Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Ahdisteltu ei kaipaa moraalilöpinää

Anniina Rintala
Blogit Megafoni 10.3.2011 19:15

12-vuotiaat tytöt ovat pyöräilemässä vapaa-ajalla, kun tyttöporukka törmää koulun miesopettajaan. Opettaja pysähtyy heidän luoksensa ja esittää mielipiteensä: kahden tytön ulkomuoto on sopusuhtainen, yhden pitäisi vielä kerätä lisää muotoja miellyttääkseen opettajan silmää.

Myöhemmin lukiossa toinenkin miesopettaja katsoo olevansa oikeutettu määräämään nuoren naisen kehosta. Hän tulee takimmaisessa pulpetissa istuvan tytön taakse ja koskettelee tämän niskaa ja korvakorua. Vain kaksi viereisissä pöydissä istuvaa tyttöä näkee tämän. Muu luokka on keskittynyt tehtäviinsä.

Tyttö tekee valituksen lukion opettajasta. Vanhemman naisen mukaan tyttö on vain kiittämätön.
Samainen nuori nainen nousee ulos linja-autosta yhtäaikaa vieraan miehen kanssa. Tämä ilmaisee kiinnostuksen, mutta tyttö ei. Mies lähtee paikalta tiedusteltuaan, onko nuori nainen ylipäätään nainen vai joku transseksuaali, kun ei seura kelpaa.

Yllä oleva lyhyt kuvaus voisi olla kenen tahansa nuoren elämästä. Ahdistelijat ovat perheen ulkopuolisia tuntemattomia henkilöitä, jotka käyttävät hyväkseen sitä, että nuori näkee heidät ikänsä puolesta auktoriteettinä.Nuoren on vaikea ymmärtää, että myös hänellä on oikeus määritellä aikuisen teko vääräksi, eikä vain toisin päin. Lisäksi nuoren herkkää kasvuvaihetta on erittäin helppo käyttää hyväksi. Varhaisteinille seksuaalisuus on vielä hyvin hämärää aluetta: kontaktin ottamista vasta harjoitellaan limudiskon hitaissa.

Mitä asialle on sitten tehty kaikkien merkittävien tutkimusten myötä, joissa nuoriin kohdistuvan seksuaalisen ahdistelun todetaan olevan hyvin yleistä? Varmuuden vuoksi ei yhtään mitään. Koulukirjoissa määritellään hienosti, mitä seksuaalinen ahdistelu on, ja että ketään ei saa kohdella ikävästi. Vanhemmat taas saattavat mainita jotakin ”namusedistä” lapsen ensimmäisien koulupäivien aikana. Sen pitäisi siis riittää. Jos seksuaalisen ahdistelun hävittämiseen oikeasti paneuduttaisiin, niin ilmiön laajuus varmasti yllättäisi. Ahdistelun vuoksi pitäisi totetuttaa laajoja rahaa vievä toimia, joten onhan se nyt käytännöllisempää, että ihmiset kärsivät hiljaa ja yrittävät oppia tulemaan toimeen asian kanssa!

Aihe on myös monelle naiselle niin ikävä, etteivät he juurikaan halua muistella menneitä. Isoäitini kertoi kyyneleet silmissä kokemuksistaan ensimmäisissä työpaikoissaan. Yllättäen ne eivät juurikaan eronneet omistani. Edes kehitys ei ole muuttanut suhdetta seksuaaliseen ahdisteluun.

Missä sitten menee ahdistelun raja? Tämä näyttää huolestuttavan montaa miestä nettikeskusteluiden perusteella. Jos tunneäly tai naisen kehonkieli ei kerro mitään, niin näiden miesten olisi parempi pysyä kotona. Yksipuolinen kontakti on aina pahemman luokan itsekkyyttä, eikä toisten ihmisten ulkonäön kommentointi ole muutenkaan mikään välttämättömyys.

Pitääkö siis tyytyä siihen, eritoten nuorena naisena, että missä tahansa voi kohdata väkisin lääppimistä ja ahdistavia kommentteja? Moni peräti katsoo, että vika on nimenomaan nuorissa: kypsemmät naiset kun ovat jo oppineet käyttämään kyynärpäitä ja kovaa ääntään ja pukeutumaan säädyllisemmin. Rauha ahdistelijoille.

