Blogit

Pasi Kivioja analysoi median ilmiöitä.

Verokarhun pullistelu heittää nolon varjon suomalaisen lehdistönvapauden ylle

Blogit Mediaansekaantuja 30.4.2016 12:00
Pasi Kivioja
Kirjoittaja on YTM, vapaa toimittaja ja entinen Julkisen sanan neuvoston jäsen (2014-2017).

Suomi isännöi ensi viikolla Unescon lehdistönvapauden päivän konferenssia Helsingin Finlandia-talossa. Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön tuoreessa vertailussa Suomi sijoittui jälleen kärkipaikalle maailman sananvapauden ykkösmaana. Henkseleitä onkin paukuteltu täällä oikein urakalla, ja paukuttelun oli tarkoitus jatkua maanantaina alkavassa konferenssissa.

Vaan tuli pari muuttujaa.

Suomalaisten veronviranomaisten vaatimukset Panaman papereiden nyhtämiseksi Yleisradiolta vaikka pakkokeinoin heittävät nolon varjon suomalaisen lehdistönvapauden päälle. Jo ulkomaita myöten uutisoidaan suomalaisviranomaisten haluista iskeä tiedonvälityksen ytimeen. Verottaja on väläyttänyt Ylen toimitukseen ja tarvittaessa myös tapauksesta uutisoineiden toimittajien koteihin tehtävää kotietsintää, ellei Yle luovuta Panaman veroparatiisiyhtiöitä koskevaa ja suomalaisnimiä sisältävää aineistoa viranomaisille.

Kun mahdollisuutta väläytellään julkisesti näin etukäteen, on selvää, ettei kotietsinnöissä löytyisi ensimmäistäkään dokumenttia. Paitsi että toimitukseen iskeminen näyttäisi pöyristyttävältä ja aiheuttaisi valtavan metelin, se on hölmöä myös siksi, ettei Yle omista aineistoa vaan heidän toimittajillaan on ainoastaan pääsy aineistoon kansainvälisen tutkivien toimittajien järjestön ICIJ:n palvelimen kautta.

”Eivät ne materiaalit täällä ympäriinsä loju. Meillä on sopimus ICIJ:n kanssa, ettemme anna ulkopuolisille pääsyä materiaaliin ja jos näin tapahtuu, yhteys materiaaliin katkaistaan välittömästi”, kertoi Ilta-Sanomille Ylen MOT-ohjelman tuottaja Renny Jokelin.

Toimittajapiireissä on väitelty siitä, koskeeko lakisääteinen lähdesuoja vain henkilölähdettä vai myös lähteen luovuttamia aineistoja. Onhan mahdollista, että lähde voisi paljastua aineistosta, vaikka käytännössä vuotajan todellista henkilöllisyyttä ei ilmeisesti tiedä edes vuodon alun perin vastaanottanut saksalainen toimittaja Bastian Obermayer, jota haastattelin aiheesta täällä.

Oikeusoppineilta on tullut ristiriitaisia tulkintoja lähdesuojan kattavuudesta: Iltalehden julkaisemassa STT:n haastattelussa professorit sanovat, että poliisi saattaisi saada Panama-tiedot Yleltä, vaikka Yle ei luovuttaisi niitä vapaaehtoisesti. Uutisen mukaan toimittajien lähdesuoja ei vaikuta asiaan. Toimittajien etujärjestön Journalistiliiton lakimiehes Jussi Salokangas puolestaan sanoo, että verottajan kotietsinnät olisivat lainvastaisia. Salokangas vetoaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklaan numero 10. Hänen mukaansa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vahvistanut, että journalistiset lähteet ovat sananvapauden ydinaluetta, eivätkä viranomaiset voi velvoittaa journalisteja luovuttamaan lähteitä pakolla.

Niin tai näin, Yle on tehnyt selväksi, ettei se aio luovuttaa viranomaisille Panama-aineistoja. Vedottiinpa lähdesuojaan tai kansainvälisiin sopimuksiin, median kannalta pelissä ovat sen luotettavuus ja lehdistönvapauteen kuuluva koskemattomuus, joita ei voi uhrata verottajan pullistelun edessä.

Verokarhun uhkavaatimus on kansainvälisesti poikkeuksellinen – Suomi on ainoa maa, jossa viranomainen painostaa mediaa luovuttamaan Panama-aineistoa. Aiemmassa blogikirjoituksessani muistelin Helsingin Sanomien toimitukseen vuonna 1990 aiottua poliisin kotietsintää, joka kuitenkin keskeytettiin tiukkojen keskustelujen jälkeen. Järki voitti silloin, toivottavasti tälläkin kertaa.

P.S. Verottajalle ja poliisille vinkiksi, että toimittajajärjestö ICIJ aikoo julkaista 9.5.2016 hakutietokannan, joka sisältää tiedot yli 200 000 peiteyhtiöstä Panaman papereihin liittyen. Tarkkailkaa internetiä!