Ylen syytä antaa Panama-aineisto Keskisuomalaiselle
Sanomalehti Keskisuomalainen esittää tämänpäiväisessä pääkirjoituksessaan outoja vaatimuksia. Lehden mielestä Yleisradion pitäisi antaa veroparatiisijärjestelyitä paljastavat Panama-paperit viranomaisille. Taustalla on se, että Seura-lehden mukaan verohallinto on valmis hankkimaan tiedot vaikka väkisin ja poliisin avustuksella – tarvittaessa Yleisradioon tehtävin verotarkastuksin.
Panaman papereilla tarkoitetaan jättimäistä tietovuotoa panamalaisesta Mossack Fonseca -lakitoimistosta, joka on järjestellyt asiakkaidensa sijoituksia piiloon veroparatiiseihin. Tuntematon tietovuotaja toimitti aineiston saksalaislehti Süddeutsche Zeitungille viime vuonna, ja lehti hälytti apuun kansainvälisen tutkivien toimittajien järjestön ICIJ:n. Valtavaa aineistoa ovat penkoneet sadat toimittajat eri puolilla maailmaa mutta ei kukaan Keskisuomalaisesta. Suomesta mukana on ainoastaan Yleisradio.
Keskisuomalainen perustelee vaatimustaan sillä, että Yle on uutisoinnissaan paheksunut kansainvälisiä veroparatiiseja ja pankkeja, jotka suojelevat ihmisten veroparatiisisijoittamista. Lehden mielestä tätä taustaa vasten on epäloogista, jos Yle ei anna aineistoa viranomaisten tutkittavaksi. ”Jos Yle ei luovuta aineistoa, se käytännössä suojelee veroparatiisien toimintaa ja estää mahdollisten verorikosten selvittämisen. Se olisi verovaroin toimivalta Yleltä totaalisen väärä linjaus”, lehti jyrähtää.
Siis että veroparatiisikytköksiä parhaillaan paljastava Yle suojelee veroparatiisien toimintaa? Näin eksoottinen ajatuksenjuoksu menee kyllä pääkirjoitustoimittajien mietelauseiden kaikkien aikojen hall of fameen.
Perinteisesti journalistien ajattelu on mennyt niin päin, että viranomaisilla on oma tonttinsa ja keinonsa rikosepäilyjen selvittämiseen, ja toimittajat hoitavat omaa sarkaansa yhteiskunnallisten paljastusten kautta. Toimittajien lähdesuojaa on pidetty pyhänä, eikä sitä voi murtaa kuin oikeudessa törkeiden rikosten kohdalla.
Keskisuomalaisen vaatimus on erikoinen siksi, että toinen tiedotusväline yrittää siinä puuttua toisen välineen suomaan rikkomattomaan lähdesuojaan. Lähdesuoja koskee lähtökohtaisesti aineiston vuotajaa, mutta jos aineistosta voi päätellä vuotajan henkilöllisyyden, ei sitä pidä mennä mihinkään luovuttamaan – ei edes poliisille. Tästä lain suomasta oikeudestaan median on pidettävä tiukasti kiinni, eikä viranomaisilla ole asiaa tonkimaan toimittajien työpöytiä.
Vuonna 1990 poliisi yritti tehdä kotietsinnän Helsingin Sanomien toimitukseen, mutta toimituksen johdon kanssa käydyn tiukan keskustelun jälkeen poliisi luopui aikeestaan. Apulaisoikeusasiamies Pirkko K. Koskinen linjasi tuolloin, ”ettei kotietsintä toimitukseen ole mahdollinen silloinkaan, kun erittäin painavin perustein voitaisiin olettaa tällaisella etsinnällä saatavan selvitystä rikokseen”.
Panama-aineisto ei tietääkseni ole Yleisradion hallussa vaan Ylen tutkivilla toimittajilla on ainoastaan pääsy siihen. Wired-lehden mukaan ICIJ on kehittänyt vuotoaineiston tutkimiseen suojatun hakukoneen, ja koko aineisto on siten jossain ihan muualla kuin Pasilassa. Näin ollen Yle ei voi myöskään luovuttaa viranomaisille aineistoa, johon sillä on pelkkä käyttöoikeus.
Keskisuomalaisen pääkirjoituksesta haiskahtaa harmistus Ylen uutismonopolista Panaman vuodon perkaamisessa. Lehden vaatimuksista puuttuukin vain se, että vaihtoehtoisesti Ylen olisi syytä antaa Panama-aineisto Keskisuomalaiselle.
