Aikaa!

Profiilikuva
Blogit Megafoni

”Olisiko sulla hetki aikaa? Haluaisin vähän jutella…” Mutta onko vanhemmilla aikaa kuunnella.

Pieneltä lapselta jaksetaan kysellä esikoulupäivien kulusta, iltapäiväkerhon tapahtumista tai vaikka kaverisuhteista.Lapsen kasvaessa hänen ajatellaan tarvitsevan koko ajan vähemmän tukea ja enemmän omaa rauhaa – sillä seurauksella, että vanhemmat unohtavat nuortensa kanssa keskustelun. Onhan heillä oma ura ja muutkin ihmissuhteet hoidettavana.

Itsenäistyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei nuori enää kaipaisi keskustelua tai vain mielipiteiden vaihtoa niin omasta tulevaisuudestaan kuin maailmasta yleensäkin. Juttelevathan viisikymppisetkin omien vanhempiensa kanssa. Miksi nuori unohdetaan oman onnensa nojaan juuri ratkaisun hetkillä?

Huomiotta jätetty nuori voi luulla, etteivät vanhemmat halua keskustella hänen kanssaan. Vanhempien huolimattomuus voi kääntää koko tilanteen päälaelleen: myöhemmin nuori ei enää koe tarpeelliseksi keskustella asioistaan vanhempiensa kanssa, vaikka aikaa ja aihetta löytyisi.

Syksyllä julkaistun Kouluterveyskyselyn mukaan 72 prosenttia peruskoululaisista ei syö yhteistä ateriaa iltapäivällä tai illalla. Myöskään luontevia paikkoja tunteidensa purkemiselle ei siis enää ole. Tekemällä tehtyjä keskustelutilanteita ainakin oma kaveripiirini vieruksuu. Sohvalle istuttaminen ja puhumiseen pakottaminen tuntuvat epäaidolta ja velvoitetulta vanhemmuudelta. Tosin parempi sekin kuin antaa asioiden vain olla. Puhumista nuoren kanssa ei kannata lykätä, sillä tulokset voivat olla vahingollisia.

Velvollisuus puhumisesta on ennen kaikkea vanhemmilla. He ovat vastuussa lapsistaan ja heidän kanssaan viettämästään ajasta. Myös työnantajien pitäisi joustaa niin, että perheelliset voisivat valita työvuoronsa päiväsaikaan.

Tämä saattaa tuntua palkkapussissa, mutta vanhemmat eivät saisi nostaa perheensä elintasoa lapsiensa kustannuksella. Kunpaakohan nuori pidemmällä tähtäimellä tarvitsee: uusintaa materiaa ja lisää viikkoraha vai hetkiä isänsä ja äitinsä kanssa niin, että nämä eivät ole kuolemanväsyneitä?

Aika perheen kesken pitäisi olla itsestäänselvyys, ei puoleksi tunniksi varattu ruutu vanhemman almanakassa!