Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Förlåt, jag förstod inte, Izuinitze, ja ne ponimaju…

Santeri Petrell
Blogit Megafoni 28.4.2009 19:21

Montako kertaa vierasta kieltä puhuvan kanssa kommunikointi on kohdallasi päättynyt kun toinen osapuoli ei ymmärtänyt? Epäilen, että jokaiselle on joskus käynyt näin. Miksi?

Kielten opiskelu ei edelleenkään näytä saavan suurta suosiota osakseen nuorten keskuudessa. Käydessäni sekä peruskoulua että lukiota pk-seudulla, on kouluni valinnaisten kielten ryhmät olleet harvalukuisia.

Lukioissa uusia kieliä usein kokeillaan kurssin tai parin ajan esimerkiksi vaadittavan kurssimäärän täyttämiseksi. Miksi kielien opiskelu sitten ei houkuta?

Itse aloitin ranskan kielen opiskelun yläasteella. Aluksi kieli tuntui jännittävältä. Ranskassa asunut opettajamme kertoi tarinoita, joiden tilanteista kehitimme keskusteluja ranskaksi. Opimme esimerkiksi tilaamaan olutta ranskaksi, kun opettajamme opetti ettei ravintolassa tarjoillessaan osannut tuoda asiakkaalle Heineken-olutta, koska ranskalaiset eivät lausu h- kirjainta.

Pian opettajamme kuitenkin vaihtui ja opiskelu vaihtui rutiininomaiseen pänttäämiseen. Päästötodistukseen otin ranskankielen arvosanan sijasta suoritusmerkinnän, sillä arvosana laski vuoden aikana 3 numeroa. En usko, että keskusteluista tulisi kovin antoisia, jos lähtisin Etelä-Ranskaan tapaamaan viinitilojen harrastajia.

Opettajalla on ratkaiseva merkitys oppilaan pohtiessa valinnaisia oppiaineita. Kielten opiskelu ei saisi olla pänttäämistä, vaan aitoja tilanteita joissa kieltä käytetään. Sekavien kirjojen haastavien tehtävien läpikäyminen ja tarkistus ei motivoi opiskelijaa uuden kielen aloittamiseen.

Lukiossa olen saanut uutta intoa kielten opiskeluun. Valitsin venäjän, koska tavoitteenani on päästä kauppakorkeakouluun. Tunnit ovat aktiivista keskustelua ja usein saamme kuunnella venäjän kielellä luennoivaa vierasta. Olemme tehneet vierailuja yrityksiin, joiden palveluksessa venäjänkielen taidosta on hyötyä. Odotukset ovat korkealla, kun lähden helatorstaina Laatokalle kokeilemaan käytännössä, mitä tunneilla on tullut opittua.

”Pakkoruotsi” käsite on hävinnyt tyystin oman ryhmäni keskuudessa lukiossa. Suomenruotsalainen opettajamme vaihtaa tunnin aluksi aina kuulumiset ruotsiksi ja kertoo elämäntilanteestaan. Hankalan kielen numeroa on mahdollisuus kohentaa tekemällä lisätehtaviä, kuten katselemalla vaikka Buu-klubbenia. Yhteisöllisyyden tunnetta kohotetaan hokemalla säännöllisin väliajoin ”Sägä jätteroligt!”. Ruotsin tunneilla kaverit tunnetaan tottakai myös ruotsinkielisillä nimillä, jotka kurssin ensimmäisillä tunneilla valitaan. Minut on kastettu Göraniksi, joka kavereiden kesken ”Hjölliksenä” tunnetaan.

Kun opettaja ja oppilas tulevat toisiaan puolitiehen vastaan, on motivaatio aivan toisenlainen kuin patistaettaessa kieliopin kertaukseen ja sanojen pänttäämiseen. Opiskelija kaipaa monipuolisuutta opiskelumetodeihin säilyttääkseen mielenkiintonsa ainetta kohtaan. Tulevaisuuden kannalta globalisoituvassa yhteiskunnassa kielitaidolla on suuri merkitys. Huolestuttavaan kielitaidon tilanteeseen ollaan otettu heikosti kantaa, esimerkkinä kuitenkin yksi. Nyt kaivataan tekoja!

Santeri Petrell

Keskustelu

Ruotsi ei kiinnostanut tippaakaan sen marginaalisuuden vuoksi,mutta englannin kielen opiskelu olikin jo ihan toinen juttu.Englannin kielestä on ainakin itselle ollut todella paljon iloa ja hyötyä.

