Vai ei ole mediakritiikkiä? Tässä teille mediakritiikkiä!

Kun Ylen Pressiklubi loppui, mediakritiikkiä ei ole enää missään!

Tämä parahdus on kuultu taajaan vajaan kolmen vuoden aikana, kun Pressiklubia ei ole enää ollut. Viimeksi mediakritiikkiä kaipaili Ylen kolumnisti ja Ylioppilaslehden päätoimittaja Tuija Siltamäki – hyvin mediakriittisessä kolumnissaan.

Siltamäen mukaan mediakritiikki ”on nykyään vähissä, ellei Ylen muutaman minuutin mittaista ohjelmaa ja baarien nurkissa mutisevia toimittajia oteta lukuun”. Muutaman minuutin ohjelmalla hän tarkoitti 14 minuuttia kestävää Viimeistä sanaa, jossa käsitellään media-aiheita viikoittain.

Ikävä kyllä Pressiklubin lisäksi viime vuosina on lopetettu myös sellaiset oivalliset mediakritiikin foorumit kuin Markkinointi ja mainonta -lehti, Journalismikritiikin vuosikirja ja Ylen Julkinen sana -ohjelma. Sekin on harmi, että Lehti–lehden parodioita mediamaailmasta ilmestyy enää hyvin harvakseltaan. Vaikuttavin mediakritiikki tapahtuu usein juuri huumorin varjolla, sillä sitä vastaan kritiikin kohde on usein aseeton.

Siltamäki kirjoitti toki ironisesti käyttäen tyylikeinoina liioittelua ja vähättelyä. Kahdeksan vuotta mediakritiikkiä eri medioihin työkseni tehneenä haluan kuitenkin kirjata pöytäkirjaan eriävän mielipiteeni: kyllähän mediakritiikkiä on, mutta se pitää itse löytää.