Iara Lee kertoo koskettavia tarinoita ilmastonmuutoksen seurauksista
Katriina Kontuniemi, Venla Naapuri
Iara Lee on brasilialaissyntyinen dokumentaristi, aktivisti ja maailmankansalainen. Hänen kaksi dokumenttiaan esitetään Maailma kylässä -festivaaleilla. Toinen dokumentti, Dance of Resilience in Melanesia saa ensi-iltansa festivaaleilla.
Miten päädyit tekemään dokumentteja ja miksi kaikista taiteen muodoista juuri dokumentteja?
Kiinnostuin tekemään dokumentteja vähän sattumalta. Olin töissä Sao Paulon elokuvafestivaaleilla, jossa heräsi halu päästä kameran taakse. Aiemmin tein töitä kulttuurin ja taiteen parissa. Dokumenteissa on hienoa se, että siinä yhdistyvät journalismi ja taide. Jossain kohtaa tajusin, että taiteella voi ottaa kantaa ja olla osa muutosta. Elän hyvissä oloissa, saan ruokaa syödäkseni ja olen saanut hyvän koulutuksen. Koin, että minun pitää antaa takaisin maailmalle kaikki se hyvä, jonka olen siltä saanut.
Dokumenttisi Dance of Resilience in Melanesia kertoo Tyynen valtameren saarista, joiden elämää uhkaa merenpinnan nousu. Dokumentissa tuot esiin koskettavia tarinoita saaren asukkaiden näkökulmasta. Mikä osa tunteilla ja järjellä on ilmastonmuutoskamppailussa?
Yritän päästä dokumenteillani ihmisten sydämeen, sillä muutos lähtee tunteista. Tunteet johtavat toimintaan. Monet sanovat, että dokumenttini ovat inspiroivia. Mutta kuinka pitkään inspiraatio kestää? Yhden tunnin? Tavoitteena on, että dokumentti jättää jäljen ihmisten mieliin pidemmäksi aikaa kuin vain lyhyeksi huumaavaksi hetkeksi katsomisen jälkeen.
Dokumentit tarjoavat tietoa ja herättävät tunteita, mutta dokumenttieni tarkoitus ei ole antaa selviä vastauksia. Jokainen vetää omat johtopäätöksensä ja ryhtyy toivottavasti tekoihin paremman maailman puolesta.
Ilmastonmuutos oli minullekin ennen tieteellistä ja abstraktia, kunnes matkustin Tyynen valtameren saarille tekemään dokumenttia. Saaren asukkaat eivät ole itse aiheuttaneet ilmastonmuutosta, mutta kärsivät eniten sen seurauksista, kuten tulvista ja merenpinnan noususta. Kaikki tekomme täällä vaikuttavat välittömästi heidän elinoloihinsa siellä. Meidän tulisi tuntea vastuullisuutta ja välittää toisista ihmisistä.
Mitä yksilö voi tehdä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan?
Ihmisten kannattaisi matkustaa, koska se avartaa maailmankuvaa ja siten pääsee ulos omasta kauniista kuplastaan. Siten saa myös kosketuksen niihin ihmisiin, jotka ovat välinpitämättömyytemme uhreja. Kun tapaa ihmisiä henkilökohtaisesti, niin silloin on helpompi samaistua heidän tilanteeseensa.
Globaalissa mittakaavassa ihminen on vain pieni muurahainen, mutta jos jokainen kantaa kortensa kekoon, pienistä teoista muodostuu suuria. Ihmiset ovat kiireisiä ja elämä on sirpaleista. Jos jokainen antaisi edes osan sydäntään ja aikaansa hyvien asioiden vuoksi, se olisi todella merkityksellistä.