Blogit

Pasi Kivioja analysoi median ilmiöitä.

Tuomarit viestintä- ja asennekoulutukseen – ja sitten mediaan selittämään

Blogit Mediaansekaantuja 20.3.2017 09:18
Pasi Kivioja
Kirjoittaja on YTM, vapaa toimittaja ja entinen Julkisen sanan neuvoston jäsen (2014-2017).

MTV uutisoi kiinnostavasta ehdotuksesta, jota esiteltiin Helsingin hovioikeuden lainkäyttöpäivässä. Hovioikeuden laatuhankeraportti ehdottaa Suomeen mediatuomareita, joiden tehtävänä olisi korjata julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa esiintyviä väärinkäsityksiä ja virheitä.

Mediatuomari-nimeke on huono mutta itse idea pohtimisen arvoinen.

Mediatuomarista puhuminen antaa harhaanjohtavan käsityksen tuomarista, joka tuomitsee median toimintaa oikeaksi tai vääräksi. Kaikkihan me olemme mediatuomareita.

Oikeasti kyse olisi siitä, että viestimiseen koulutetut tuomarit osallistuivat julkiseen keskusteluun, selostaisivat ratkaisujen syitä ja taustoja, mutta eivät kommentoisi omia tuomioitaan tai kritisoisi kollegoitaan.

MTV kertoo, että raportin mukaan monen tuomarin on vaikea nähdä mitään myönteistä yhteistyössä median kanssa.

Ei mitään myönteistä? No johan on asenteita!

Eivätkö tuomarit siis pidä tärkeänä, että mediayleisö, eli kansalaiset ja lainsäätäjät, ymmärtävät tuomioiden perusteet? Sitä kauttahan oikeusjärjestelmä saa legitimiteettinsä. Jos toimittajat eivät saa oikeaa käsitystä tuomiolauselmista, ei voi olettaa heidän yleisönsäkään ymmärtävän.

Hyvää ehdotuksessa on ehdottomasti se, että tuomiot – jotka ovat yleensä kansan mielestä liian lyhyitä ja epäsuhdassa muiden rikosten rangaistuksiin – tulisivat ymmärrettävämmiksi. Median uutisoimista tuomioista puuttuu usein olennaista taustatietoa ja suhteuttamista, mikä johtaa väärinkäsityksiin.

Esimerkiksi seksuaalirikoksissa kansalaisten on monesti vaikea ymmärtää, miksei raiskaus ole aina törkeä. Jos ammattituomari selittäisi rangaistusasteikkoa ja vastaavien rikosten ominaispiirteitä, ainakin ihmisten johtopäätökset perustuisivat faktoihin ennemmin kuin omiin uskomuksiin.

Olen itse toisen instituution eli Julkisen sanan neuvoston edustajana miettinyt paljon sitä, miten JSN:n päätöksiä saisi paremmin avattua yleisölle. JSN ei jaa tuomioita, mutta antaa ratkaisuja mediaa koskevista eettisistä kiistakysymyksistä.

Nekään päätökset eivät miellytä kaikkia eivätkä aina avaudu ulkopuolisille, jotka eivät ole perehtyneet samoihin aineistoihin ja käyneet samoja keskusteluja kuin neuvoston jäsenet. JSN:n päätöslauselmat ovat jokseenkin lakonisia, kuten oikeusistuimillakin, joten selitettävää riittäisi.

JSN:n viestimiskäytäntöjä on pyritty parantamaan muun muassa selkeyttämällä päätöslauselmia. Puheenjohtaja on antanut ahkerasti kommentteja medialle, järjestänyt tiedotustilaisuuksia ja selittänyt ratkaisuja somessa. Omalta osaltani olen tässä blogissa yrittänyt tuoda lisävalaistusta joihinkin päätöksiin.

Olen myös osallistunut JSN:ää koskeviin keskusteluihin Twitterissä ja Facebookissa, mutta totta puhuen se on alkanut tympäistä. En enää lähde joka some-vääntöön, jos vastassa on jankuttamiseen ja väärinymmärtämiseen erikoistuneiden pamputtajien enemmistö.

Mitenkähän vastaavat keskustelut onnistuvat tuomareilta, joista harva edes on nykyisin somessa?

Median kanssa tuomari voi vielä säilyttää tietyn etäisyyden ja arvovallan, mutta sosiaalisessa mediassa hän ei voi osallistua keskusteluun yläpuolelta vaan hänetkin haastetaan, kyseenalaistetaan ja pudotetaan jalustaltaan.

Samalla hän joutuu yksin vastaamaan koko oikeusjärjestelmästä, joka on kovaäänisimpien mielestä läpimätä, korruptoitunut, salaliittoutunut, elämästä vieraantunut, epäoikeudenmukainen ja mitä kaikkea muuta. Itse asiassa tämä niin kutsuttu tuomitselija olisi parempi muiluttaa saunan taakse. Tässäpä hänen kuvansa ja kotiosoitteensa.

Oikaise siinä sitten niitä väärinkäsityksiä.