Anniina Rintala

Keskustelu

Minulla on muutenkin ollut rankka elämä ja olen törmännyt elämäni varrella mm. väkivaltaisiin naisiin ja vaikka mihin, arvatkaa huvikseen minkälainen asenne tässä maassa on näitä miehiä kohtaan. Joskus on pistänyt todella vihaksi, nykyään en enää jaksa. Ymmärrän että ongelmien vähättely ja sukupuoliroolit ovat mitä ovat ja miehen on ihan turha yrittää näistä asioista kenenkään kanssa edes keskustella, niin vihamielisen vastaanoton ihmisiltä tulet saamaan.

Menin takavuosina tekemään poliisille ilmoituksen, kun silloinen naiseni minua pahoinpiteli ja olin haavoilla ja mustelmilla eri puolilta, mutta keittiön veitsien heittäminen minua kohti oli onneksi mennyt ohi, jäivät vain osa seinään pystyyn. Olin käynyt vammani hoidattamassa ja paikkauttamassa päivystyksessä. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan kun raittiita olimme molemmat. Poliisi kuulusteli molemmat ja naisen väite, että olisi ranne kipeytynyt kamppailussa, sai suuren huomion, vaikka ei mitään todettua vammaa ja feikkasi koko jutun. Poliisi minulle lähinnä esitti, että enkö minä saa.yhtä naista pidetyksi kurissa iso mies. Kysyin että sekö on ehdotuksesi, että lyön täysillä takaisin vaan. Vastasi että ei tästä nyt mitään juttua tehdä. Palatkaa asioihin, kun ovat puukot käytössä, heh heh. Onneksi lopulta uskalsin siitä liitosta irtautua vaikka lapsiakin oli. Oli niin nöyryyttävä kokemus, etten enää menisi poliisille vastaavassa tilanteessa.

Ahdistelun raja on oikeusturvan kannalta kuitenkin tärkeää määrittää ja on oikeusturvan kannalta hyvin ongelmallista, että esimerkiksi nainen on vapaa itse määrittelemään, milloin mies on ahdistellut häntä ja milloin ei.

On myös ongelmallista sanoa, että ”miehen on parempi pysyä kotona jos ei ymmärrä tunneälyä”. Esimerkiksi tällaisten mielipiteiden vuoksi miesjärjestöjen olemassaolo on tärkeää, jottei lakeja säädetä niin, että seksuaalisissa kanssakäymisissä naisella on valta päättä, millon on tapahtunut ahdistelua (tai esimerkiksi hyväksikäyttö tai raiskaus) ja milloin ei. Jos ahdistleu on rikos, sen pitää täyttää tietyt kriteerit. Toinen sukupuoli ei voi olla altavastaajan asemassa toiseen sukupuoleen nähden niin että lain edessä naisella on mielivalta tehdä jostain asiasta ahdistelu, hyväksikäyttö tai raiskaus – varsinkin 2 viimeistä sen vuoksi, että ne ovat vakavia rikoksia ja aiheettomasti/mielivaltainen syytös raiskauksesta on miehen elämän ja kunnian raiskaus.

Nettikeskusteluissa miehet kyllä aivan aiheellisesti kysyivät missä menee ahdistleun raja, kun työministeriön edustaja kertoi, että työministeriössä esiintyy ahdistelua, kuten ”viipyileviä katseita”.

Minusta on täysin naistenmielivaltaa, jos nainen voi kääntää miehen katseen ahdisteluksi ja mies saisi siitä vielä jonkinnäköisen rangaistuksen tai varoituksen. Kyllä naisetkin katsovat miehiä.

Ihmisten välisessä seksuaalisessa kanssakäymisessä toinen on aina aloitten tekijä. Lakeja ei voi säätää niin, että aloitteen tekijä saattaisi väärinymmärryksessä olla ahdistelija – koska monesti käy niin, että on ymmärtänyt toisen kehonkielen, ilmeet ja eleet väärin.

Kannattaa myös huomioida, että suomalaisessa kulttuurissa naiset odottavat varsin yleisesti miehen olevan aloitteen tekijä ja arvostavat sitä. Näin miehet myös sitten yleisesti ottaen toimivat, odottavat vastuun aloitteesta olevan itsellään. Eikä kahden ihmisen seksuaalinen kanssakäyminen ala yleensä hyvin, jos mies kysyy että ”saanko suudella sinua”. Siinä moni nainen katsoisi pitkään.

Nyt täytyy kuitenkin vielä tähdentää, että omat kommentti koskivat ahdistelua kun puhutaan aikuisista, kirjoittajan artikkeli on suurelta osin totta siinä mielessä että aikuisen miehen ei tietenkään pitäisi mennä koskettelemaan teini-ikäsiä seksuaalisesti kuten ei myöskään aikuisen naisen.

