onkin, miten nopeasti sananvapauden puolustaminen vaihtuu aivan päinvastaiseksi, vieläpä saman median toimituksessa. Kun Aku Hirviniemi polki Suomen lippua suositussa Kingi-viihdeohjelmassa, lööppejä tehtailevat iltapäivälehdet olivat ensimmäisenä tuomitsemassa. Valtion horjumattomuus nostetaan jalustalle yksilön joutuessa median ja somen riepottelemaksi.

Koska kansalla on oikeus tietää.

Megafoni

Kirjoittajat ovat pääkaupunkiseudulla asuvia nuoria. Nuorten Ääni -toimitus tuo nuorten näkökulmia esille mediassa.

Keskustelu

Vähän erikoinen kirjoitus, miten median kaksinaismoralismiin liittyy esim Hautalan kaksinaismoralismi?

Eihän tuo olisi ollut mikään juttu, ellei Hautala olisi ollut ministeri ja lisäksi kova jahtaamaan veropetollisia aikaisemmassa työssään.

Siinä oli sitä kaksinaismoralismia, joka kaipasi uutisointia selvästi ja näkyvästi. Kuten tapahtuikin. Venäjällä ei olisi tapahtunut. Missä oli tuossa keississä median kaksinaismoralismi?

Jos julkisuudessa aivan erityisesti moraalisuutta ja eettisyyttä puolustava ministeri syyllistyy ”lievään veropetoksen,” asia tulee todella julkaista, ministeri haastatella. Valtiovallan edustaja ei voi olla lain yläpuolella.

Kun on tutustunut monella kieellä ja monissa maissa sananvapauden todellisuuteen, niin Suomea ja Pohjoismaita voi pitää kohtuullisen vapaina. Ne eivät kuitenkaan ansaitse julkisuudessa hehkutettuja ensi paikkojaan listoilla. Niillä ei ole esimerkiksi Perustuslakituomioistuimia. Ja puutteesta vaietaan, vaikka se on suuri.

Erityisesti Suomessa tieto ja ymmärrys tahtoo olla aika heppoista, enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Ei Suomi ole todella mikään ”tasavalta,” ei ollut Kekkosen eikä Koiviston alla. Se on kansakoulun musiikkiopin laululuokka.

Näitä luetaan juuri nyt