Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Ammattikoululaisen aivoitus on arvoitus

Tuomas Suolahti
Blogit Megafoni 22.1.2013 12:00

Olen osallistunut neljä vuotta nuorisovaltuustoon, edustanut nuoria. Kirjoitan Nuorten Ääni -toimituksen blogiin nyt, nuoren näkökulmasta. Mieleeni juolahtaa, että usein ammattikoululaisia ei tapaa edustamassa nuoria. Kuka edustaa ammattikoululaista? Kuka tuo heidän äänensä nuorten vaikuttamiskanaviiin? Vai eivätkö ammattikoululaiset ole nuoria?

Miksi ammattikoululaisia ei edusteta kuten lukiolaisia? Vaikuttaminenhan on omien etujen ja oikeuksien ajamista. Onko ammattikoululainen vähemmän omaa etuaan tavoitteleva? Kuka tahansa yhteiskuntaoppia lukenut ymmärtää ajaa omaa etuaan, eli äänestää ja olla edustettuna.

Hetkinen, yhteiskuntaoppia ei juurikaan lueta ammattikoulussa, ja harvemmin siellä käydään puhumassa vaikuttamisesta. Ehkä ammattikouluun jatkaneet eivät aina ole niitä parhaita teoreettisessa osaamisessa. He voivat olla käytännön ihmisiä, jotka ymmärtävät asiat keskustelemalla. Mitä kirjojen pänttääminen tarjoaa heille, jos se ei ole luontevaa?

Vaikea edes kuvitella, miltä yhteiskunta näyttää ammattikoululaisen silmin. Onko valtio ammattikoululaiselle verovirkailija ja viranomainen, välteltävä ja pakollinen paha? Liekö laki vain paperi, joka määrää veroprosentin ja putkareissun syyn? Entä vaalipäivä? Onko se yksi sunnuntai muiden seassa?

Ehkä nykyinen peruskoulun yhteiskuntaoppi on liian teoreettista ja kirjakeskeistä. Itse koen, että voin vaikuttaa ja että olen yhteiskunnan osa. Tuo tunne tuli nuorisovaltuustosta ja lukiosta. Yhteiskunta on ajatuksissani yhtä luonnollinen asia kuin mikä tahansa luonnonvoima. Ammattikoulussa ei enää opeteta yhteiskuntaoppia, joten miten ammattikoululainen kokisi, että hän voi vaikuttaa?

Tunne mahdollisuudesta itse vaikuttaa yhteiskuntaan on demokratian peruselementti. Demokratian tärkein ominaisuus on sen legitimiteetti, oikeutus. Jos jokainen ihminen tietää, että hän voi vaikuttaa asioihin, jokaisen on myös helppoa hyväksyä tehdyt päätökset. Nykyinen kouluopetus voi vaarantaa tämän demokratian kivijalan, tunteen mahdollisuudesta vaikuttaa.

Eikö olisi tärkeää saada jokainen oppilas ymmärtämään, että hän on yhteiskunnan osa? Mitäpä, jos jätettäisiin se kirja sivuun ja havainnollistettaisiin luettua. Tunneilla voisi esimerkiksi pohtia asioita, joita halutaan muuttaa. Niistä voitaisiin valita äänestäen yksi, josta tehtäisiin valitus tai selvitettäisiin, miten asiaa voi muuttaa. Tällöin jokainen ymmärtäisi, että yhteiskuntaan ja sen ongelmiin voi vaikuttaa.

Pelkään, että nuorena alkanut aktiivisuus ennustaa myös tulevaa aktiivisuutta. Jos niin on, voi valkolakki muodostua vallan kabinettien tunnusmerkiksi. Voiko akateemisesti opiskellut ymmärtää, mitä toisenlaista työtä tekevän arki on? Löytyykö ammattikoululaiselle samaistuttava päättäjä, jota hän haluaa äänestää? Kertooko äänestämättä jättäminen siitä, että ei vain ole ollut sopivaa edustajaa äänestettäväksi?

Ammattikoululaisten edustaminen lukiolaisena on mielestäni arveluttavaa, sillä minulle tärkeitä ovat lukion opetussuunnitelmat, jotka eivät lainkaan koske ammattikoululaista. En ole myöskään koskaan päässyt osalliseksi ammattikoululaisten arkihuolista. Rehellisesti sanottuna, en tunne ammattikoululaisen tarpeita, enkä mielenkiinnon kohteita.