Mutta kirjoittajan kommentti huolestuneille miehille että ”pysykää kotona jos ette ymmärrä asioita” oli minusta miehiä alaspäin ja miehiin siten stereotypisesti suhtautuva, että mies ei saisi olla huolestunut esimerkiksi omasta oikesuturvastaan seksuaalisissa asioissa. Mies on niissä kuitenkin yleisesti ottaen vähintään toinen osapuoli. Miesliikellä on siis vielä paljon tehtävää edessään siinä, että kun säädetään lakeja naisia suojeleviksi, niitä säädettäessä pitää huomioida miesten tasa-vertaisuus sekä ihmisoikeus oikeusturvaan.

Tähän voisin vielä takertua; ”Missä sitten menee ahdistelun raja? Tämä näyttää huolestuttavan montaa miestä nettikeskusteluiden perusteella. Jos tunneäly tai naisen kehonkieli ei kerro mitään, niin näiden miesten olisi parempi pysyä kotona. Yksipuolinen kontakti on aina pahemman luokan itsekkyyttä, eikä toisten ihmisten ulkonäön kommentointi ole muutenkaan mikään välttämättömyys.”

Kun mies ottaa naista kädestä kiinni pitääkseen tätä hellästi kädestä kiinni, on kyseessä yksipuolinen kontakti – aluksi. Ei mitään ongelmaa, jos nainen tätä haluaa. Mutta mitä jos mies on ymmärtänyt väärin, eikä nainen halunnutkaan. Onko hän ahdistelija?

Mies lähettää rakkauskirjeen ihastuksissaan naiselle. Nainen on ihastunt mieheen. Ei ongelmaa. Nainen ei ole ihastunut mieheen ja kokee olonsa ahdistuneeksi. Onko kyseessä ahdistelu?

Minusta vain oli ikävää, että kirjoitit muuten todella asiallisesti, mutta sitten katsoit alaspäin miehiä, jotka ottavat osaa tasa-arvokeskusteluun ja seksuaalisuus ongelmiin miesnäkökulmasta…. omasta oikeusturvastaan kaikkien pitäisikin olla kiinnostuneita… AIhe koskettaa miehiä siksi että miehet ovat yleensä aloitteen tekijöitä.

Ulkonäön kommentointi – varsinkin negatiivisesti on asiatonta. Mutta mitä jos mies sanoo naista kauniiksi samalla tavalla kuin moni nainen voi sanoa miestä ”komeaksi nuoreksi mieheksi”? Onko kohteliaisuuden vastaanottajan vallassa määrittää, oliko se kohteliaisuus vai ahdistelua?

Toivottavasti näiden esimerkkien kautta ymmärrät miesten huolta paremmin.

Kiitos Anniina erinomaisesti kirjoitetusta jutustasi. Olen itse joutunut hyväksikäytetyksi niinkin pienenä kuin 4-vuotiaana, joten asia kieltämättä liippaa tosi syvältä. Kovan kurin kodissa lapsella ei ollut mitään oikeuksia eikä sanavaltaa ja se johti siihen, etten uskaltanut kieltää muitakaan aikuisia, kun jouduin ahdistaviin tilanteisiin. Niitä nimittäin riitti matkan varrella. Koulussa parikin miesopettajaa harrasti ”niskahierontaa” ja huomautteli muodoistani tai vastaavasti myöhemmin ivasivat aknen takia. Enempää ei tarvita nuoren tytön sielun sekoittamiseen ja itsetunnon tuhoamiseen. En ryhdy käymään läpi koko helvettiä, mutta nyt aikuisena en voi kuin ihmetellä miten riivatun paljon nuo teot saivat aikaan pahaa.
Lisäksi, vasta tässä iässä olen tajunnut parinkin pojan pahoinvoinnin. Toinen joutui erään naisopettajan suoranaisen lääppimisen kohteeksi ja se ei todellakaan ollut pojan mielestä kivaa. Hän reagoi lopulta väkivaltaisesti ja törkeällä kielenkäytöllä. Toinen pääsi kokeilemaan biologian oppeja suoraan käytännössä opettajan kanssa. Olkoonkin 15-vuotias, törkeää silti.
Ymmärrän monen miehen ärtymyksen, kun tätä aihealuetta käsitellään usein vain tyttöjen ja naisten näkökulmasta. Kuitenkin sanoisin että tyttöjen kasvatuskin edelleen tähtää tottelevaisuuteen ja miellyttämiseen ja se jo yksistään tekee tytöistä moninverroin poikia haavoittuvaisempia. Ja ongelma on vakava, kun tämä jatkuu työelämään saakka.
Miehiä ja poikia takuulla ahdistellaan ”kylliksi” mutta ei tämä ole mikään tasapuolisuus-kysymys. Kaikkien tilannetta on pyrittävä korjaamaan ja miesten hyökkäily naisten kertomuksia vastaan argumentilla ”entäs miehet” on kypsymätöntä eikä johda kenenkään tilanteen kohenemiseen.

