Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Ahdasmielisyyttä ja ennakkoluuloja ilmassa?

Henri Salomaa
Blogit Megafoni 27.10.2011 07:53

Monet ovat varmaan kokeneet työnhaussa tilanteen, jossa joku toinen on saanut työpaikan, vaikka on itse työpaikan saanutta selkeästi pätevämpi. Voisiko edellä kuvattu tilanne johtua siitä, että kädessä on tatuointi tai siitä, että miehellä on pitkät hiukset?

Tänäkin päivänä on vielä mahdollista, että näkyvä kehonkoriste, tai miehen pitkät hiukset vaikuttaisivat työnsaantiin. UPS on yksi niistä yrityksistä, jokajotka kieltävät miestyöntekijöiltään pitkät hiukset ja parran. Näin ollen UPS rikkoo tasa-arvolakia tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkisen mukaan.

Katoaako ihmisen osaaminen samalla neulan pistolla, kun hän saa esimerkiksi lävistyksen kasvoihinsa? Katoaako miehen uskottavuus, jos hänellä on pitkät hiukset? Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, koristeleeko ihminen itsensä jollakin tavalla vai ei, tai sillä, että haluaa jollain toisella tavalla erottua joukosta. On olemassa paljon asioita, joita ihmiset pitävät jopa epänormaaleina, mutta se, että olisi ”epänormaali” ihminen ulkoisen habituksensa perusteella, ei saisi vaikuttaa varsinkaan työnhaussa.

Ihmisillä tuntuu olevan asenneongelmia erilaisia ulkoisia erikoisuuksia kohtaan, jotka herättävät usein negatiivisia mielikuvia. Olisi sujuvampaa, jos ihmiset suhtautuisivat muiden ihmisten ulkonäköön ennakkoluulottomammin ja hyväksyvämmin. Hyvä esimerkki ihmisten ennakkoluuloisesta käytöksestä on se, että Ray:n palvelupäällikkö kertoi, ettei näkyvällä tatuoinnilla ei ole pelinhoitajaksi asiaa, koska tatuoitu ihminen on liian pelottavan ja provosoivan näköinen. Toisin sanoen henkilö on pelottava ja provosoiva, riippumatta siitä omistaako näkyvällä paikalla viikatemiehen, vai sydämellä varustetun ”I love you” tekstin.

Internetistä löytyy radikaaleja mielipiteitä tatuoinneista ja miesten pitkistä hiuksista. Mielipiteille ei kuitenkaan löydy järkeviä perusteluja. ”Missään tapauksessa en ottaisi töihin tatuoitua henkilöä, enkä koskaan käännä selkääni sellaiselle, jos se on puukotus etäisyydellä. Koskaanhan ei voi tietää milloin taas iskee jokin mielenhäiriö.” Keskustelupalstalla väitetään, että kaikilla tatuoiduilla tulee mielenhäiriöitä, ilman mitään perusteluita.

Pitkähiuksisiin miehiinkin suhtaudutaan kovin stereotyyppisesti, ja useimmiten heidät leimataan hevareiksi, hipeiksi tai muuten vaan epäsiisteiksi henkilöiksi. Tämän voin sanoa omiin kokemuksiini perustuen. Jos kaikki suhtautuisivat näin ennakkoluuloisesti ja perusteettomasti muihin tietynlaisiin, esimerkiksi tatuoituihin, ihmisiin, niin eihän sitä kukaan voisi elää normaalisti.

Ongelma on se, että ihmiset voivat jopa jäädä ilman haluamaansa työpaikkaa muiden ihmisten ennakkoluulojen ja asenteiden takia. Miten tämä o0ngelma ratkaistaan? Ratkaisu ennakkoluuloisten ajatusten vähenemiseen suurimmaksi osaksi on varmasti aika. Ajan myötä ihmiset oppivat suhtautumaan erilaisiin ihmisiin suvaitsevammin. Se, kuinka kauan siihen tarvitaan aikaa, riippuu täysin ihmisistä.

Olisiko kuitenkin nyt jo aika päästä eroon tästä yleisestä ahdasmielisyydestä?

Ps. Katso myös Ina Mikkolan tekemä blogi, onko värillä väliä.

