Ammattikoululaisen aivoitus on arvoitus

Olen osallistunut neljä vuotta nuorisovaltuustoon, edustanut nuoria. Kirjoitan Nuorten Ääni -toimituksen blogiin nyt, nuoren näkökulmasta. Mieleeni juolahtaa, että usein ammattikoululaisia ei tapaa edustamassa nuoria. Kuka edustaa ammattikoululaista? Kuka tuo heidän äänensä nuorten vaikuttamiskanaviiin? Vai eivätkö ammattikoululaiset ole nuoria?

Miksi ammattikoululaisia ei edusteta kuten lukiolaisia? Vaikuttaminenhan on omien etujen ja oikeuksien ajamista. Onko ammattikoululainen vähemmän omaa etuaan tavoitteleva? Kuka tahansa yhteiskuntaoppia lukenut ymmärtää ajaa omaa etuaan, eli äänestää ja olla edustettuna.

Hetkinen, yhteiskuntaoppia ei juurikaan lueta ammattikoulussa, ja harvemmin siellä käydään puhumassa vaikuttamisesta. Ehkä ammattikouluun jatkaneet eivät aina ole niitä parhaita teoreettisessa osaamisessa. He voivat olla käytännön ihmisiä, jotka ymmärtävät asiat keskustelemalla. Mitä kirjojen pänttääminen tarjoaa heille, jos se ei ole luontevaa?

Vaikea edes kuvitella, miltä yhteiskunta näyttää ammattikoululaisen silmin. Onko valtio ammattikoululaiselle verovirkailija ja viranomainen, välteltävä ja pakollinen paha? Liekö laki vain paperi, joka määrää veroprosentin ja putkareissun syyn? Entä vaalipäivä? Onko se yksi sunnuntai muiden seassa?

Ehkä nykyinen peruskoulun yhteiskuntaoppi on liian teoreettista ja kirjakeskeistä. Itse koen, että voin vaikuttaa ja että olen yhteiskunnan osa. Tuo tunne tuli nuorisovaltuustosta ja lukiosta. Yhteiskunta on ajatuksissani yhtä luonnollinen asia kuin mikä tahansa luonnonvoima. Ammattikoulussa ei enää opeteta yhteiskuntaoppia, joten miten ammattikoululainen kokisi, että hän voi vaikuttaa?

Tunne mahdollisuudesta itse vaikuttaa yhteiskuntaan on demokratian peruselementti. Demokratian tärkein ominaisuus on sen legitimiteetti, oikeutus. Jos jokainen ihminen tietää, että hän voi vaikuttaa asioihin, jokaisen on myös helppoa hyväksyä tehdyt päätökset. Nykyinen kouluopetus voi vaarantaa tämän demokratian kivijalan, tunteen mahdollisuudesta vaikuttaa.

Eikö olisi tärkeää saada jokainen oppilas ymmärtämään, että hän on yhteiskunnan osa? Mitäpä, jos jätettäisiin se kirja sivuun ja havainnollistettaisiin luettua. Tunneilla voisi esimerkiksi pohtia asioita, joita halutaan muuttaa. Niistä voitaisiin valita äänestäen yksi, josta tehtäisiin valitus tai selvitettäisiin, miten asiaa voi muuttaa. Tällöin jokainen ymmärtäisi, että yhteiskuntaan ja sen ongelmiin voi vaikuttaa.

Pelkään, että nuorena alkanut aktiivisuus ennustaa myös tulevaa aktiivisuutta. Jos niin on, voi valkolakki muodostua vallan kabinettien tunnusmerkiksi. Voiko akateemisesti opiskellut ymmärtää, mitä toisenlaista työtä tekevän arki on? Löytyykö ammattikoululaiselle samaistuttava päättäjä, jota hän haluaa äänestää? Kertooko äänestämättä jättäminen siitä, että ei vain ole ollut sopivaa edustajaa äänestettäväksi?

Ammattikoululaisten edustaminen lukiolaisena on mielestäni arveluttavaa, sillä minulle tärkeitä ovat lukion opetussuunnitelmat, jotka eivät lainkaan koske ammattikoululaista. En ole myöskään koskaan päässyt osalliseksi ammattikoululaisten arkihuolista. Rehellisesti sanottuna, en tunne ammattikoululaisen tarpeita, enkä mielenkiinnon kohteita.

Ammattikoululaisen aivotus on arvoitus sille, joka ei ammattikoulua käy. Lukiolaisena haluaisin tietää enemmän ammattikoululaisen arjesta. Toivoisin myös, että ammattikoululainen edustaisi itseään.

Jotain asialle on tehtävä. Nyt nousen nojatuolistani ja toivon sinun, lukijani, tekevän myös niin.

Ammattikoululaisten ääni on saatava ja innostettava kuuluviin!

Kommentoinnin johdosta tekstiin on muutettu ammattikoulun yhteiskuntaopin opetuksen määräksi laitettu ”ei juurikaan opeteta” entisen ”ei opeta”  ja ammattikoulussa yhteiskuntaoppia vastaava aine kulkee nimellä yhteiskunta-,yritys-ja työelämätieto tittelin alla. Kirjoittaja pahoittelee erehdystään.

Lähteenä käytetty: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ammattioppilaitos