”miesten hyökkäily naisten kertomuksia vastaan argumentilla ”entäs miehet” on kypsymätöntä eikä johda kenenkään tilanteen kohenemiseen.”

Miehillä on täysi oikeus kysyä jo tässä täysin feministihegemonisessa maassa pikkuhiljaa ”entäs miehet”, jos asenteet ovat mitä ovat tässäkin maassa. Joka kerta tuntuu naisille ja feministeille tulevan puun takaa ja täytenä yllätyksenä nämä asiat ja mitä nopeammin lopetatte sen hämmästelyn niin sitä paremmin pystymme ihmisiä auttamaan katsomatta sukupuolta.

”Ymmärrän monen miehen ärtymyksen, kun tätä aihealuetta käsitellään usein vain tyttöjen ja naisten näkökulmasta. Kuitenkin sanoisin että tyttöjen kasvatuskin edelleen tähtää tottelevaisuuteen ja miellyttämiseen ja se jo yksistään tekee tytöistä moninverroin poikia haavoittuvaisempia. Ja ongelma on vakava, kun tämä jatkuu työelämään saakka.
Miehiä ja poikia takuulla ahdistellaan ”kylliksi” mutta ei tämä ole mikään tasapuolisuus-kysymys. Kaikkien tilannetta on pyrittävä korjaamaan ja miesten hyökkäily naisten kertomuksia vastaan argumentilla ”entäs miehet” on kypsymätöntä eikä johda kenenkään tilanteen kohenemiseen.”

Kysymyksessä ei yleensä ole miesten ”hyökkäily” naisia vastaan tai naisten kokemusten vähättely vaan epäoikeudenmukaisuuden ja tasa-arvo ongelman näkeminen siinä, jos joku yhteiskunnallinen ongelma omitaan vain toista sukupuolta koskevaksi ja siitä puhutaan ideologisista syistä vain toista sukupuolta koskevana. Tällöin toinen sukupuoli nostetaan toista arvokkaammaksi. Myös sellaiset tarkoitukselliset kampanjat ja kannanotot, joissa toinen sukupuoli asetaan yksiselitteisesti uhrin asemaan ja toinen sukupuoli syyllisen asemaan ja vaaditaan mm. lainsäädännön muuttamista tältä pohjalta usein ”syyllisen sukupuolen” oikeusturvaa mitenkään huomioiden – ne ovat tasa-arvo ja ihmisoikeus sekä samanarvoisuus näkökulmasta väärin. Tämä koskee erityisesti lähisuhdeväkivaltaa, josta feminismiin syliin kellahtanut Suomen Amnesty haluaa ja vaatii puhumaan sekä itse puhuu ”naisiin kohdistuvana väkivaltana”, vaikka tilastot kertovat seuraavaa.

http://yle.fi/alueet/helsinki/2011/03/nainen_sortuu_yha_useammin_vakavaan_perhevakivaltaan_2406685.html

Aiheesta on paljon muutakin tilastotietoa Suomesta viime vuosilta, joka osoittaa, että parisuhdeväkivaltaa harjoittavat suhteellisen yhtä paljon sekä miehet että naiset. Mutta koska feministit haluavat parisuhdeväkivallasta puhuttavan ”naisiin kohdistuvana väkivaltana”, on tilanne monelle miehelle varsin ongelmallinen ja vaikea miehekkyyden näkökulmasta.

Jos tämä maa olisi ”feministihegemonian” läpitunkema, niin jutun tytöt olisivat uskaltaneet vastustaa ahdistelijoitaan suorasanaisesti, jopa fyysistä voimaa käyttäen. ”Niskansivelijöiltä” ranne nurin ja niin edelleen. Näissä tapauksissa on kyse lapsista/nuorista ja heitä ahdistelevista aikuisista miehistä. Tämä ei todellakaan koske kaikkia suomalaisia miehiä, mutta näitä tyyppejä kyllä riittää.Kyse on ilmeisesti yksilöistä joita vaivaa jonkinlainen käytöstapojen puute ja kyvyttömyys osata suhtautua vastakkaiseen sukupuoleen kunnioittavasti =tunneäly. Oman ja tuttujeni kokemuksen perusteella suurin osa näistä miehistä ovat suurten ikäluokkien edustajia. Kallion vanhimmat spurgutkin osaavat käyttäytyä paljon herrasmiesmäisemmin naisia kohtaan!