 

 

Henri Salomaa

Keskustelu

Eikös vaatteet, tatuointi, jne olekaan enää viesti, mistään? Asenteista, arvoista, elämäntyylistä? ”Ennen” sentään näillä oli joku arvo, signaali, viesti. Ovatko nämä supistuneet pelkiksi arkipäiväisiksi mitättömiksi koristeiksi? Vastaus kuuluu, eivät, kaikille. Ne jotka yhä kokevat ulkoasun signaaliksi, eivät välttämättä arvosta pitkää tukkaa tai tatuointia. Jos itse signaalin yllään pitäjä ei tätä koe, vika ei ole ainoastaan vastaanottajassa. Kyse on kommunikoinnissa, viestinnästä, ei erilaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.

Erinomainen kirjoitus! Naisena on vaikea käsittää, että se mikä on ok naisella se on kummallista miehellä – pitkät hiukset, meikit, näyttävä pukeutuminen esimerkiksi. Lyhythiuksinen nainen on ”normaali” mutta pitkähiuksinen mies on pelottava friikki? Eletään sentään 2000-luvulla jo!

Eikö työnantajalla saisi olla oikeutta palkata haluamiaan työntekijiöitä, vaan pitäisi noudattaa jonkin valtion viraston valintakriteerejä myös ulkonäköä koskien?

Kukaan ulkopuolinen ei voi sanella kuka on sopivin hakija mihinkin työhön. Ainoastaan työnantaja voi sen määritellä yrityksen tarpeiden mukaan. Harmittaahan se tietysti, jos ei saa hakemaansa paikkaa, mutta on itsepetosta ruveta hakemaan syitä hiuksista, tatuoinneista yms. epäolennaisuuksista. Ja miten työnhakija voi muka tietää olevansa varmasti sopivin tehtävään perehtymättä kaikkien muitten hakijoitten taustoihin? Nykyään ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, ettäivät mitenkään voi myöntää sitä, että joku muu voisi olla parempi. Jos ei saa sitä mitä haluaa, syytä etsitään aina jostain muualta.

Aika ratkaisee. Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta sanoisin, että ajat ovat tältä osin nykyään paremmin kuin 20 vuotta sitten. Ihmisen yksilöllistä ulkonäköä ei enää kavahdeta yleisesti niin pahasti kuin aikaisemmin ja siihen on vaikuttanut se, että nuorista tulee joskus aikuisia. Ison firman toimitusjohtajalla voi olla komeammat tatuoinnit kuin varastomiehellä.

Ja jos aikajanaa venyttää todella pitkälle, niin ei siitä ole montaakaan vuosikymmentä, kun naisten kyvyttömyyttä toimia esim. johtotehtävissä, poliisina, poliitikkona, ym. pidettiin itsestäänselvänä. Se muuttui, koska ymmärrettiin, että ammatilliseen pätevyyteen vaikuttavat muut asiat kuin munat ja munasarjat.

Tietenkin työnantajalla on tänäkin päivänä täysi oikeus valita epäpätevä siilitukka sen sijaan että valitsisivat ponihäntäpäisen huippuammattilaisen, mutta nuoren työnhakijan – ja tämän blogin kirjoittajan – kannattaa myös harkita tosissaan haluavatko he oikeasti edes tehdä työtä sellaisessa paikassa, jossa ihmisten ei sallita olla sellaisia kuin he ovat. Minä en ainakaan halua, enkä tee.

Tatuoinnit ovat perinteisesti osa rikollisten alakulttuuria. Se että joku haluaa omaksua tuollaisen tunnuksen, kertoo ihmisestä aika paljon. Sitäpaitsi tatuoinnit ovat niin rumia ja naurettavia, että niiden hankkiminen yksinkertaisesti paljastaa ihmisen typeryyden. Eihän työnantaja halua palkata tyhmiä ihmisiä, vaan fiksuja. En ole ikinä tavannut yhtään älykästä ihmistä jolla on tatuointi.

Ahdasmielisyyttä ja ennakkoluuloja ilmassa?

Ei kai nyt sentään. Tämänkin blogin lukijoiden kommentit ovat silkaa humanismia.

Todellinen ongelma on se että työnantajilla yleensäkin on varaa tällaiseen sniiduiluun, eli työpaikkojen vähäisyys.

Työntekijä ei ole UPS:lle enää ihminen (osa yritystä), vaan lähinnä koneen osa.
Yritys on heidän mielestään osakkeenomistajat ja yrityksen johto. Kaikki muut ovat vain ja ainoastaan ”koneen osia” joita tilataan tarpeen tullen ja poistetaan tarpeen tullen, monessa yrityksessä on menty niin pitkälle että pienintäkään persoonallisuutta ei suvaita missään muodossa.

