Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Isot pahat viranomaiset

Robert Sundman
Blogit Megafoni 9.3.2010 16:55

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International arvostelee rajusti Pohjoismaita ja erityisesti Suomea epäonnistumisessa seksuaalisen väkivallan torjumisessa.

Suomessa asiaa koskevan lain muuttuminen on ollut hidasta: raiskaus avioliiton sisällä kriminalisoitiin vasta vuonna 1994 ja ainoastaan Suomessa laki erottaa lievempään tuomioon johtavan ”seksiin pakottamisen” raiskaamisesta.

Erityisen huomion maanantaina julkaistussa raportissa saa kuitenkin se, että Suomessa poliisille ilmoitetaan vain 2-10 prosenttia raiskauksista. En epäile lukujen olevan vääriä, vaikka ne järkyttävätkin. Miksi niin useista tapauksista jätetään kertomatta? Pelkäävätkö suomalaiset viranomaisia?

Amnestyn tutkimuksesta käy ilmi, että vastaajista 60 prosenttia sanoo luottamuksensa oikeuslaitoksen kykyyn kohdella raiskauksen uhreja oikeudenmukaisesti olevan vähäinen tai olematon. Sukupuoli erottelee vastauksia: selkeä enemmistö (65 prosenttia) naisista kuvaa luottamustaan oikeuslaitosta kohtaan vähäiseksi tai kokonaan puuttuvaksi.

On huolestuttavaa niin seksuaalirikoksien kohdalla kuin ylipäätänsäkin, jos suomalainen ei luota viranomaisiin. Toisaalta se on ymmärrettävää: omakin suhtautumiseni esimerkiksi oikeuslaitokseen on skeptinen. Jos talousrikoksistakin saa pidempiä tuomioita kuin seksuaalirikoksista, täytyy oikeuslaitoksen arvomaailma olla kieroutunut ja vakavuusjärjestys hukassa.

Luottamusta ei välttämättä kannata lähteä palauttamaan esimerkiksi suloisilla propagandajulisteilla, joissa poliisit pukeutuvat pinkkiin ja poseeraavat pupujussien kera.

Amnestyn suositus sen sijaan on mielestäni toimiva: perustetaan monitorointimekanismeja, joiden puitteissa analysoidaan kaikki raiskausrikosilmoitukset, jotka eivät päädy syyteharkintaan tai oikeudenkäyntiin. Tavoittena on, että nykyistä suurempi osa rikosilmoituksista johtaisi oikeustoimenpiteisiin. Näin kansalaisten luottamus viranomaisia kohtaan paranisi.

Toivon hallituksen ja oikeusministeriön todella ottavan Amnestyn tutkimuksen vakavasti! Vinkistä kannattaa ottaa vaari, jotta suomalaisten luottamus viranomaisiin kasvaisi.

Robert Sundman

Keskustelu

Suuri merkitys olisi myös sillä, miten raiskauksen uhreja kohdellaan poliisissa, mediassa, yleisessä keskustelussa. Raiskattavalta saatetaan kysyä, mitä hänellä oli päällään, miksi hän oli kyseisen ihmisen kanssa (mahdollisesti yksin) samassa tilassa, miksei hän tapellut vastaan enemmän ja mikä on hänen seksuaalinen historiansa. Uhrien syyllistäminen ja leimaaminen huoriksi (yhteiskunnan ulkonäköstandardeilla hyvännäköiset) tai kuvittelijoiksi, joiden kuuluisi olla iloisia, jos joku kiinnittää huomiota (yhteiskunnan standardien mukaan ei-hyvännäköiset) on edelleen niin yleistä, että raiskauksesta ilmoittaminen johtaa usein vielä paljon pahempaan traumaan.

Näitä luetaan juuri nyt