”Kun mies ottaa naista kädestä kiinni pitääkseen tätä hellästi kädestä kiinni…”

Otatko sinä tosiaan vieraita naisia kädestä kiinni??? Kirjoituksessa puhutaa nimenomaan VIERAIDEN -kyllä, opettajakin on ”vieras”- tekemästä ahdistelusta. Ja kyllä, toisen sosiaalinen kömpelyys voi olla toisen kokema ahdistelu, mutta luulisi että nämä väärinkäsitykset minimoidakseen se lähestymistä yrittävä hankkisi itselleen tietoa siitä miten naisia kannattaa yrittää lähestyä. Kullanarvoisena vinkkinä kaikille tarvitseville: se kyylääminen tai koskettaminen eivät todellakaan toimi. On oikeasti tiukkapipoisia naisia, mutta on myös oikeasti limaisia miehiä joiden pelkästä katseesta tulee likainen olo. Ja aikuisella ei ole MITÄÄN ASIAA kommentoida 12-vuotiaan ”muotoja”. Kukaan ei ole niin tyhmä, että muka oikeasti vain tarkoitti kehua heitä kauniiksi.

”Kaikkien tilannetta on pyrittävä korjaamaan ja miesten hyökkäily naisten kertomuksia vastaan argumentilla ”entäs miehet” on kypsymätöntä eikä johda kenenkään tilanteen kohenemiseen.”

Nimenomaan. Miksevät nämä miehet koskaan nosta kokeemaansa ahdistelua esille omana asianaan, vaan aina vastauksena kun joku nainen kehtaakin puhua vain naisten, tällä kertaa TYTTÖJEN, kokemasta ahdistelusta?! Tämä tapa vain mitätöi kumpaakin osapuolta.

”Otatko sinä tosiaan vieraita naisia kädestä kiinni??? Kirjoituksessa puhutaa nimenomaan VIERAIDEN -kyllä, opettajakin on ”vieras”- tekemästä ahdistelusta. Ja kyllä, toisen sosiaalinen kömpelyys voi olla toisen kokema ahdistelu, mutta luulisi että nämä väärinkäsitykset minimoidakseen se lähestymistä yrittävä hankkisi itselleen tietoa siitä miten naisia kannattaa yrittää lähestyä. ”

Ei, en ota vieraita naisia kädestä kiinni, tietenkään. Puheenvuoroni koski blogin kirjoittajan kommenttia koskien keskustelupalstojen keskusteluja, joissa varsinkin miehet esittivät huolensa siitä, että koko ahdistelu-käsite alkaa mennä helposti kovin mielivaltaiseksi ja veteen piirretyksi viivaksi – sekä sitä, että minusta blogin kirjoittaja katsoi alen miesten osallistumista yhteiskunnaliseen sukupuolisuutta koskevaan keskusteluun sekä miesten huoleen omasta oikeusturvastaan – on erittäin ongelmallista jos ”viipyilevä katse” voidaan nähdä ahdisteluna ja mm. tästä ”viipyilevästä katseesta” ja ahdistelu-uutisista liittyen työministeriön työpaikka-ahdistelu-uutiseen seurasi aika vilkasta keskustelua – onneksi.

Minua on jotkut naiset katsoneet ”viipyilevästi” ja myös minä olen katsonut muutamia naisia ”viipyilevästi” – olen jopa saattanut vahingossa jäädä tuijottamaan naisen hyvin avonaisen kauluksen paljastamaa povea tai takapuolta joka tulee esiin hyvin ihonmyötäisistä housuista – olenko siis ahdistelija?

Blogin kirjoittaja ei puhunut kritiikissään asioista huolestuneita miehiä kohtaan erityisesti vieraista ihmisistä. Esim. moni romanssi syttyy nykyään työpaikalla jo siitä syystä että ihmiset viettävät huomattavan osan arkipäivästään työpaikalla.

Miehenä tiedän, että miehellä on yleensä se aloitteen tekijän paikka kun kaksi ihmistä on kahdenkesken …hän siis yleensä ”aloittaa” ”yksipuolisella kontaktilla”… Joku aina aloittaa…ja nämä asiat jos mitkä ovat tulkinnanvaraisia…ilmeet ja muut…sitä vaan että kyllä naisella on minusta velvollisuus selvästi ilmaista kiinnostumattomuutensa ennen kuin voi toista syyttää ahdistelusta…koskea ei tietenkään seksuaalisesti saisi ilman toisen ”lupaa” joka sekin on usein esim. tanssilattialla – eli vaikka firman juhlissa – ennenkaikkea tulkinnanvaraista – ”lupaa” kun ei anneta yleensä sanallisesti.

