Asennetta kieltenopiskeluun

Viime marraskuussa Yle uutisoi (9.11.2011) Helsingin yliopiston tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan poikien kouluarvosana englannin kielessä on parempi kuin tyttöjen. Tutkimuksessa tutkittiin 500 lukiolaisen pelitottumuksia ja englannin numeroita. Tutkimus herätti seuraavanlaisen ajatuksen. Miten kohentaa kielitaitoa? Ongelmaan ei ole yksiselitteistä ratkaisua, vaan keinoja on monia. Yksi keinoista voisi olla motivaation lisääminen.

Yleinen luulo on se että kieltenopiskelu ei motivoi oppilaita,vaikka he tietävät, että opiskelusta on hyötyä tulevaisuudessa. Kun opiskelin lukiossa, huomasin englannin tunneilla kurssitovereiden hiljentyvän aina, kun opettaja kysyi jotain englannin sanaa tai lausetta. Ensin heräsi ajatus siitä, että heitä ei kiinnosta koko kieltenopiskelu. Yksi syy hiljentymiseen taisi kuitenkin olla heidän ujoutensa. He eivät ehkä uskaltaneet vastata kysymyksiin väärän vastauksen pelossa. Toinen syy saattoi olla se, että opiskelija luulee osaavansa kieltä ennestään, vaikka perustaidoissa olisi parantamisen varaa.

Tällä hetkellä opiskelen datanomiksi, ja kyseisessä ammatissa hyödynnetään alan erikoissanastoa, jonka oppimiseen tarvitaan harjoittelua. Oppiminen on vielä hankalampaa jos ei harjoittele vapaa-ajallaan englannin tai muun vieraan kielen käyttöä.

Itse opin vapaa-ajalla kieltä videopelien lisäksi television ja keräilykorttien avulla. Olen pelannut videopelejä 16 vuotta ja voin sanoa, että on mukavaa, kun voi yhdistää oppimisen riemun lempiharrastukseensa. Urheilupelien kautta olen oppinut esimerkiksi eri lajien termistöä. Kieliä ei opikaan ainoastaan lukemalla kielioppeja, vaan myös vaikkapa harrastuksissa. Eikö tavoitteena pitäisi olla se, että vierasta kieltä opitaan käyttämään myös käytännössä, eikä vain oppikirjan sivuilla?

Katso siis elokuvia, pelaa pelejä tai lue julkaisuja opiskelemallasi kielellä, niin huomaat, kuinka into oppimiseen löytyy.