Blogit

Pasi Kivioja analysoi median ilmiöitä.

Yle-veron indeksikorotuksesta tuli kiristysruuvi

Blogit Mediaansekaantuja 15.9.2014 14:48
Pasi Kivioja
Kirjoittaja on YTM, vapaa toimittaja ja entinen Julkisen sanan neuvoston jäsen (2014-2017).

Päivän mediauutinen on ollut Yleisradion yt-neuvottelut, jotka saattavat johtaa enimmillään 185 vakituisen työsuhteen päättämiseen. Henkilöstön vähennykset kohdistuvat työnantajan suunnitelmien mukaan uutis- ja ajankohtaistoimintaan (enintään 23 henkilötyövuotta), Julkaisut-yksikköön (20 htv), Luovat sisällöt -yksikköön (20 htv), Tuotannot-yksikköön (90 htv), Svenska Yleen (14 htv) ja yhteisiin toimintoihin (17 htv). Ylestä saadun tiedon mukaan yt-neuvottelujen ulkopuolelle jäävät muun muassa Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan lähetykset ja tekniikka sekä Ylen urheilu- ja ulkomaantoimitukset.

Arvio ei sisällä määräaikaisen tai tuntipalkkaisen työvoiman käytön mahdollista vähentämistä. Ylelle tekee töitä merkittävä määrä freelancereita ja määräaikaisia, joihin säästöt tietysti ensimmäisenä iskevät. Toisaalta väkeä saadaan ”luonnollisella tavalla” ulos myös eläkejärjestelyin. Työntekijöitä edustavan Journalistiliiton mukaan kyseessä ovat liiton isoimmat yhteistoimintaneuvottelut ainakin tällä vuosituhannella.

Säästötavoite on 10 miljoonaa euroa, jonka Yle itse uutisoi aiheutuvan Yle-veron ensi vuoden indeksikorotuksen jäädyttämisestä. Menoja on siis lisätty luottaen siihen, että myös tulot kasvavat. Yle on haalinut hyvien aikojen malliin uutta väkeä, myös johtajia, talon ulkopuolelta ja kilpailijoilta. Uuden Suomen mukaan Ylen kuukausipalkkaisten työntekijöiden määrä nousi viime vuonna 70:llä 3173:een. Työntekijöiden määrä kasvoi myös vuonna 2012.

Indeksikorotuksella on pyritty takaamaan Ylen riippumattomuus ja erillään olo poliittisista suhdanteista kustannusten noususta huolimatta. Kävi kuitenkin juuri toisin päin: indeksikorotuksesta tuli poliittinen kiristysruuvi, eikä lintukotona pidetty Yleisradiokaan ole sen vuoksi suojassa säästötalkoilta.

Ei sen pidäkään olla. Suomessa ei ole yhtäkään isoa mediataloa, joka ei olisi käynyt läpi vähintään yksiä toimituksen yt-neuvotteluja tällä vuosikymmennellä. Kuluttajien ja mainostajien rahat valuvat kiihtyvällä vauhdilla muualle, mediaväkeä irtisanotaan joka puolella, ja tätä kierrettä hallitus pahensi entisestään tilattavien lehtien arvonlisäverolla 2012 alkaen. Samaan aikaan meillä on julkisen palvelun tv-yhtiö, jonka pullataikinassa on liikaa hiivaa.

”Kävimme aika pitkällisen keskustelun ja yksimielisesti päädyimme siihen, että tässä taloustilanteessa, kun vähän joka paikasta joudutaan kiristämään ja säästämään, niin on kohtuullista, että myös Ylen osalta tehdään tällainen päätös, perusteli kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Petteri Orpo indeksikorotuksen jäädyttämistä Yle-uutisille viime maaliskuussa.

Se on tietysti kiva juttu, että mediatoimialan tilanne on vihdoin valjennut kokoomuksellekin. Samoja signaaleja kun ei suostuttu ottamaan kuuleviin korviin runnottaessa läpi päätöksiä Yle-verosta, indeksikorotuksesta ja lehtien arvonlisäverosta.

Kukaan tuskin aavisti vielä maaliskuussa, miten rajut yt:t Ylellä olisi edessään. Orpo puhui runsaan kuuden miljoonan euron säästötarpeesta ja keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen maltillisesta säästöstä, johon Yle sopeutuisi helposti.

Poliittisen ja taloudellisen turbulenssin takia Ylen toimitusjohtajan Lauri Kivisen on nyt pakko nuijia kasaan sellainen organisaation toimintamalli ja budjetti, joka ei ole enää indeksikorotusten varassa. En nimittäin luottaisi yhdenkään poliitikon sanaan siitä, että indeksikorotuksen jäädyttäminen on vain kertaluonteinen hätäratkaisu.

>> Edit 15.9.2014 klo 18.15: Täsmennetty yt-neuvotteluiden ulkopuolelle jääviä yksiköitä.