Ja niinkuin ylempänä totesin…puhun tässä nimenomaan aikuisten välisestä kanssakäymisestä. Ja siitä, että virhearviointeja sattuu miehille enemmän kuin naisille jo siitä syystä, että miehet suomalaisessa kulttuurissa tekevät yleensä aloitteen – mies ei saisi olla ahdistelija jos tarkoitus ei ole ahdistella…mutta kun ihmiset kokevat asiat hyvin eri tavoin – varsinkin silloin kun toinen on kiinnostunut mutta toinen ei.

Pointti oli siis se, että minusta on surullista, että näinkin asiallisen kirjoituksen tekijä sortuu samaan kuin kovanlinjan feministit – katsomaan ja puhumaan niistä miehistä ”vähä-älyisinä” tai sivuttamaan heidän huolensa ”miehisenä tyhmyytenä” – jotka ottavat osaa sukupuolikeskusteluun. Jostain naisten kokemasta huolesta jos mies kirjoittaisi samoin sanoin – olisi hän kovanluokan sovinisti.

Sanoisin vain, että todellista avarakatseisuutta ja ennakkoluulottomuutta edustaa tarkastella ja nähdä asioita monesta näkökulmasta jonka tuloksena on yleensä aina jonkinasteinen kompromissi – kaikille osapuolille. Tätä eivät ainakaan feministiset järjestöt Suomessa todellakaan edusta – oli kyseessä sitten perheväkivalta tai ahdistelu-käsite ja niihin liittyvät lakiehdotukset.

”Jos tämä maa olisi ”feministihegemonian” läpitunkema”

Jos tämä maa ei olisi täysin feministihegemonian läpitunkema monet miehet ja politikot vastustaisivat julkisuudessa feministejä ja heidän ajamiaan asioita paljon voimakkaammin. Sillä tasa-arvon kanssa niillä ei ole ollut pitkään aikaan mitään tekemistä.

Sukupuolistuneen väkivallan ehkäisyyn kohdistuvia toimenpiteitä on lisättävä

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta luovuttaa hallitusohjelmatavoitteensa vuosille 2011-2015 eduskunnassa tiistaina 1.3.2011

On ikävää olla oikeassa, eli mikään ei muutu tässä maassa ikinä, väkivalta kun ei ole sukupuolittunutta, uskokaa nyt jo arvon feministit ja valkoiset ritarimiehet:

Nainen sortuu yhä useammin vakavaan perheväkivaltaan
Naisten vakavat väkivaltarikokset ovat parin viimeisen vuoden ilmiö, sanoo Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön päällikkö rikosylikomissario Kari Tolvanen.

– Sellainen ikävä lieveilmiö on tullut, että naiset ovat kunnostautuneet. Asunnoissa tapahtuvista vakavista väkivaltarikoksista, törkeistä pahoinpitelyistä ja tapon yrityksistä, eli suomalaiskansalliseen tapaan puukotuksista, lähes puolet on naisten tekemiä.

Tolvanen on nähnyt tilanteen muuttuvan uransa aikana.

– Sehän on aivan uskomaton juttu, jos sitä verrataan vaikkapa 80-luvun alkuun, jolloin minä poliisin hommissa aloitin. Silloin nainen puukottajana oli äärimmäinen harvinaisuus. Nyt jos nainen on joka toisessa tapauksessa tekijänä, niin se on surullista.
——————————————————————————-

Lapsiaan pahoinpitelevät alkoholistiäidit yhä suurempi ongelma

Kaksi kolmasosaa rikostutkintaan tulevista tapauksista johtuu äidin riehumisesta.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/10/lapsiaan_pahoinpitelevat_alkoholistiaidit_yha_suurempi_ongelma_1076093.html

——————————————————————————

Heunin eli Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksen mukaan luvut ovat suunnilleen samat molemmilla sukupuolilla. On käynyt ilmi, että sukupuolet ovat suunnilleen yhtä väkivaltaisia.

Anniina, viela uudelleen lausuttuna: kirjoituksesi oli erittain hyva ja aiheellinen; tiedamme naisina, etta tyttoja ahdistellaan, verbaalisesti havoitetaan viittailemalla heidan ulkonakoonsa ja kahmitaan; olemme jokainen olleet jollakin lailla sellaisen kohteena, jos ei muuta niin verbaalisesti.