Työläisen pitää alistua kaikkiin sääntöihin mitä yrityksen johto haluaa asettaa, tai kävellä ovesta ulos, yhdentekevää onko säännöillä mitään järjellistä perustetta … ”koneilla” ei saa olla mielipiteitä, he ovat vain ostettua lihaa väliaikaiseen käyttöön.

Kuka täysjärkinen haluaisi olla töissä tuollaisessa yrityksessä ?

Vastaus:
Ei kukaan.

Keitä päätyy tuollaisiin yrityksiin töihin ?
Vain ja ainoastaan kakkosluokan lampaita jotka ovat ammattitaidoltaan niin heikkoa luokkaa ettei heillä ole vaihtoehtoa, ammattilaiset eivät siedä päivääkään ylimielistä asennetta ja järjettömiä ”käskyjä” yrityksen johdolta … he äänestävät jaloillaan ja poistuvat yrityksen palkkalistoilta, menevät yritykseen jossa yrityksen johdolla ei ole asenneongelmia.

Jokainen tietää miten yrityksen käy pitkän ajan kuluessa mikäli todelliset ammattilaiset pois lähtevät, tyhmästä yritysjohdosta kärsii osakkeenomistajat.

Selkeästi pätevämpi voidaan ohittaa, jos palkkapyyntö on liian kova tai toinen soveltuu työtehtävään paremmin tai siinä toisessa nähdään enemmän potentiaalia. Työnantaja ei välttämättä halua palkata ylipätevää rutiinihommaan, koska silloin se todennäköisesti lähtee ensimmäisen tilaisuuden tullen litomaan.

Tatuonnit sun muut voivat haitata tai olla haittaamatta. Tutkimusten mukaan naisilla kauniista naamasta ja miehillä myös pituudesta on selvää hyötyä työelämässä, ylipainosta on taas haittaa.

Elämä on.

Tämä on taas mielipidejuttu. Joillekin kaljupäät ovat pelottavampia kuin pitkähiuksiset miehet. Silti kaikki kaljupäät tai siilitukat eivät ole armeijan erikoisjoukoissa koulittuja tappajia, kuten Hollywood-filmit antavat ymmärtää. Osa on syntymäkaljuja, toiset ovat saaneet sädehoitoa, kolmannet ovat brucewillisfaneja ja loput säästävät parturointikuluissa.

On tietenkin ikävää, jos asiakkaat ahdistuvat ’erikoisemmasta’ asiakaspalvelijasta, mutta kaikkia ei voi miellyttää ja aina löytyy eri asioita pelkääviä asiakkaita. Lisäksi (fyysisessä) jonotustilanteessa saattaa kuitenkin selän takana seisoa toinen asiakas, jonka oma mielikuvitus leimaa selkäänpuukottajaksi. Siinä ei sitten enää auta, vaikka varsinaisena työntekijänä olisikin kiva hymynaama ja todellinen symppis.

Työnantajat päättävät kenet ottavat töihin. Tottakai tatuoitu henkilö viestii erilaisia signaaleja kuin tatuoimaton. Kaikkiin ammatteihin ei sovi huomiota herättävyys ja kaikissa ammateissa ei edusteta itseään ja omaa persoonaa, vaan firmaa.

Ja olen samaa mieltä, että tatuointi ei ole vain koriste, vaan paljon muutakin. Se kertoo ihmisestä paljon. Itselläni on tatuointi, mutta minulla ei ole tarvetta pitää sitä esillä töissä, se kuuluu elämääni vapaalla.

Jos otat tatuoinnin ja haluat erottua, hyväksy siitä aiheutuvat ongelmat. Kun haluat näyttää erilaiselta ja persoonalliselta ikuistamalla kuvan ihoosi, on hyvä muistaa että todellakin olet erilainen muulla tavalla, ja tässä yhteiskunnassa erilaisuus sopii toisaalle paremmin kuin toisaalle.

Hiuksilla ei mitään merkitystä, itse en ole moiseen tärmännyt. Mutta sen sanon että epäsiistit hiukset ovat eri juttu. Ihan sama onko mies vai nainen, mutta takkuiset ja likaiset hiukset eivät saa olla. Pitkähiuksisiin miehiin kohdistuva synrjintä voi liittyä myös tähän…

Näitä luetaan juuri nyt