Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Eettinen, vaikea kuluttaminen

Jimi Holmberg
Blogit Megafoni 20.5.2013 11:34

Minä haluan kuluttaa eettisesti, tehdä hyviä valintoja ja tukea luonnollisuuteen, ympäristö-, eläin- ja ihmisystävälliseen tuotantoon keskittyviä yrityksiä. Haluan ostaa luomua ja käyttää vaatteita, joiden valmistusolosuhteet ovat hyvät.

Mitä enemmän asioita tutkin, sitä enemmän kohtaan ties minkälaisia rikkeitä. Nestlé, H&M ja monet yritykset ovat boikotin kohteena, ilmeisesti aivan syystä.

Internetistä löytää helposti tietoa muun muassa siitä, miten H&M:n vaatteet syntyvät kyseenalaisissa työympäristöissä, tai Nestlén surullisenkuuluisasta äidinmaidonkorvikekohusta. Tässä eivät ole kaikki yritykset, joiden tuotannossa on eettisiä ongelmia. Näitä yrityksiä on paljon.

Epäilyttävien yritysten määrä vain kasvaa, kun mukaan lasketaan viherpesun mahdollisuus. Kaikki ympäristöystävällisyydestä kertovat merkit ja sopimukset voivat hyvinkin olla vain pinnallisia, itse asetettuja koristuksia, joiden tarkoitus on antaa yritykselle hyvä maine ja kääntää eettisyyden valvojien epäilevät katseet muualle.

Voi hyvinkin olla, että vihreys on mainostyötä ja toimistohommaa samalla, kun tuotteet valmistetaan yhä kyseenalaisissa olosuhteissa. On yritykselle huomattavasti halvempaa pistää käyntiin kampanja ja sanoa valvovansa työoloja ja ympäristötyötä, kun oikeasti varmistaa, mistä raaka-aineet hankitaan.

Eettisyys näkyy myös hinnoissa. Eettisemmät tuotteet ovat kalliimpia, sillä ympäristöystävällisyys, työolojen kohennus ja kaikenlainen tuotannonvalvonta oikeasti vaativat rahaa.

Halvemmilla tuotteilla on suuri riski olla tuotettu kyseenalaisissa olosuhteissa. Hintakaan ei tosin ole eettisen tuotteen merkki. On noussut pinnalle tapauksia, joissa kalliiden merkkivaatteiden valmistuskustannukset ovat hyvin pienet.

On siis paljon asioita, joihin tulisi kiinnittää huomiota ostaessaan uusia kenkiä, hankkiessaan ruokaa pöytään tai sisustaessaan kotia. Kuluttajilta vaaditaan vastuuta. Parhaana tapana vaikuttaa moni näkee boikotit.

Voisin kuitenkin väittää, että suurin valta vaikuttaa työolosuhteisiin ja tuotteiden eettisyyteen on yrityksillä ja valtioilla. Jos ihminen päättää hiljaa itsekseen jättää Ikean tuotteet hyllylle, eivät ainakaan tämän ihmisen rahat mene Ikealle, mutta en usko, että se muuttaa mitään.

Mielestäni paras vaihtoehto olisi yksinkertaisesti keskustella asioista kahvipöytien lisäksi myös politiikassa, lehdissä ja muissa suuremman vaikutusvallan piireissä.

Asioiden nostaminen pöydälle voi hyvinkin kannustaa yrityksiä toimimaan, paremmin ainakin kuin hiljainen boikotointi. Samalla vastuu tuotteiden eettisyydestä tulisi antaa itse yrityksille.

Yrityksiä tulisi vaatia valvomaan paremmin alihankkijoidensa toimia ja työolosuhteitaan. Minä kuitenkin haluan, että vaatteitani kasaan kutonut työntekijä saa itsekin ostaa vaatteita päälleen.