Sait enemman kuin tilasit milta kommenttipuolella nayttaa; allistyttavaa, ettei yhtakaan yksinomaan kirjoittajan rajaamaan teemaan liittyvaa juttua voi kirjoittaa mies/nais/tytto/poika-asioista, ettei kommentoijiksi tule ’tasa-arvoa’ ja tasa-arvoisuutta vaativia miehia, jotka suoltavat vihaa jotain femakoita kohtaan! Kuulkaa nyt miehet, naiset eivat ole tosiaankaan teita vastaan. Yhtaan vaheksymatta kunkin traumaa, ihan tavallisena naisena muistuttaisin, ettei kaikkien tarvitse saada kaikkea huomiota kaiken aikaa. Meista naisista on jokainen ollut seitsemaan sekunnin paasta hyvaksikaytosta, raiskauksesta tai ahdistelusta, ellei ole tullut itse ainakin kahmittavana. Katsokaa ymparille myos, noh, nena pois sielta omasta navasta!

Minusta tuntuu – maalaisjarjella ja omalla kokemuksella ajattelen – etta aidit ja isat voisivat selittaa tytoilleen selkokielisesti mutta pelottelematta, millaisia tilanteita aikuisten miesten, opettajienkin, naapurin miehen, sukulaismiehen, tai tuntemattoman verbaalisen tai muun kahmimisen kohdatessa tulisi toimia. Kylla lapsi tietaa, milloin jokin koskettaminen tai sanat eivat tunnu ”oikeilta.” Kilttien tyttojen ei tule kestaa mitaan noista ahdistelumuodista. Tytot taytyy emansipoida jo ennalta: nama ahdistelut ovat usein niin nopeita ja huomaattomasti tehtyja, etta ne jaavat ulkopuoliselta pimentoon.

Joidenkin mielestä tosiasioiden ääneen sanominen on vihaa ja ei teidän feministien ja naistenkaan tarvitse huolehtia. Miehet ovat näkymättömiä tässä maassa, heidät voi siivuttaa ja unohtaa. Mutta tehkää kaikille palvelus, älkää puhuko tai kirjoittako tasa-arvosta yhtään mitään jos kerran ette sitä halua vaan olkaa rehellisiä ja kertokaa, että naiset ovat tärkeämpiä ja heidän ongelmansa ovat tärkeämpiä kuin miesten. Vaikka ongelmat koskisivat samoja asioita.

”Sait enemman kuin tilasit milta kommenttipuolella nayttaa; allistyttavaa, ettei yhtakaan yksinomaan kirjoittajan rajaamaan teemaan liittyvaa juttua voi kirjoittaa mies/nais/tytto/poika-asioista, ettei kommentoijiksi tule ’tasa-arvoa’ ja tasa-arvoisuutta vaativia miehia, jotka suoltavat vihaa jotain

Huomasithan, että sanoin olevani pääosin samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Kirjoittaja itse kirjoitti ivallisesti miehistä jotka olivat huolestuneita siitä, mikä luetaan ahdisteluksi (ja määreen epämääräisistä rajoista) ja totesi että ”pysykööt kotona jos eivät ymmärrä”. Tätä kaikki kirjoitukseni koskivat koska minusta se oli miehistä loukkaavasti ja alentavasti puhumista varsinkin, kun miehet ottavat osaa keskusteluun omasta näkökulmastaan.

En missään nimessä kiistä sitä, etteikö naisia ahdisteltaisi Suomessa erinäisissä paikoissa – kuten jossain määrin miehiäkin. Olen myös itse murrosikäisenä poikana joutunut vieraan miehen lievän ahdistelun (käden pitäminen ja laittaminen reidelle julkisessa paikassa) mutta siitä ei onneksi ole mitään traumoja tai painajaisia seurannut eikä pelkoa miehiä kohtaan. Moni on toki kokenut vakavampaa ja loukkaavampaa jotenka kaikki eivät ole ahdistelukokemuksesta selvinneet samanlaisella olankohautuksella. Kyllähän se silti itsestänikin vastenmieliseltä tuntui.

ja vielä muistuttaen; Kun puhun ahdistelun käsitteestä, puhun nimenomaan aikuisten välisen ahdistelun käsitteestä. Ja ”Esperanza”, miksen saisi kommentoida alkuperäisen blogistin kirjoitusta asiasta, jonka hän itse ottaa puheeksi eli ”ahdistelun määreestä huolestuneista miehistä”? Miten se on aiheen vierestä?

