Kaipaanko minä samaa kuin kokoomusnuori?
En voi sietää kokoomusnuorten arvomaailmaa. Heidän poliittisten tavoitteidensa kylmyys, kovuus ja itsekkyys puistattavat minua.
Minua myös hävettää hieman. En halua, että kokoomusnuoret yleistetään aikamme nuorison kuvaksi. Minä kuulun aikamme nuorisoon, mutta minun on vaikea nähdä ikäni lisäksi mitään muuta, mikä minua ja kokoomusnuoria yhdistäisi. Se on tietenkin itsepetosta. Minua ja kokoomusnuoria ei erota juuri mikään.
Sosiologian klassikon Georg Simmelin mukaan modernin ihmisen elämää luonnehtii tasapainottelu kahden vastakkaisen voiman välillä. Yhtäältä ihminen janoaa vapautta ja riippumattomuutta, toisaalta kaipaa yhteisön tuomaa turvaa.
Yksilöllisyys on käsite, jonka kokoomusnuori ymmärtää kaiketi eri tavoin kuin minä. Minulle yksilön oikeudet tarkoittavat tasa-arvoa ja erilaisuuden arvostamista, kokoomusnuorelle taloudellista liberalismia.
Samalla, kun minä pudistelen epäuskoisena päätäni kokoomusnuorten vaatimukselle luopua progressiivisesta verosta, haistattelen todellisuudessa omille arvoilleni. Minun suvaitsevaisuuteni sallii kyllä köyhät, homot ja maahanmuuttajat, muttei kokoomusnuoria.
Yksilöllisyys on jo pitkään ollut in. Valtavirta on so last season. Aidosti trendikäs erottuu muista: kaivelee kirppareita ja isoäidin vinttiä hullunkiilto silmissään. Nuori lampsii ironisesti hiihtomonon näköisissä talvikengissään ja vetää päälleen hassunhauskan Suomi-leijonalla varustetun collegepaidan irvaillakseen perinteisille arvoille kuten isänmaallisuudelle.
Yrittäessään olla erilainen nuori kuitenkin huomaamattaan liittyy yksilöllisyyttä, suvaitsevaisuutta ja kriittisyyttä korostavien suureen perheeseen. Kukaan ei halua olla yksilöllinen yksin.
Helsingin Sanomien mukaan nuorisojärjestöt ovat mielipiteissään radikaalimpia kuin emopuolueensa. Nuorten mielipiteiden äärimmäisyys kertoo paitsi jyrkentyvistä asenteista myös kasvavasta turvavajeesta.
Vapautta ja yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassa kasvanut nuori kaipaa turvakseen yhteisön tiiviitä siteitä. Turvan tarpeen rinnalla arvot ja mielipiteet ovat vain kiiltokuvia. Niiden pohjalla vaikuttaa urbaanin elämän sykkivä ristiveto: toisaalta halu kiinnittyä, toisaalta päästää irti.