Kuluttamisen monia ulottuvuuksia käsiteltiin 20. toukokuuta Nuorten Kuluttajafoorumi -tapahtumassa, jossa Nuorten Ääni -toimitus vieraili.

Foorumin järjesti Eettisen kaupan puolesta -yhdistys yhteistyössä ulkoasiainministeriön, Finnwatchin, Luonto-Liiton, Reilun kaupan edistämisyhdistyksen, Suomen nuorisovaltuustojen liiton sekä Tikkurilan lukion kanssa.

Jimi Holmberg

Keskustelu

Blogin aihe on tärkeä, mutta teksti vaatisi kunnon ryhtiliikkeen. Se suorastaan vilisee vastuunpakoilua: ”voi hyvinkin olla” (=”tai voi olla olemattakin”), ”suuri riski” (=”ei olemattoman pieni mahdollisuus”), ”yrityksiä tulisi vaatia” (=”koska en itse uskalla vaatia”), ”moni näkee” (=”ainakin joku näkee”), epämääräistävää passiivin käyttöä. Opettajana viivaisin punakynällä alle joka toisen lauseen.

Esimerkit ovat hataria ja laiskoja: Nestlén äidinmaitokorvikeskandaali oli ajankohtainen ehkä 30 vuotta sitten. Viherpesua ympäristömerkeillä ei kerrota tapahtuneen yhdelläkään todellisen maailman merkillä. Mitkä kalliit merkkivaatteet ovat tehty halpatyöllä? Enpä tiedä, kun sitä vain vihjailtiin, eikä sanottu suoraan. Tietoa löytyy varmasti netistä, mutta ei se nyt hyvänen aika pitäisi olla minun, lukijan, vastuulla etsiä sitä, ainakaan ilman jonkinlaisia johtolankoja.

Kaiken lisäksi en purematta niele blogissa esitettyjä väitteitä – niitä, jotka nyt sellaisiksi voidaan lukea yllämainittujen lieventämiskeinojen takia. Jos kirjoittaja ei usko boikottien voimaan, niin voinen esittää vastaväitteeksi vaikkapa seuraavan listan: http://www.ethicalconsumer.org/boycotts/successfulboycotts.aspx

Blogin aiheesta olen kyllä samaa mieltä: epäeettinen kulutus on länsimaisen yhteiskunnan suurin synti. Samapa se, jos kehitysmaissa kärsivät, kunhan meillä on uudet kledjut ja hedelmiä pöydässä.

Toivoisin myös hieman pohdintaa siitä, minkälainen yritysten toiminta on epäeettistä. Ihmiset kuitenkin menevät ihan vapaaehtoisesti töihin sellaisiinkin työoloihin ja sellaisella palkalla, joka on suomalaisittain aivan käsittämätöntä. Luultavasti siis hikipajoissa työskenteleminen on parempi kuin vaihtoehdot.

Vaarallisia työoloja voi yleensä pitää epäeettisinä, koska työntekijöillä ei monesti ole mahdollisuuttaa arvioida työn vaarallisuutta, joten voidaan katsoa, että heitä on johdettu harhaan. Pientä palkkaa taas en osaa pitää millään lailla epäeettisenä, kunhan palkan muodostus on selitetty työntekijöille ja he tekevät työtä vapaaehtoisesti.

Olli Tietäväinen: Kiitos rakentavasta kritiikistä! Olet ihan oikeassa, tekstissä on todella paljon kiertelyä ja passiivin käyttöä. Tämä on puoliksi tahallista ja puoliksi ei. Kirjoitusvaiheessa näin passiivin käytön puolueettomuuden osoittamisena, mutta nyt näin ns. lukijan silmin katsottuna se on selkeän kömpelöä. Kiinnitän asiaan jatkossa enemmän huomiota.

http://www.rauhanpuolustajat.fi/kulutaharkiten/teollisuustuotteet.html Tämä sivusto on toiminut lähteenä. Mistään ei tietystikään voi olla varma, mutta olen aiemminkin kuullut Adidaksen ja Reebokin eettisistä ongelmista. Tällä sivustolla mainitaan että ainakin Nike valmistaa tossunsa halpatyöllä. Voimme kuitenkin tietysti ottaa huomioon, että sivusto on ilmeisesti vanhempi – markoistahan siellä puhutaan.