(Myönnän, yksi viestini avaraktasoisuudesta ja ennakkoluulottomuudesta sekä feminismistä oli aiheen vierestä, olisi tosiaan parasta pysyä aina aiheessa. Kaikki muut viestini mielestäni pääosin pysyivät, toki linkkini lähisuhdeväkivaltaan ja viitteeni Amnestyyn oli aiheen ulkopuolelta mutta se liittyi puoliksi aiheeseen linkittyen miesnäkökulman tärkeyteen molempia sukupuolia koskettavissa asioissa)

Olen myös kanssasi erittäin eri mieltä siitä, että ”kaikki eivät voi saada koko ajan huomiota, pois omaasta navasta” – näitä asioita kun perinteisesti lähes aina katsotaan Suomessa naisnäkökulmasta.

Ja mitä tulee miesliikeen edustajiin, minusta meidän pitääkin nostaa meteli asioista yhtä herkästi kuin naistenkin – jos olemme tasa-arvoisia eli samanarvoisia.

Aiheeseen liittyen on julkaistu kirjakin…kirjassa puhutaan erityisesti aikuisista ja työelämästä mutta koskettaa myös nuoria koska myös nuoret ovat työelämässä. Kirjassa puhutaan ”häirinnästä” eikä ”ahdistelusta”. Tuolla on myös joitakin lukuja aiheesta. Minusta hienoa on, että tutkija on tarkastellut aihetta molempien sukupuolien kannalta ilman esiin tulevia ideologisia sävyjä. Todella tervetullutta.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/03/flirtti_tyopaikalla_vaatii_tilannetajua_2438227.html

Tosin ylläoleva juttukaan ei antanut ahdistelun määritykselle selvää määritelmää tai tunnusmerkkejä vaan toteaa, että toisessa kohtaan joku asia ei ole ahdistelua ja toisessa on ja se riippuu vastaanottajasta miten hän asian kokee. Tätä taas ei voi toinen varmaksi tietää.

Ms.Davisin vastaukseen liittyen;

”Ja kyllä, toisen sosiaalinen kömpelyys voi olla toisen kokema ahdistelu, mutta luulisi että nämä väärinkäsitykset minimoidakseen se lähestymistä yrittävä hankkisi itselleen tietoa siitä miten naisia kannattaa yrittää lähestyä. Kullanarvoisena vinkkinä kaikille tarvitseville: se kyylääminen tai koskettaminen eivät todellakaan toimi. ”

Ylläolevassakin linkissä puhuttu ”flirttailu” perustuu mitä suurimmin nimenomaan katsekontaktiin. Ja se kontakti on flirtin aloittajalla aina ensin yksipuolista…sitten toinen katsoo takaisin nopeasti tai pidempään ja vielä tässä vaiheessa mies ei voi varmuudella tietää, pitikö nainen asiasta vai ahdistuiko hän…

Siitä riippuen onko nainen kiinnostunut miehestä vai ei -hän joko pitää katseesta tai toisaalta voi pitää sitä kyyläämisenä riippuen siitä, millainen mies on. Ja minusta on väärin, jos ”ruman limaisen miehen” katse on ahdistelua ja ”kiinnostavan miehen katse” on ok ja nainen itse voi määrittää onko mies ahdistelija tai ei…tai että miehen pitäisi tietää olevansa niin ruma ja ”limainen” ettei ole oikeutettu katsomaan naista samalla tavalla kuin ”hyvännäköinen mies”.

Flirtti on ennenkaikkea leikittelyä ja katse ja katsominen on usein ennenkaikkea ”luvan” hakemista lähempään kontaktiin.

Tästäkin syystä moni mies piti ”viipyilevän katseen” määrittelemistä seksuaaliseksi häirinnäksi miehen oikeusturvan kannalta huonona asiana. Lakien ja rikkeiden/rikosten pitää olla sellaisia, että toinen kansalainen ei voi mielivaltaisesti päättää esim. toisen katseesta, onko se ahdistava vai ei.

Poikien ahdistelija on usein aikuinen nainen

Pojat joutuvat seksuaalisen häirinnän uhreiksi lähes yhtä usein kuin tytötkin, mutta he uskaltautuvat kertomaan asiasta tyttöjä harvemmin. Jopa ammattilaiset saattavat vähätellä poikien kokemuksia.

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2011/04/1306562/poikien-ahdistelija-on-usein-aikuinen-nainen

Siitä vaan lukemaan ja hämmästelemään, ahdistellut pojat eivät myöskään kaipaa ongelmien vähättelyä ja moraalilöpinää.

Näitä luetaan juuri nyt