Ammattikoululaisen aivotus on arvoitus sille, joka ei ammattikoulua käy. Lukiolaisena haluaisin tietää enemmän ammattikoululaisen arjesta. Toivoisin myös, että ammattikoululainen edustaisi itseään.

Jotain asialle on tehtävä. Nyt nousen nojatuolistani ja toivon sinun, lukijani, tekevän myös niin.

Ammattikoululaisten ääni on saatava ja innostettava kuuluviin!

Kommentoinnin johdosta tekstiin on muutettu ammattikoulun yhteiskuntaopin opetuksen määräksi laitettu ”ei juurikaan opeteta” entisen ”ei opeta”  ja ammattikoulussa yhteiskuntaoppia vastaava aine kulkee nimellä yhteiskunta-,yritys-ja työelämätieto tittelin alla. Kirjoittaja pahoittelee erehdystään.

Lähteenä käytetty: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ammattioppilaitos

Tuomas Suolahti

Keskustelu

Ammattikoululainen vaikuttaja ilmoittautuu!

Ensinnäkin haluan korjata väittämän etteikö yhteiskuntaoppia olisi lainkaan. Sitä on kyllä, mutta hävettävän pieni määrä eli 1 opintoviikko joka vastaa suurinpiirtein yhtä lukion kurssia.

Olet osuvasti järkeillyt miltä ammattikoululaisen silmin yhteiskunta näyttää. Valtion suurimpana tehtävänä nähdään kansalaisten kiusaaminen. Maailma taas rajoittuu itseen ja lähipiiriin.
Onhan tuo tietysti hieman kärjistetysti sanottua ja osalla tuo näkökanta häviää puberteetin ja uhmäiän kadottua. Monelle se kuitenkin myös jää.

Olen sitä mieltä että merkitystä ei ole niinkään sillä että ammattikoululaiset ovat käytännön miehiä ja naisia ja täten heitä eivät kiinnosta yhteiskunnalliset asiat, vaan sillä ettei juuri yhteiskuntaoppia käydä läpi edes sen kahden opintoviikon verran saatika tuoda vaikuttamisen keinoja käytännönläheisesti esille.
Jotain on todellakin tehtävä. Omasta amiksen ajasta tuli heti mieleen että sen Jethro Rostedin, joka haukkusi koko ammattikoululle poliittiset päättäjät suohon, voisi vaihtaa esim. paikallisen nuorisovaltuuston edustajaan.

Kiitoksia kirjoittajalle joka on nostanut keskustelua tarvitsevan asian pöydälle.

Ammattikoululaisen (joka on suorittanut myös lukion) äitinä ihmettelen, ettei ammattikoululaisille ole järjestetty edes terveydenhoitoa.

KSundberg esitti hyviä näkemyksiä ja juurikin niitä näkemyksiä, joita tarvittaisiin käytännön nuorisopolitiikassa. Erehdyin todella, kun väitin ettei yhteiskuntaoppia opteta. Sen nimi on yhteiskuntatieto ja on yhdessä yritys-ja työelämätiedon kanssa, eli periaatteessa laskien kolmannes opintoviikko kaiken kaikkiaan. Arvelisin kuitenkin, että noin 1,5-2 opintoviikkoa vasta vastaa lukion kurssia.

Parempi onkin että opetetaab kovia ammattiaineita eikä joutavaa jargonia. Saman soopan voisi lopettaa lukioistakin ja kertoa vain peruspiirteet.

Kun nyt aivot tulivat puheeksi niin olen nähnyt dokumentin jossa selvitettiin että sen ikäisten aivot eivät ole vielä kaikilta alueiltaan valmiit…siis täysin aikuisen tasolle kehittyneet. Esim tekeminen ja tekemisen seuraukset ovat usein sen ikäisillä epäselvät. Lapsi ja nuori ottaa tekojensa seuraukset huomioon vain ns ”tottelemisen” kautta.

Ei heille se ikäisinä vielä pidä ruveta vastuuta lastaamaan…herra paratkoon. Kyllä lukiolaisenkin pitäisi sentään sen verran itseään tuntea.

Näitä luetaan juuri nyt