Toimittajat ja haastateltavat antoivat pelolle vallan - TS:n ja IL:n ratkaisut ihmetyttävät

Profiilikuva
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.

Kaksi terrorismiin liittyvää lehtijuttua on herättänyt viime päivinä yleistä kummastelua, ja kun järkeviä selityksiä ei ole saatu, jatkan ällistelyä täällä blogissa.

Turun Sanomat haastatteli ”maahanmuuttoon ja kotoutumiseen vuosikymmeniä perehtynyttä tutkijaa”, joka oli huolissaan Marokosta turvapaikanhakijoiksi tulevista nuorukaisista. Uutinen oli otsikoitu: ”Suoraa puhetta terrorismista – tutkija palauttaisi Marokkoon”. Kärkevästi kantaa ottanut tohtori ei kuitenkaan esiintynyt uutisessa omalla nimellään. Lehti perusteli anonyymiyttä asian herkkyydellä, jonka vuoksi tutkija halusi salata sekä henkilöllisyytensä että kansallisuutensa.

Jostain syystä myös uutisen kirjoittajan henkilöllisyys salattiin ja esitettiin muodossa ”Työryhmä”. Tätä ei perusteltu lukijoille uutisessa mitenkään. Työryhmät kirjoittavat lehtiin yleensä silloin, kun kirjoittavaan toimittajaan tai toimittajiin kohdistuu ulkoapäin potentiaalinen, fyysinen uhka. Tyypillinen tilanne on moottoripyöräjengien rikoksista kirjoittaminen.

Toisessa jutussa, Iltalehden toimittajan Mika Koskisen kirjoituksessa, kerrottiin maasta poistamiseen liittyvien asioiden parissa työskentelevän poliisin haastattelusta. Tämäkin haastateltava tykitti ”suoraa puhetta” anonymiteetin suojissa. Kerrontatapaan tuli erikoinen kierre, sillä uutinen oli otsikoitu näkökulmakirjoitukseksi. Näkökulmakirjoitus tarkoittaa toimittajan mielipidekirjoitusta eli kolumnia.

Alun perin Koskinen oli sopinut poliisijohdon kanssa haastattelusta, joka kuitenkin vesittyi, kun haastateltu poliisi ryhtyi tarkistusvaiheessa vetämään sanojaan takaisin.