Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Alussa olivat kunta, lautakunta – ja minä

Tuomas Suolahti
Blogit Megafoni 20.10.2012 12:27

Kuntavaalit ovat ovella. Sanomalehdet julkaisevat ehdokkaiden vaalilupauksia ja olen juonut vaalikahvit. Olen pohtinut, mitä kuntavaalit merkitsevät minulle nuorena.

Olen ollut kuntavaikuttajana neljä vuotta, joista kaksi lautakunnassa, ja nähnyt paljon. Aloitin nuorisovaltuustossa oppilaskunnan hallituksen kautta valittuna vuonna 2008. Silloin en yhtään tiennyt, mihin ryhdyin. Oma maailmani ei ollut hahmottunut juuri kirjallisuutta ja kouluyhteisöä laajemmalle, vaikka seurasin hiukan valtakunnallista politiikkaa.

Kun nuorisovaltuusto kokoontui ensimmäistä kertaa, meille kerrottiin kunnan toiminnasta. Olin uusien asioiden parissa, sillä yhteiskuntaopin opetus ei ollut edes alkanut koulussa. Valtuustokausi kesti kaksi vuotta, järjestimme muutamia nuortentapahtumia. Myös nuorisovaltuuston ehdotus halvemmasta joukkoliikenteestä meni läpi ja bussikortteja uudistettiin. Valtuusto kokoontui melko harvoin, ja joukkomme harveni. Alkuperäinen aktiivimäärä laski neljännekseen, ja usein tuli ongelmia päätösvaltaisuuden kanssa.

Esimmäisen nuorisovaltuustokauteni jälkeen tuntui luonnolliselta jatkaa. Uusi kausi, uudet kujeet. Pääsin nuorisovaltuuston edustajaksi ympäristölautakuntaan. Muistan edeltäjäni toteamuksen, että eipä kovin paljon tullut sanottua lautakunnassa istutuessa. Olin hämmästynyt. Mikä se semmoinen paikka on, jossa istuessa ei sanota mitään! Pianhan se selvisi. Paperia tuli useita kymmeniä sivuja. Siinä oli lukemista, ja yritin ottaa selvää asioista. Istuessani lautakunnassa aikani todellakin kului vaitonaisena, mutta ei toimettomana. Kuuntelin ja opin jatkuvasti yksityiskohtia kunnallisorganisaatiosta. Oppikirjoista saamieni tietojen päälle kertyi omaa näkemystä.

Lautakunnassa ELY-keskus, eli elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus, ja moni muu termi alkoivat käydä ymmärrettäviksi. Käytäntö teki teoriasta mielekästä, helppoa ymmärtää. Lautakunnassa opin ymmärtämään, mitä kunta on käytännössä. Pieniä asioita: urakointilupia ja meteliarvioita. Ehkä selkeimmin muistiin on jäänyt ampumaradan laajennusluvan käsittely. Olin asunut lupaa hakevan radan lähistöllä. Tiesin sangen hyvin, kuinka kovaa meteliä kyseinen ammunta piti. Ympäristölautakunta päätti, että lupaehtoja kiristettäisiin ja rataa laajennettaisiin vain lyhyemmillä aukioloajoilla. Silloin oli helppo olla tyytyväinen päätökseen ja tuntea, että oli vaikuttanut johonkin.

Kokemukset nuorisovaltuustosta ja ympäristölautakunnasta muodostivat minulle pohjan osallistua politiikkaan.

Kun pohdin asiaa jälkeenpäin, olikin ehkä helpompi oppia käytännön kautta kuin kirjasta. Politiikka ei ole pelkkää teoreettista rakennelmaa, vaan käsityöläisyyttä ja kisälliperinnettä. Lautakunnassa opin mestareiden, eli luottamushenkilöiden, kanssa politiikanteon perusteet. Nuorisovaltuuston kesken jättäneiltä opin sen, että vaalikausien välille voi mahtua paljon ja valinnan aikana voi arvioida väärin kiinnostuksensa määrän.

Haluan innostaa muita nuoria osallistumaan kuntavaaleihin sekä seuraamaan kunnallispolitiikkaa. Kuinka nuorisopalveluita voidaan kehittää oikein, jos nuoret eivät osallistu? Kuntavaalien merkitys nuorelle on suuri, sillä kunta on pienimpänä hallinnollisena alueena helpoin käsittää. Jos asettuu ehdolle, on saappaat vielä tarpeeksi pienet, jotta niihin voi astua kylmiltään. Lautakunnissa voi viettää kisällinvuotensa politiikan saralla, jos ei pääse valtuutetuksi. Kunnanvaltuustokaan ei vie koko päivää. Nuorelle kuntavaalit onkin matalan kynnyksen mahdollisuus osallistua politiikkaan. Äänestävän on helppo katsoa, kuinka oman ehdokkaan lupaukset näkyvät katukuvassa. Vaalilupausten toteutumisen voi tarkistaa käydessään lenkillä.

Kuntavaaleissa on tilaisuus aloittaa politiikan seuraaminen, käytä se!

 

Tuomas Suolahti

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt