Toimittaja, missä säilytät asettasi?

Profiilikuva
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.

Perussuomalaisen kansanedustajan Timo Vornasen ammuskelutapauksen yhteydessä monelle taisi tulla yllätyksenä, että eduskunnassa on kansanedustajien asekaappi. Hetken aikaa oltiin huolissaan, onko kansanedustaja liikkunut eduskunnassakin pienikaliiberinen ase housuissaan tai missä hän sitä nyt sitten kuljettikaan. Mediatietojen mukaan Vornanen ei kuitenkaan säilyttänyt asettaan eduskunnassa vaan kotonaan.

Vaikka olen työskennellyt jo vuosikymmeniä media-alalla, itselleni tuli uutisena, että myös mediataloissa on ja on ollut henkilökunnan aseiden säilytystä varten asekaappeja.

Asia nousi esiin, kun Demokraatin päätoimittaja Petri Korhonen kertoi X:ssä, että tällainen valvottu ”kassakaappiparkki” on ollut hänen työpaikoistaan muun muassa Ylellä, Sanoma Magazinesilla (nyk. Sanoma Media Finland) ja Otavalla, joissa oli omat ampumakerhonsa takavuosina.

Otavamediaan kuuluvan Tekniikan Maailman päätoimittaja Reijo Ruokanen kertoi X:ssä, että Otavamediassa on yhä asekaappi, jota tarvitaan muun muassa metsästyslehtien testiaseiden säilytystä varten.

Jos mediatalossa on henkilökunnan ampumarata, siellä on luonnollisesti myös asekaappi.

Ylen ampumarata valmistui ilma-asekäyttöön 1967, ja Helsingin Sanomien mukaan Pasilan suurtuotantosiipeen valmistui ruutiaseille sopiva rata 1980-luvun alussa. Siellä sai ampua pistooleilla, pienoiskivääreillä ja myöhemmin myös haulikolla. Ampumarata purettiin vuonna 2015.

Myös Karjalaisen toimittaja Heikki Arppi kertoi X:ssä, että talossa oli ennen ampumarata.

Soitin Petri Korhoselle ja kysyin lisätietoja toimittajien asekaapeista.

Korhosen mukaan asekaappi on asekäyttöön tarkoitettu kassakaappi, joka kestää jopa tulipalon. Sitä on mahdoton kantaa huomaamatta pois toimituksen tiloista. Lain mukaan 50-150 kiloa painava asekaappi pitää pultata seinään.

”Minulla oli sellainen Otavalla jopa omassa huoneessani”, entinen Otavamedian metsästys- ja erälehtien päätoimittaja Korhonen kertoo.

Korhosen mukaan toimitukseen tuli aina silloin tällöin valmistajilta ja maahantuojilta testiaseita ja patruunoita. Niitä piti säilyttää poliisin hyväksymässä paikassa. Jos toimitilat muuttuivat tai muuttivat, kutsuttiin poliisi tarkistamaan, että asekaappi täyttää kaikki määräykset. Lukittuja asekaappeja voi käyttää myös lähdesuojan alaisen materiaalin säilyttämiseen.

”Jos toimittaja lähti tekemään testiä tai työhön kuuluvalle metsästysmatkalle, hän saattoi ennen matkalle lähtöä tuoda työpäivän aluksi oman aseensa kaappiin, ettei tarvinnut pitää sitä Otavamedian parkkipaikalla tai omassa työhuoneessaan.”

Omia aseitaan Korhonen kertoo säilyttäneensä ainoastaan kotonaan.

Korhosen mukaan ampuminen oli media-alalla ennen myös painon työntekijöiden rentoutumistapa.

”Painokoneiden vierellä ammuttiin ilmapistoolilla maalitauluihin.”

Korhonen arvelee, että kaikissa toimituksissa ei tiedetä, että myös kuvausrekvisiitaksi hankittuja deaktivoituja aseita pitää nykyisin säilyttää samanlaisissa asekaapeissa kuin käyttökuntoisia aseita.

”Aselaki muuttui 2019, ja siirtymäaika päättyy tämän vuoden heinäkuussa. Tästä saattaa tulla riski sellaisille toimituksille ja kuvaajille, jotka käsittelevät rekvisiitta-aseita. Tiedän, että esimerkiksi Ylen tarpeistossa on ollut jonkin verran dekopyssyjä (deaktivoituja aseita).”

Mutta mikä on toimittajan tärkein ase?

”Kynä se ei ole, koska kyniä ei käytetä enää siinä mielessä kuin ennen. Tärkein ase on se, että tunnistaa omat ennakkoluulonsa ja biaksensa. Niin voi välttää pahimmat populismin miinat.”