Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Journalismi – palvelualojen pohjasakkaa

Lassi Häkkinen
Blogit Megafoni 10.12.2009 19:40

Journalismi on palveluala. Tehdyn työn tulisi tarjota lukijalle uutta ja hyödyllistä tietoa mahdollisimman laadukkaassa muodossa. Moni taho näyttää nykyään kuitenkin luistavan tästä palvelun perusajatuksesta.

Viime viikolla silmieni eteen ilmestyi uutinen otsikolla ”Astrid Thors kaivoi nenää kesken eduskunnan kyselytunnin – katso kuva!” Mitä ihmettä? Voidaanko tällaista roskaa muka julkaista ammattilaisjournalismin nimissä? On selvää, että osa lehdistä haluaa kohderyhmänsä takia poiketa niin sanotusta tiukasta asialinjasta, mutta tässä jutussa on jo ennemminkin kyse uutisen muotoon naamioidusta mustamaalauksesta kyseistä ministeriä kohtaan kuin vakavasti otettavasta ja lukijoita palvelevasta uutisesta.

Valitettavasti ala-arvoinen toiminta on levinnyt myös kuvajournalismin puolelle. Moni toimitus on saanut jostain niinkin kummallisen käsityksen, että pikselimössö ja valokuva vastaavat täysin toisiaan tietoa välitettäessä. Lukijoita houkutellaan lähettämään kännykkäkameralla otettuja kuvia leffalippujen toivossa, ja tätä rumaa ja epäselvää kuvatulvaa nostetaan sitten jopa pääuutisten kuviksi. Tällainen toiminta sotii niin ammattitaitoisia lehtikuvaajia kuin lukijoitakin vastaan. Ammattilaistason valokuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kännykkäkuva korkeintaan kymmenen. Tällä periaatteella lehtien tekstiviestipalstatkin voidaan pian sulauttaa uutisten sekaan, ja sysätä vastuu uutisten kirjoittamisesta lukijoille!

Lukijoiden tulisi ahkerammin kritiikillään osoittaa, ettei palvelualalla yksinkertaisesti voi toimia ottamatta asiakkaitaan huomioon.

Lassi Häkkinen

Keskustelu

Entä tämä Astrid clippi:
http://www.youtube.com/watch?v=aQye8tFG4og

Mistä se kertoo?

Entä uutinen Pekka Hyvärisen erosta JSN:n puheenjohtajuudesta, mistä se kertoo?Voisiko olla, että verojamaksava kansalainen ei voi enää luottaa mediaan ja päättäjiinsä? Ehkä siksi aletaan kaivaa paskaa niskaa aina kuin vähänkään aihetta…

Hyvä kirjoitus. Tosin siinä otetaan annettuna, että journalismin taso on laskenut. Niin siis mistä ajasta ja mihin verrataan? Paradoksi mielestäni on se, että journalistien koulutus on historiallisesti katsottuna suhteellisen korkealla tasolla, mutta samaan aikaan journalismi kärsii valtavasta uskottavuuskriisistä.

Ymmärrän kännykkäkuvien todistusarvon joissain uutisissa, mutta silti trendi tuntuu jotenkin häiritsevältä: Lukijakuvaksi kelpaa usein huonosti harkittu epäselvä hutaisu, mutta tekstiksi samanlainen kielioppi-, kirjoitus- ja ajatusvirhesikermä ei varmasti lehteen kelpaisi. Kertooko tämä jotain kirjoittajien ja kuvaajien hierarkiasta toimituksissa?

Millä tavalla kuvaajan ammattilaisuus tekee kuvasta merkittävän? Ei kai mitenkään. Sisällöt ratkaisevat, ei muoto. Kirjoituksessa taitaa nyt hiukan paistaa läpi kirjoittajan nuoruus.

Höpö höpö: Mahdollisesti kuvajournalismia teoriassakin opiskelleet ja lehtikuvia työkseen ottavat ihmiset osaavat oletusarvoisesti katsoa, että niin kuvan sisältö kuin visuaalinenkin ilme ovat molemmat kohdallaan. Yhtälailla kuin sujumaton ja kielioppivirheitä sisältävä teksti vaikuttavaa uutisen mielekkyyteen, myös uutiskuvasta puhuttaessa ovat myös sen muoto ja visuaalinen ilme varsin tärkeitä seikkoja.