En sanonut, etten usko boikotoinnin voimaan. Näkisin vain parempana keinona ns. äänekkään vastarinnan, eli boikotoinnin tukemisen Boikotoinnilla on ollut hyviä tuloksia, kuten linkkisikin osoittaa. Viittasin (ehkä turhan epäselvästi) yksilöön kun sanoin: ”Jos ihminen päättää hiljaa itsekseen jättää Ikean tuotteet hyllylle, eivät ainakaan tämän ihmisen rahat mene Ikealle, mutta en usko, että se muuttaa mitään.” Jos tämä yksi ihminen sen sijaan saa muut mukaan boikottiin ja levittää sanaa, saadaan haluttuja tuloksia.

Kiitos vielä kerran palautteestasi. Tiedostan kyllä että blogitekstissäni on paljon vajaavaisuuksia. Kirjotan mieluusti aiheesta uudestaan ja hallitummin.

Kiitos hyvästä vastauksesta. Jatka kirjoittamista ja usko omaan mielipiteeseesi, niin kyllä siitä hyvä tulee.

Itsekkäänä yksilönä käytän rahani niinkuin parhaaksi näen. En kaipaa eettisiä ohjeita. Arvostan enemmän Alkon myyjän erittelyä australialaisten valkoviinien ominaisuuksista.

En toki tee kulutuspäätöksiäni ummessa silmin. Olen perehtynyt myös uusseelantilaisten valkoviinien verrattomaan makumaailmaan.

Sen sijaan että arvuutellaan mitkä merkit teettävät tavaransa halpatyönä, niin lähtökohtaisesti voi sanoa että kaikki. Jos vaikka lenkkitossuista puhutaan tai vaatteista, kaikissa niissä on valmistusmaana jokin nouseva kehitysmaa tai Kiina. Valmistusta ei olisi siirretty sinne, ellei se olisi halvempaa. Joissakin hikipajoissa on hieman paremmat työolot kuin joissain muissa ja työajat hieman inhimillisemmät, mutta ei niissäkään länsimaista tasoa. Kalliit merkit ehkä käyttävät, tai sitten eivät, hiukan parempia materiaaleja ja edellyttävät parempaa laadunvalvontaa, mutta kun halvan T-paidan hinta on 0.50€ ja kalliin merkkipaidan 1€ ex factory, se ei selitä sitä, miksi ne täällä maksavat 5 ja 50€.

Jos ”eettistä” vaihtoehtoa haetaan vaikkapa lenkkitossuille, niin sellaista ei ole olemassa. Monimutkainen valmistustekniikka on kaikki Aasiassa, ei kukaan enää tee lenkkareita muualla. Toki voi teettää keveät kävelykengät suutarilla johonkin 400-600€ hintaan, mutta eivät ne ole juoksukengät. Sama asia kännyköitten kanssa, joko ostat Malesiassa kootun tai olet ilman. Tietysti eettisyys ei tarkoita pelkästään kotimaisen suosimista, muutenhan koko maailmaa kokonaisuudessaan hyödyttävä globaali talous olisi vailla pohjaa.

Yksilön valinnoilla on merkitystä, paras valinta on vähentää kaikkea ostamista ylisummaan ja pohtia, josko sittenkin tulisi vielä toimeen sillä mitä jo omistaa. Usein uuden hankkimien ainoa peruste on ostamisen kivuus, ei todellinen tarve. Jos todellista tarvetta olisi, voisi helposti hävittää vastaavan jo omistavansa esineen, mutta vilkaiskaapa vaikkapa kenkäkaappiinne…

Näitä luetaan juuri nyt