Blogit

Pasi Kivioja analysoi median ilmiöitä.

Vuoden lehtikuva – taidetta vai journalismia?

Blogit Mediaansekaantuja 24.2.2014 13:13
Pasi Kivioja
Kirjoittaja on YTM, vapaa toimittaja ja entinen Julkisen sanan neuvoston jäsen (2014-2017).

Selasin Vuoden lehtikuvaaja -ehdokkaiden kuvat läpi. Kuvat ovat hienoja, mutta mielestäni niissä ei ole mitään erityisen päräyttävää. Yksikään ehdolla olevien kuvaajien otoksista ei nouse ylitse muiden eikä mikään kuva tuota välitöntä vau-efektiä.

Minusta lehtikuvan pitäisi pysäyttää ja yllättää lukija. Sen jälkeen, kun huomio on kiinnitetty, kuvan olisi vielä puhuteltava, jotta pitäisin kuvaa erinomaisena. Koska kilpailukuvat eivät pysäyttäneet eivätkä yllättäneet, tein vielä uuden kierroksen ja pysähdyin itse jokaisen kuvan kohdalle.

Kyllähän ne sitten alkoivat puhutella, kun katsoin niitä kuin taideteoksia. Lehteä lukiessani en kuitenkaan miellä katsovani taidetta vaan journalistista tuotosta, edellä mainituin kriteerein. Lehdessä otsikot ja tekstit ohjaavat lukijaa antamaan kuvalle merkityksiä, mutta kilpailussa kuva on omillaan ja kontekstista irti. Olisi mielenkiintoista kuulla, millä silmällä tuomaristo näitä kuvia katselee – taiteena vai journalismina?

Nyt en pysty päättämään, onko suosikkini Touko Hujasen mutaiset sotilaat suokentällä (hieno sommitelma) vai Markus Jokelan palomiesten kumihevonen (hauska). Toisaalta pysähdyin pisimmäksi aikaa miettimään Kaisa Rautaheimon muistisairaan vanhuksen lasittunutta silmää (vähäeleinen tarinankerronta, yhteiskunnallinen piiloviesti). Myös finaaliin päässeillä Meeri Koutaniemellä ja Maija Tammella on vaikuttavia kuvia.

Hujasen taitavuudesta täytyy kertoa omakohtainen anekdootti. Muutama vuosi sitten työllistin häntä vuosikertomuksen kuvaajana. Hän sai tehtäväkseen kuvata henkilökuntaa, myös minua, jolloin epäonnistumisen riski on suuri. Näin oli käymässä nytkin, kun istuimme vastakkain konttoripöydän äärellä. Arvelin, että tekeillä on tyypillinen pönötyskuva. Olin ottanut rekvisiitaksi lukulaitteen. Sitähän on tapana sormeilla kliseisissä konttorityöläiskuvissa.

Hujanen katseli ja mittaili, näytti siltä, ettei oikein keksi mitään. Sitten hän pyysi laittamaan lukulaitteen pöydälle, sommitteli rajausta ja mumisi jotain. Käteni osui vahingossa pöydällä olleeseen lukulaitteeseen, joka liikahti. Hujanen valpastui ja pyysi tekemään sen uudestaan. ”Jatka! Pyöritä sitä! Pyöritä nopeammin!” hän ohjeisti.

Loppujen lopuksi lukulaite hyrräsi vimmatusti pöydällä ja minä leijutin maagista kättäni sen yläpuolella kuin olisin lukenut kristallipallosta median tulevaisuutta. Henkilökuvasta tuli mielestäni hieno – Touko Hujanen puhalsi siihen hengen (kuva löytyy tästä linkistä pdf-tiedoston sivulta 6.). Samanlaista hetken oivallusta olisin kaivannut näihin kilpailukuviinkin.

On harmi, ettei kilpailun kuvaajien kuviin pysty linkittämään suoraan. Jakamismahdollisuus voisi herättää yleisön kiinnostuksen ja parantaa parhaiden kuvien tavoittavuutta.

Kilpailun järjestää Suomen lehtikuvaajat ry. Yleisöllä on äänestysaikaa 4.3.2014 asti. Itse arvon vielä ehdokastani.

>> Edit 24.2.2014 klo 13.37: Kirjoitusta korjattu. Äänestyssivusto on otsikoitu ”Vuoden lehtikuvat 2013”, mutta kisassa äänestään vuoden lehtikuvaajaa eikä vuoden lehtikuvaa. Kilpailun tuomarin Sami Keron mukaan vuoden lehtikuva -ehdokkaat eivät ole näytillä etukäteen.