Kahdeksan parasta

Jääkiekko on katsojamäärän ja medianäkyvyyden perusteella Suomen suosituin urheilulaji ja SM-liiga on maamme seuratuin sarja.

Lajin suurena ystävänä minua ihmetyttää järjestelmä, jonka mukaan kymmenen joukkuetta pääsevät kuudenkymmenen runkosarjaottelun jälkeen pudotuspeleihin, eikä kahdeksan kuten vielä vuonna 2003.

Enkä ole ainoa tästä asiasta purnaava, sillä Suomen suurimman jääkiekkosivuston keskustelupalstalla riittää asiasta puhetta vieläkin. Vaatimukset ovat selvät: luovutaan niin kutsutuista säälipleijareista ja palataan edellä mainittuun järjestelmään.

Miksi sitten pudotuspelien pääsevien joukkueiden määrää on nostettu? Rahan takia tietenkin. Mitä enemmän otteluita joukkueet pelaavat, sitä enemmän rahaa liiga saa. Nimittäin runkosarjan otteluista saatavat tulot menenvät seuroille, kun taas pudotuspeleistä saatavat rahat menevät liigan kassaan.

Fanin näkökulmasta katsottuna tälläiset villi kortti -kierroksen ottelut ovat turhia, sillä kuusi parasta joukkuetta odottavat muutaman päivän vastustajiaan puolivälieriin ja toisaalta näissä otteluissa ei oikein ole tunnelmaa edes tv:n välityksellä. Siniset puuvillakankailla päällystetyt penkit ammottavat tyhjyyttään lukuun ottamatta päätyjä, joissa muutaman ottaneet miesfanit hurraavat suosikkijoukkueelleen.

Ratkaisua tähän dilemmaan ei tarvitse etsiä kaukaa, Ruotisissa ja maailman parhaassa jääkiekkoliigassa NHL:ssä kahdeksan parasta kahdesta konferenssista pääsevät pelaamaan mestaruudesta.

Samaan kannattaisi palata täälläkin. Onhan se mukavaa, kun puolen vuoden raatamisen jälkeen alkaa niin kutsutut Tosipelit, silloin fanienkin odotusarvo nousee ryminällä, mutta sitä ennen odotetaan kevättä.