Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Kaikkivaltias Facebook

Jemina Huuskonen
Blogit Megafoni 19.11.2011 06:00

Lokakuussa Texsasilainen mies pahoinpiteli vaimonsa, koska tämä ei ”tykännyt” hänen Facebook- statuksestaan. Kun ihmissuhteetkin siirtyvät sähköisiksi, tuleeko sosiaalisen median käytöstä velvollisuus?

Facebook on kaikkialla. Internetissä liikkuessa jaa- ja tykkää- toimintoihin ei voi olla törmäämättä, ne ovat uutissivuilla, blogeissa, nettikaupoissa, kotisivuilla… Facebookia päivitetään kesken päivää älypuhelimien avulla ja sinne palataan usein työnteon lomassa tai viimeistään illalla kaikessa rauhassa vilkaisemaan tuttavien kuulumiset, päivittämään omaa sivua ja pitämään yhteyttä kavereihin.

Mark Zuckerberginkehittämä Facebook aukesi vuonna 2004 ja vain viidessä vuodessa siitä on tullut itsestäänselvä osa normaalia arkea, varsinkin valtaosalle nuorista. Eikä ihme, sillä yhteydenpito kaukanakin asuviin ystäviin ja sukulaisiin on helppoa ja ennenkaikkea, ilmaista. Oman profiilin tietojen muokkaamiseen käytetään aikaa ja vaivaa, samoin kuin ehostautumiseen ”irl”, oikeassa elämässä, sillä Facebook on internetissä kasvot, jotka näytetään ulkomaailmalle. Tiedon jakaminen sosiaalisessa mediassa onkin naurettavan helppoa ja Facebookissa kaikkien elämä on mielenkiintoista, sillä kukapa ei suurella innolla odottaisi tietoa siitä, mitä serkku söi tänään lounaaksi tai missä kummitäti tällä hetkellä menee. Kiitokset jälkimmäisestä informaatiosta kuuluu Facebook Place:sille jonka avulla tiedämme entistä tarkemmin, missä muut ovat ja mitä he tekevät.

Facebook on laajasti levinnyt ilmiö, mutta kaikki eivät siitä ole innostuneet. Jokaisen tuttavapiiristä löytyy Facebook- totaalikieltäytyjä, joka muiden hartaista pyynnöistä, aneluista ja uhkailusta huolimatta kieltäytyy liittymästä tähän ah, niin autuaaseen yhteisöön. Häntä odottaa totaalinen tietopimento. Kun ystäväpiirin kuulumisten vaihtaminen ja tapaamisten päivämäärien sopimiset tapahtuvat helposti Facebookin välityksellä, sosiaalisen median ulkopuolella oleva unohdetaan, sillä kaikillahan nykyään on Facebook. Jos asian ilmaisee filosofisesti Descartesin mukaan, ”Ajattelen, siis olen” modernisoituna 2011- luvulle on: ”Minulla on Facebook, siis olen”.

Vaikka Facebook helpottaa arkea ja tekee sosiaalisten suhteiden ylläpidosta helpompaa, se on kuitenkin saanut myös paljon kritiikkiä. Facebookin yksityisyydensuoja ja tietoturva ovat herättäneet paljon keskustelua ja myös profiilin poistaminen palvelusta on tehty harvinaisen hankalaksi. Sen käytön on työpaikoilla pelätty heikentävän työntekijöiden keskittymistä ja aiheuttavan riippuvuutta ja palvelun vaikutuksia ihmissuhteisiin ja erityisesti lapsiin ja nuoriin ovat pohtineet paitsi keittiöpsykologit, myös ammattilaiset. Kauhutarinoita lapsien kuvista, jotka ovat päätyneet epäilyttäville sivustoille Facebookista, on helppo löytää.

Facebook onkin yhteisöpalveluiden pioneeri, jonka heikkouksista innoituksen saaneet uudemmat yhteisöpalvelut, kuten Google+ ja Diaspora* ovat nousseet saaden aikaan terveen kilpailuasetelman ja yrittäen horjuttaa Facebookin edelleen vahvaa monopoliasemaa. Lisääntynyt julkinen keskustelu sosiaalisen median käytöstä, heikkouksista ja vaaroista on tärkeää, sillä vaikka tieto lisää tuskaa, asioiden ymmärtäminen vähentää ikäviä onnettomuuksia ja vahinkoja sosiaalisen median käytössä.

Yli puolet huijauksista, viruksista ja uhkailuista tulee Facebookin kautta,eikä ihme, sillä se tietomäärä, minkä internetissä itsestämme jaamme on valtava. En kuitenkaan halua menettää uskoani sosiaaliseen mediaan, joten elän toivossa, että Facebookin vajaavaisuus johtuu vain sen edelleen haparoivista lapsen askelista. Kehittymistä odotellessa aion jatkaa rauhassa Facebook- profiilini seinän selaamista, säätää yksityisyysasetuksiani sekä välttää sähköpostini ja salasanojeni levittelemistä ympäriinsä.

 

Jemina Huuskonen

Keskustelu

Sinulla ei ole Facebookia, vaan sinä olet Facebookissa.
On ihmisiä joilla ei ole Facebookia on totta, mutta tässä yhteydessä olisi pitänyt sanoa ”on ihmisiä jotka eivät ole Facebookissa”.
Samalla tavalla kuin sinulla ei ole Turkin Alanyaakaan, mutta voit silti olla Alanyassa.

Facebookin todellisia asiakkaita ovat yritykset, jotka ostavat kulutuskäyttäytymis- ym. tietoja markkinointitarkoituksiin. Facebookia käyttävät tavan ihmiset? Karjaa, jota nähtävästi voi kohdella kuinka huonosti tahansa, koska eivät mitenkään vaihda johonkin toiseen palveluun.

Minun mielestäni on epäreilua, että sosiaalisen painostuksen takia minun pitäisi antaa kyseiset tiedot Facebookille ilmaiseksi.

Sitä paitsi; koen ”tykkää” -napin harvinaisen rajoittavaksi tavaksi viestiä.

Näitä luetaan juuri nyt