Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Arvostus kateissa

Kerttu Rantala
Blogit Megafoni 17.3.2012 07:58

Koulun käytävällä kuuluu pauketta. Käännyn katsomaan äänen suuntaan ja näen oppilaan kulkevan käytävää potkien edessään puhelintaan. Samalla tämä selittää kaverilleen ”Tää on jo niin vanha. Saan varmaan kohta muutenkin uuden. Ihan sama!”

Nykyään ympäriltämme on hyvin helppo löytää arvostamattomuutta. Bussipysäkki on töhritty, eikä omaisuudesta pidetä huolta. Kännykkää voi heitellä seinää päin, jos tahtoo uuden, eikä ole minkäänlaista kynnystä huomauttaa kaverin vaatteista jos ne ovat olleet tämän päällä ”useampana päivänä peräkkäin kuin olisi sopivaa”.

Johtuuko tämä siitä, että kaikki on meille niin itsestäänselvää? Voimme heittää ruokaa koulussa roskikseen, jos otamme sitä liikaa. Eihän se haittaa ketään. Kaikille riittää silti ruokaa. Arvostuksen puute näkyykin enemmän nuorissa, sillä he eivät tienaa rahojaan itse. Heille ei koidu tästä toiminnasta mitään haittaa. Vanhemmathan ne uudet puhelimet maksavat ja koulu tarjoaa ruuan ilman kustannuksia.

Tämä tuntuu minusta hyvin oudolta tyyliltä historiaamme nähden. Suomen tilanne ei ole aina ollut näin hyvä, kuin se tänäpäivänä on. Vielä isovanhempiemme nuoruudessa elettiin puutteen ja nälän aikoja. Silloin jo uusien kenkien saamista pidettiin merkittävänä ja tärkeänä asiana.

Muutos on siis tapahtunut hyvin nopeasti. Tähän vauhtiin on saattanut vaikuttaa sodan sukupolvien tahto päästä eteenpäin ja antaa lapsilleen paremmat olot. Niukkuuden aikoihin ei tahdottu palata. Tosiasiassa myös tässä uudesa tavassa toimia on paljon huonoja puolia. Ne vain ovat sellaisia, joilla ei ole meihin suoranaista vaikutusta. Emme voi nähdä teon vaikutuksia ilman tutkimista ja tietoa tuotteiden valmistuksesta.

Uusien puhelinten ja muun elektroniikan kova kysyntä aiheuttaa luonnon kulumisen ohella muutakin haittaa. Puhelinten valmistajat joutuvat nykyään kilpailemaan keskenään hinnoilla ja muilla pikkuseikoilla. Samaa joutuvat tekemään ruokien tuottajat. Tuotteiden tuotantokustannuksista saatetaan säästää palkkaamalla töihin lapsia tai huolehtimalla työturvallisuusasioista huonosti. Tätäkö me tahdomme edistää?

Nykyinen kuluttava kulttuurimme on aiheuttanut tämän kovan kilpailun yritysten välillä, emmekä me voi nähdä seurauksia yhtä selvästi, kuin silloin, kun uutta ei saanut, jos edellisen heitti pois.

Voisimmeko me vähentää tottumuksia jatkuvasta kuluttamisesta ja tehdä järkevämpiä ratkaisuja? Olisiko kouluissa mahdollista kertoa jo nuoremmille lapsille kuluttamisen ongelmista? Nykyään kuluttamisen tapaan ollaan jo ehditty tottua, kun aiheesta yläasteella keskustellaan. Olisi varmaan myös mahdollista tuottaa kestävämpiä ja pitkäaikaisempia tuotteita.

Minä ainakin olisin valmis maksamaan ruoasta ja elektroniikasta jonkin verran kalliimpia hintoja, jos sillä vähentäisimme maapallon kulutusta ja työntekijöiden turvalliset työ-olot voitaisiin taata.

