Journalismi - palvelualojen pohjasakkaa

Journalismi on palveluala. Tehdyn työn tulisi tarjota lukijalle uutta ja hyödyllistä tietoa mahdollisimman laadukkaassa muodossa. Moni taho näyttää nykyään kuitenkin luistavan tästä palvelun perusajatuksesta.

Viime viikolla silmieni eteen ilmestyi uutinen otsikolla ”Astrid Thors kaivoi nenää kesken eduskunnan kyselytunnin – katso kuva!” Mitä ihmettä? Voidaanko tällaista roskaa muka julkaista ammattilaisjournalismin nimissä? On selvää, että osa lehdistä haluaa kohderyhmänsä takia poiketa niin sanotusta tiukasta asialinjasta, mutta tässä jutussa on jo ennemminkin kyse uutisen muotoon naamioidusta mustamaalauksesta kyseistä ministeriä kohtaan kuin vakavasti otettavasta ja lukijoita palvelevasta uutisesta.

Valitettavasti ala-arvoinen toiminta on levinnyt myös kuvajournalismin puolelle. Moni toimitus on saanut jostain niinkin kummallisen käsityksen, että pikselimössö ja valokuva vastaavat täysin toisiaan tietoa välitettäessä. Lukijoita houkutellaan lähettämään kännykkäkameralla otettuja kuvia leffalippujen toivossa, ja tätä rumaa ja epäselvää kuvatulvaa nostetaan sitten jopa pääuutisten kuviksi. Tällainen toiminta sotii niin ammattitaitoisia lehtikuvaajia kuin lukijoitakin vastaan. Ammattilaistason valokuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kännykkäkuva korkeintaan kymmenen. Tällä periaatteella lehtien tekstiviestipalstatkin voidaan pian sulauttaa uutisten sekaan, ja sysätä vastuu uutisten kirjoittamisesta lukijoille!

Lukijoiden tulisi ahkerammin kritiikillään osoittaa, ettei palvelualalla yksinkertaisesti voi toimia ottamatta asiakkaitaan huomioon.