EU:n puuttuvat hampaat

Antti Avoranta

Euroopan unioni tarvitsee järeämpiä rankaisumenetelmiä, joilla se voi varmistaa lakiensa noudattamisen jäsenmaissa. Puolan oikeuslaitokseen tehdyt uudistukset eivät ole Euroopan unionin perussopimusten mukaisia, sillä ne eivät ole vallan kolmijaon mukaisia, koska uudistukset esimerkiksi antavat poliitikoille vallan nimittää tuomareita.

Nykyisillä hampaillaan EU ei voi tehdä Puolan toimille erityisen vakuuttavia toimia. EU:n ydinasevaihtoehdoksi rankaisumenettelyissä on kutsuttu äänioikeuden viemistä EU-päätöksenteossa. Tässä on kuitenkin pari ongelmaa. Ensinnäkin Puolalta on erittäin hankalaa viedä äänioikeutta, koska Unkari vastustaa liian voimakkaasti Puolan rankaisemista. Toinen ongelma on se, että äänioikeuden vieminen kuulostaa lievältä rankaisumenetelmältä EU-lakien ja oikeusvaltioperiaatteen vastaisesta toiminnasta.

Koska äänioikeuden vieminen ei mielestäni tuota kunnollista konkreettista haittaa esimerkiksi taloudelle, sillä tuskin saataisiin toivottuja ratkaisuja. Rangaistessaan EU:n menetelmien pitäisi jättää jälki, jota jäsenmaa ei halua saada. On ehdotettu, että EU voisi leikata tukirahoja jäsenvaltiolta, joka ei noudata sopimuksia. Tällainen toimenpide tekisi selkeää taloudellista haittaa rangaistavalle jäsenmaalle, joten leikkauksella olisi mielestäni enemmän vaikutusta. Näissä tukirahoissa ei nimittäin puhuta pikkusummista. Esimerkiksi Puolalle on jyvitetty koheesiotukea 77,6 miljardia euroa vuosien 2014-2020 välisenä aikana. Kymmenien miljardien eurojen menettämisellä olisi varmasti toivottua vaikutusta.

Voisiko EU:lla olla muitakin keinoja rangaista kuin äänioikeuden poistaminen tai budjettirahojen jäädyttäminen? Mielestäni voisi. EU tarvitsee kunnolliset keinot varmistaakseen, että sen jäsenmaat pitäytyvät siinä, mitä niiltä oletetaankin ja että koko unionissa pelataan samoilla yhteisillä pelisäännöillä. Olen ajatellut, että EU voisi asettaa tullit jäsenmaalle, joka ei noudata esimerkiksi oikeusvaltioperiaatetta. Tällöin kyseisen jäsenmaan vienti muihin EU:n jäsenmaihin hankaloituisi korkeampien hintojen vuoksi, jolloin ne eivät olisi niin haluttuja markkinoilla. Kaupan hankaloituminen tekisi iskun jäsenmaan taloudelle esimerkiksi mahdollisesti menetettyjen työpaikkojen muodossa. Olisi toivottavaa, että tullit haittaisivat mahdollisimman vähän muiden jäsenmaiden yrityksiä ja kansantalouksia, esimerkiksi teräksen saannin ei olisi hyvä hankaloitua liikaa tullien takia. Tullien pitäisi kuitenkin aiheuttaa näkyviä haittoja.

Budjettirahojen leikkaaminen tai tullien käyttöönotto eivät kuitenkaan olisi ainoita mahdollisia taloudellisia rankaisukeinoja, joita EU:lle voisi antaa. Rikkomuksia tehneen jäsenvaltion yrityksiä voitaisiin esimerkiksi verottaa ankarammin myös rikkomuksia tehneen jäsenvaltion sisällä, mutta saadut verotulot menisivät jäsenmaan rahakirstun sijaan EU:n budjettiin. Tosin tällaisen veronkiristyksen mahdollistamiseksi EU voi tarvita oikeuden kerätä alueellaan toimivilta yrityksiltä veroja. Jotta jäsenmaa voisi varmistaa sisällään toimivien yritysten kilpailukyvyn pysymisen ennallaan, sen pitäisi alentaa yritysten verotusta mahdollisesti samalla vähentäen omia tulojaan.

Viimeinen pohtimani rankaisumenetelmä on ehkä kaikista ehdotuksistani rajuin ja siihen kynnys pitäisi syystäkin asettaa korkeaksi, koska kyseinen rankaisumenetelmä iskisi valtion itsemääräämisoikeuteen. Olisin valmis antamaan EU:lle oikeuden hajottaa jäsenmaan parlamentti ja järjestää valtiossa uudet vaalit. Vallan menettämisen pelko voisi olla liian suuri, jolloin pahasti EU-lakeja loukkaavia toimia ei edes ajateltaisi tehtävän. Ennen tämän toimenpiteen käyttöä olisi hyvä pohtia, millainen äänestystulos uudelleen järjestettävissä vaaleissa voisi olla. Jatkaisivatko samat EU-lakeja rikkovat vallassa, vai saataisiinko hallintoon EU:ta kunnioittavia kasvoja?

Ehdottamani toimenpiteet ovat kuitenkin niin järeitä, että niitä ei voida käyttää ilman vedenpitäviä perusteita. Niitä voitaisi käyttää tilanteissa, joissa jäsenmaa tekee ongelmallisia toimia ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen tai turvallisuuspolitiikan saralla, esimerkiksi jäsenmaan ollessa jossain konfliktissa osapuolena ja samalla syyllistyen sotarikoksiin. Olisin valmis käyttämään keinojani myös, mikäli jäsenmaa rikkoo räikeästi sisämarkkinoiden periaatteita. Rangaistuksen pitää kuitenkin vastata rikkeen suuruutta. Uusia vaaleja ei siis järjestettäisi pienistä rikkeistä.

Vaikka ensisijaisesti pitäisi käyttää rauhanomaisia keinoja, kuten neuvottelemista, EU tarvitsee tehokkaammat ja terävämmät hampaat puuttuakseen jäsenmaidensa rikkeisiin jo pelotteena käytettäväksi. Miten hampaaton EU voi varmistaa, että sen jäsenmaissa kunnioitetaan esimerkiksi demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta? Erittäin heikoilla mahdollisuuksilla. Sen takia haluan antaa EU:lle sen puuttuvat hampaat.