Kerttu Rantala

Keskustelu

Olemme vapaassa markkinataloudessa. Yrityksen ideana on tuoda omistajilleen mahdollisimman pienin kustannuksin mahdollisimman suuria voittoja ilman yhteisöllistä vastuuta ja luonnosta välttämättä. Laadusta tinkien ja kulutusta lisäten on tämän päivän motto Suomessakin. Ollut siitä lähtien kun, Suomea lähdettiin oikeistovoimin, joihin luen demaritkin, 80-luvun alusta hallitulla rakennemuutoksella romuttamaan euro-Eurooppakuntoon. RKP pääsi vapaasti huseeraamaan apupuolueinaan kako ja sdp ja se meno on jatkunut siitä lähtien. Kekkonen oli se kansallinen voima jota koko kansa kuunteli tarkkaan, niin kuin Suomessa presidenttejä yleensä. Hänellä oli pelisilmää nähdä miten RKP ja sitä lähellä olevat yrittivät päästä niskan päälle suomalaisessa yhteiskunnassa. Oikeudenmukaisuudellaan Kekkonen pystyi vetämään Suomen jatkuvaan hyvinvoinnin kasvuun. Tätä yleistä hyvinvoinnin kasvua jatkui Suomessa sodan loputtua aina tuonne 80-luvun alkuun asti, eli koko Kekkosen ajan. Nyt näyttäisi olevan trendikästä haukkua Kekkosta, syyttää häntä pysähtyneisyydestä, diktaattorimaisista otteista jne. Näille syytöksille ei ole vain löytynyt näyttöä, pelkkiä arvailuja ja panettelua, juuri ruotsalaisten ja näitä lähellä olevien piirien puolelta. Koko Kekkosen aika oli reipasta Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin nousua, kun taas nykymeno on ollut pelkkää alamäkeä, pahoinvointia ja epävarmuutta. Epävarmuutta joka aiheuttaa näköalattomuutta ja heikentää tulevaisuuden uskoa; Ei uskalleta perustaa perheitä ja tehdä niitä suomalaisia lapsia joita tämä yhteiskunta tarvitsisi niin paljon turvatakseen työvoiman tarpeensa ja eläkerahastojen vakaavaraisuuden. Netistä löytyy googlettamalla ”Ohjeita ruotsinmielisille”, ohjeet joita nämä ruotsinmieliset ovat soveltaan suomalaiseen yhteiskuntaa varsin tehokkaasti. Sillä juuri näin he ovat menetelleet niin kuin näissä ohjeissa suositellaan, rikollinen pakko- ja virkamiesruotsi on ollut vain yksi työkalu muiden joukossa heidän suomenkielisten nujertamispakissaa. Tätä taustaa vasten arvioituna lastemme aromaailman vinoutuminen, itsetunnon heikkeneminen ja pahoinvointi onkin itsestään selvyys. Kun suomenkieliselle lapselle ja koko kansakunnalle vuodesta toiseen viestitetään negatiivisessa mielessä minkälaisia suomalaiset ovat, ei se voi olla vaikuttamatta lastemme käytökseen. Ketkä siellä opetus-, kulttuuri-, urheilu- ja sosiaaliministeriöissä ovat saaneet vapaasti huseerata yli 30 vuotta. Entäs nyt puolustusministeriössä?
Suomalaisella lapsella on isiensä lunastama oikeus saada parempi kasvatus, opetus ja koulutus. Saada turvallisempi ja terveempi kasvuympäristö, kuin mitä tämä hallittu rakennemuutos on tuonut tullessaan. Silloin aika nopeallakin ajalla voidaan nähdä vandalismin väheneminen. Esimerkiksi luoda lapsillemme oikea mahdollisuus olla kaksikielinen millä kielillä haluaa, siten kehittää hänen ajatteluaan ja vahvistaa itsetuntoa. Aloitetaan haitta- ja virkamiesruotsin poistolla. Pakottamalla terve ihminen tekemään jotain järjenvastaista, ei päästä parhaisiin oppimistuloksiin, päinvastoin. Pakkoruotsilla on erittäin haitallinen vaikutus Suomessa läpi koko koulujärjestelmän ja tämä on pakkoruotsittajien tiedossa, niin kuin pitäisi olla jokaisen tiedossa Suomessa. Paremmin voivaa nuorisoa Suomelle, aluksi pelkkä oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa vie jo pitkälle.

Eivät aikuiset ole tässä asiassa yhtään sen viattomampia. Kun on saatu rahaa ja elintasoa, aletaan myös vaatimaan kaikkea: kahta autoa, joilla ajetaan kauppareissulle sadan metrin päähän; oma tontti palvelujen tuolla puolen ja sinne omakotitalo saunalla ja porealtaalla; lomamatkoja lentämällä hiekkarannalle toiselle puolelle maapalloa; kesäasunto sisävessalla; pojalle mönkijä, jolla voi ajella ympyrää pihalla; kymppitonnin kotiteatteri; Bichon Frise, jne.
Ja kaikki tämä vaaditaan jonkin abstraktin saavutetun oikeuden nimissä. Ja aina päivitetään. Mitäänjo saavutettua ei arvosteta, vaan aina pitää olla vähän hienompi, isompi, kalliimpi ja parempi.

Mitä aikuiset edellä, sitä nuoret perässä.

Kuulin ohimennen kun joku puhui lapsenkasvatuksestaan että jos opettajan kanssa ei natsaa niin opettaja pitää vaihtaa. Jos mainittu opettaja ei suoranainen styranki ole ollut niin tässäkö kasvatetaan lasta narsistiksi joka ei siedä pieniäkään elämän vastoinkäymisiä. Ja sitä että joskus on pakko tehdä jotain.

Näitä luetaan juuri nyt