Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo...Zzz...
”Kuinka voit väittää olevasi sivistynyt suomalainen ilman, että olet lukenut Tuntematonta sotilasta, Sinuhe egyptiläistä, Seitsemää veljestä tai Rautatietä? Senkin sivistymätön moukka!”
Olisiko oikea kysymys esitettäväksi kuitenkin: ”Miksi en voisi väittää olevani sivistynyt suomalainen, vaikkei luettujen kirjojen listalta kyseisiä teoksia löytyisikään?” Lukeminen on totta vie hieno harrastus: samanlaiseen mielikuvituksen ja luovuuden tilaan on hankala päästä millään muulla tapaa, ja aiheesta riippumatta sillä on yleisesti kovin sivistävä vaikutus. Lukeminen voi olla myös keino lamauttaa koko aivotoiminta ja vain tyytyä kuvittelemaan sivistyvänsä. Edellä mainittuun lamautumiseen johtaa eritoten Suomen opinahjojen harrastama ”tämä kirja on jokaisen suomalaisen luettava -politiikka.”
On ymmärrettävää, että esimerkiksi Suomen kirjallisuushistoriaa käsiteltäessä tutustutaan samalla myös johonkin aiheeseen liittyvään teokseen, mutta täytyykö niitä suomalaisia klassikoita änkeä joka paikkaan? Tarkoitukseni ei todellakaan ole vähätellä kyseisiä teoksia. Tuntemattoman sotilaan kerronta yhdistettynä kaunista murteista kieltä puhuviin henkilöhahmoihin on hienoa luettavaa, eikä Sinuhe egyptiläisen peittoaminen juonellisesti tai kerronnallisesti ole kärjistetysti sanottuna edes mahdollista! Mutta kuten kaikki tiedämme, mielipiteet ovat henkilökohtaisia, eikä esimerkiksi ylistämäni Sinuhe egyptiläinen varmasti tee vaikutusta läheskään jokaiseen suomalaiseen. Jos tällainen Sinuhesta innostumaton suomalainen on hieman epävarma yleisestä kiinnostuksestaan kaunokirjallisuuden jaloon maailmaan, ei tämän Waltarin tiiliskiven pakkolukeminen varmastikaan saa häntä jatkossa hakeutumaan kirjallisuuden pariin.
Sivistyksen, mielikuvituksellisen ajattelutavan ja ilon maksimointi onnistuu lukemalla itseään oikeasti kiinnostavaa kirjallisuutta, ei puisevaa seitsemän tollon kälätystä pirtin perukoilta. Entä mitä perisuomalaisissa klassikoissa esiintyvä kuusenkaato, jossa voivotellaan akan lähtemistä ”ryssän rekeen”, tarjoaa nyky-Suomessa asuvalle lukijalle? Kirjallisuus nitoutuu aina kirjoitusaikaan: kertoi tarina mistä vain, teemassa on aina kytköksiä sen hetkiseen maailmankuvaan.
Pois siis pakkopulla! Lukeminen epäilyksettä kannattaa, mutta vain silloin kun sen tarkoitus ei ole kilpajuoksun lailla koluta läpi jotain pakollista klassikkoa, jonka sisältö kiinnostaa yhtä paljon kuin mielenkiintoisen kirjan keskeyttäminen kauniina kesäpäivänä ruohonleikkuun takia.