Toimittajien peitetehtävä Pohjois-Koreassa vaaransi sivulliset

Profiilikuva
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.

Tämä uutinen taisi jäädä turhan pienelle huomiolle Suomessa viime viikolla: Ison-Britannian julkisen palvelun televisioyhtiön toimintaa valvova itsesääntelyelin BBC Trust antoi BBC:lle huomautuksen toimituksellisten periaatteiden rikkomisesta tiedonhankinnassa Pohjois-Koreassa.

Suljetusta Pohjois-Koreasta kertovan BBC:n dokumentin tekijät viettivät maassa kahdeksan päivää London School of Economicsin (LSE) opiskelijoiden mukana, mutta eivät kertoneet kenellekään olevansa journalisteja. He filmasivat dokumenttia varten kuvamateriaalia tavallisilla turistikameroilla. BBC Trustin mukaan journalistien toiminta peitetehtävässä vaaransi vakavasti opiskelijoiden turvallisuuden.

Pohjois-Korean viranomaiset yleensä torjuvat länsimaisten toimittajien maahanpääsyn, eivätkä journalistit saa tulla maahan edes turistiviisumilla. Tosin uutistoimisto AP:lla on maan pääkaupungissa Pjongjangissa pieni haarakonttori. Turistiryhmien tiukasti rajatuilla matkoilla vieraita kaitsevat paikalliset oppaat, jotka estävät harharetket fasadien taakse. Jos dokumentin tekijät olisivat paljastuneet pohjoiskorealaisille, koko ryhmälle olisi voinut käydä kalpaten. LSE:n opiskelijajärjestön pääsihteeri syyttikin BBC:tä opiskelijoiden käyttämisestä ihmiskilpenä.

Matkasta syntyi erittäin kiinnostava dokumentti, mutta journalistisilla tiedonhankintamenetelmilläkin on rajansa. Esimerkiksi Suomessa lehdistön toimintaa säätelevät Journalistin ohjeet sanovat tiedonhankintakeinoista seuraavaa: ”Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla”.

Käytännössä näillä poikkeavilla keinoilla tarkoitetaan yleensä juuri peitetehtävässä toimimista, sillä jos toimittaja ilmoittaisi ammattinsa, yhteiskunnallisesti merkittävä tapahtuma jäisi silloin havainnoimatta ja tieto saamatta. Näin on saatu juttuja muun muassa pedofiileista ja muista rikollisista, vähemmistöjen kohtelusta yhteiskunnassa ja vaikkapa arkisista asiakaspalvelutilanteista.