Kuvauskalusto vaikuttaa olennaisesti kuvan tarjoamaan sisältöön ja muotoon. Kännykkäkameralla otetut kuvat ovat usein epäselviä, eikä niistä usein erota esimerkiksi lainkaan yksityiskohtia tai kasvoja. Ammattilaiskalustolla otetut kuvat välittävät poikkeuksetta enemmän tietoa sekä tarjoavat mahdollisesti myös visuaalista silmää miellyttäviä tuntemuksia.

Lukijoiden kuvissa todistusarvo on minusta muotoa tärkeämpää. Ne näyttävät mitä tapahtuu. Ja se riittää. Miksi me emme näyttäisi kuvaa palosta, vaikka huonoakin, jos sellainen on tarjolla? Mitä se palvelee, että vedämme nokkamme ylös ja toteamme, että nääh, ei tää ole hyvä, ei julkaista. Toimittajien tehtävä on valittaa tietoa, samoin uutiskuvien.

En kuitenkaan olisi ammattikuvaajien puolesta huolissaan. Pikemminkin näkisin, että ammattilaisten rooli muuttuu kuvavirrassa entistä tärkeämmäksi. Itse asiassa sanoisin samaa, mitä kirjoittajista, että ainakin päivälehdissä valokuvaajat ovat niinikään koulutetuimpia kuin koskaan.

Kirjoitushäirä: Toimittajien tehtävä on välittää tietoa, ei valittaa. Aika hyvä freudilainen lipsahdus tosin…;)

Mielestäni ammattikuvaajan ja lukijan kuvalla on eroa niin kuin yöllä ja päivällä. Hyväksyn lukijan kuvan silloin, kun joku tapahtuma on kestänyt vain hetken, eikä ammattikuvaaja ole ehtinyt paikalle. Mutta silloinkin siis laatukuvan, ei pikselimössöä. Joskus vähän ihmettelen, miksi niitä kuvia edes julkaistaan. Antaisivat mieluummin palkkion juttuvinkistä ja antaisivat ammattilaisten kuvata.

Mutta rahastahan tässäkin on kyse. Suomen freelance-journastien yhdistyksen sivuilla yhden kuvan laskutushinnaksi on määritelty 165 euroa. Kyllä sillä aika monta leffalippua saa.

Roska kiehtoo, viehättää ja ennenkaikkea myy. Asioihin on helppoa suhtautua, kun ne esitetään tunteisiin vetoavasti. Näyttää vahvasti siltä, että tirkistelyvietti on vienyt suomalaiset mennessään. Roskalehdistö takertuu sananvapauteen vedoten sananvapauteen. Suuri kunnia on julistaa epäolennaisia seikkoja ja tehdä niistä oleellisuuksia. Eipä ihme, että kansakunnan henkinen selkäranka mätänee vauhdilla.

Roskajournalismi a voi verrata ilkeämielisiin juoruamisiin joiden tehtävänä on häpäistä ja loukata kohdetta. Tarkoitushakuinen pahuus ( juoru) on kuin lumipallo joka kasvaa ja tulee aina vaan painavammaksi vyöryessaan uhrin päälle!

”Roskajournalismi a voi verrata ilkeämielisiin juoruamisiin joiden tehtävänä on häpäistä ja loukata kohdetta. Tarkoitushakuinen pahuus ( juoru) on kuin lumipallo joka kasvaa ja tulee aina vaan painavammaksi vyöryessaan uhrin päälle!”

Totta, miten esimerkiksi joku tavallinen kansalainen tai julkkis voi puolustautua jos roskalehdistö surutta hyökkää kimppuun. Kun maine on kerran mennyt niin sitä ei saa koskaan takaisin, vaikka olisit täysin syytön.

Ai miten niin journalismin taso on laskenut? Mielestäni se on tässä maassa korkeammalla kuin koskaan, vaikka aina tietenkin sattuu rimanalituksia.

Lukekaapa huviksenne lehtiä esimerkiksi 30 vuoden takaa. Ei sellaisia juttuja voisi nykypäivänä julkaista. Puhumattakaan siitä, miten aikoinaan suojeltiin päättäjiä ja idänsuhteita.

Näitä luetaan juuri nyt