Madde<3 Vad fin text har du skrivit Göran! :)
ps. det är "säga" ;))

Tosi hyvä analyysi kielten tilanteesta. Kirjoihin on tungettu mahd. paljon aioita, joita ei ehditä käydä läpi. Jos olet poissa tunneilta, tiput helposti kärryiltä. Nykykoululaisen on vaikea sitoutua kieleen, jossa on paljon kotitehtäviä. Hienoa, että arvostat monipuolisia opetusmenetelmiämme ja vuorovaikutusta!
Onnea Laatokanreissulle,

spasibo i izvinitje!

Nyt jälkeenpäin olen huomannut, että suurin puute koulun kieltenopetuksessa oli liian vähäinen suullinen harjoittelu. Suomalaiset taitavatkin olla tunnettuja siitä, että kielioppi on kyllä hallussa, mutta kieltä ei uskalleta silti käyttää. Tosiasiahan on kuitenkin se, että ulkomaalainen puhekumppani arvostaa varmasti enemmän hyvää yritystä kuin tuppisuuna oloa.

hemmetin hyvin sanottu, mulla on just ruotsin ja enkun motivaatiot iha nollassa helvetin monotonisen tehtävien ja sanalistojen pänttäämisen takia…

Juu, samoilla linjoilla ollaan täälläkin – ruotsin puhuminen on minullakin aika heikkoa, osin opetuksen takia. Muistan edelleenkin elävästi ruotsin ylioppilaskuuntelut, joista en ymmärtänyt juuri mitään.

Muistikuvani on, että varsinkaan yläasteaikaiset ruotsinopettajani eivät itsekään puhuneet ruotsia järin hyvin. Kielioppia sitten tankattiinkin.

Itselleni on pari kertaa käynyt niin, että olen yrittänyt asioida/keskustella ruotsiksi, mutta toinen osapuoli on ilmeisesti ontuvan kielitaitoni takia vaihtanut englantiin. Se turhautti, ja kertoo mielestäni siitä, etten ole oppinut koulukirjoistani elävää kieltä.

Tääl on yks ikäjäbä, joka ei suostu uskomaan, että eläkeläinen ei enää opi uutta vierasta kieltä. Mutta olkoon tämä kuinka vaikka kuinka nuorisoblogi voin kertoa, että paitsi peruskoulussa ja lukiossa niin samat plussat ja miinukset ovat kansalais- ja työväenopistoissakin. Vieraan kielen (ja muidenkin aineiden) opettaminen on todella vaativaa ja opettajat ovat kovin erilaisia. Olen minäkin turhautunut monta kertaa siitä, että yhteen oppikirjaan on mahdutettu opittavaksi ”tavallisen, normaalikielen” lisäksi kaikki monimutkaiset lauserakenteet, juhlapuheissa käytetyt kielimuodot jne. Jotkut opettajat puhuvat itse koko ajan, jotkut selittävät juurta jaksaen kaikki kieliopin hienoudet ym. Ei se tosiaankaan motivoi. Kyllä oppikirjoissa elävääkin kieltä on, mutta siinäkin opettajan osuus on oleellista. Hyvää yritystä arvostavat kaikki, kyllä me aika tuppisuita ollaan – juju on siinä, että kuinka saada suomalaiset koululaisista eläkeläisiin avaamaan suunsa. Se taitaakin olla ihan oma opettamisen alansa.

Göran, vad roligt att läsa att du trivs på våra svenska timmar! Joo, tosi mukavaa lukea näin blogista, että tunneillani viihdytään. Näin jatketaan. Glad vår!

Mjaa-a, itseäni ei ruotsi kiinnosta enää ihan sen takia, kun en vain opi. Kieli on ainakin tässä vaiheessa minulle vaikea ja koen pärjääväni ihan hyvin englannilla.. Ehkä pitäisi panostaa enemmän ruotsin opiskeluun, olisihan siitä hyötyä, mutta minulle riittää että pääsen läpi ja että kaikki pakolliset jutut ruotsista on suoritettu.

Englanti kiinnostaa enemmän. Koen englannin opiskelun mielekkääksi tunneilla, puhumme ja keskustelemme paljon ja teemme tehtäviä. Teemme harjoituksia myös käytännössä, juttelemalla turistien kanssa. Teen itse englannin opiskelun itselleni kiinnostavaksi ja tulen myös itse opiskelussa vastaan, toisin kuin ruotsissa. Tiedän kyllä, että niin pitäisi tehdä ruotsinkin kanssa. Taitaa olla vain aika iso kynnys aloittaa.

Näitä luetaan juuri nyt