Tässä syy, miksi en klikkaa näitä otsikoita

Profiilikuva
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tiesitkö, mikä yhdistää Jani ja Mari Sievistä, Vesa Keskistä, Jari ja Virpi Sarasvuota, Kirsi Alm-Siiraa ja prinsessa Madeleinea? No se, että kaikki ovat antaneet lapselleen nimeksi Tämä.

Klikkaisinko jonkin noista linkeistä auki? En klikkaisi, koska tämä oikean käden etusormeani väkisin stimuloiva otsikointitapa ärsyttää. En kuulkaa liikuta hiirikättäni yhdenkään lapsen etunimen takia.

Jos ärsyttää, niin kyllä välillä naurattaakin. Ilta-Sanomat otsikoi viime viikolla uutisensa: ”Tämän takia 126 saa potkut Puolustusvoimista  eivät suostuneet yhteen asiaan”. Minäkään en suostuisi siihen yhteen asiaan, mutta se lienee eri asia kuin tämä. Onkohan tällä asialla jotain tekemistä Maikkarin avaruudesta löytämän valtavan asian kanssa? Ei voi ainakaan väittää, ettei tiedotusvälineillä olisi enää asiaa otsikoissaan.

Tällainen verkko-otsikointi on tietenkin väärin, koska se on vastoin kaikkia Pertti Hemánuksen teesejä tiedotusopin klassikkoteoksissa. Perinteisen uutisopin mukaan uutinen kuuluu otsikoida niin, että uutisen olennainen sisältö kiteytyy yksiselitteisesti otsikkoon, joka on konkreettinen, dynaaminen, selkeä ja nasakka. Jos asian pihvi on toimittajalta hukassa, toimitussihteeri tai uutispäällikkö laatii paremman otsikon, joka kertoo, mitä todella on tapahtunut.

Nettiotsikoiden kerettiläisyyttä vastaan on nyt perustettu Twitter-kampanja #säästitklikin, joka korjaa nollaotsikoita joukkoistetusti sosiaalisessa mediassa. Palvelun ideana on säästää muiden lukijoiden aikaa härnäävien otsikoiden klikkauksilta ja kertoa suoraan, mistä uutisessa on kyse. Jokainen voi tuoda ilmi havaitsemansa jekutusotsikon Twitterissä tunnisteella #säästitklikin ja liittää mukaan sen asian, jota otsikko ei kerro. Tekeillä on myös Twitter-botti, joka uudelleentwiittaa seuraajilleen suosituimmat otsikot. 

Näin se toimii:

  • Otsikko AamulehdessäLoton jättipotti yhdelle lapulle – täällä se pelattiin! (Kemiin meni, kahden osuuden porukkapeli)
  • Otsikko Ilta-SanomissaKuvassa syy hepatiittitartuntojen viisinkertaistumiseen (Pakastemarjat)
  • Otsikko IltalehdessäTämän takia hyttystä ei kannata listiä (Pistoreaktio ihossa voi olla voimakas)

Palvelun idea on hauska, ja se on tarpeellista herättelyä tiedotusvälineille: kumpi syö enemmän yleisöä  uutisen paljastaminen heti otsikossa vai yliviritettyjen otsikoiden lukijoissa aiheuttama ärtymys ja pettymys pitkällä aikavälillä?

Kenenkään ansaintamalli tuskin romuttuu #säästitklikin-palvelun takia  tai jos romuttuu… ehkä sen on sitten syytäkin mennä. TNS Metrixin viikkokävijälukujen ja Ampparit.comin tilastojen perusteella näitä otsikoita klikkailevia kyllä riittää.

Tosikot voivat tietysti mutista jotain Ylen katkeruudesta kaupallista mediaa kohtaan, sillä idean isäksi on tunnustautunut Ylen internetpalveluiden päällikkö Kari Haakana. Palvelussa voi kuitenkin jakaa myös Ylen nettiotsikoita, jotka eivät suinkaan ole täysin immuuneja klikkienkalasteluilmiölle.

Haakanan mukaan idean esikuvana on amerikkalainen Twitter-tili @savedyouaclick, jolla on yli 90 000 seuraajaa.

”Otin vain #säästitklikin-hashtagin käyttöön. Perimmäinen idea on siis se, että kusetusotsikon sijaan toimitus voisi kertoa varsinaisen asian sekä otsikossa että twiitissä, jos haluaisi palvella käyttäjää”, Haakana sanoo.

Haakanan mukaan jokaisen tiedotusvälineen olisi mahdollista selvittää yleisön reaktioita enemmän asiaa sisältäviin otsikoihin parin viikon testijaksolla eri lukijaryhmille  toiset saisivat luettavakseen viriteltyjä otsikoita ja verrokkiryhmälle tarjottaisiin asiat asioina. Kumpi malli vetäisi paremmin ja kumpi tuottaisi tyytyväisempiä lukijoita?

”Clickbaiting ärsyttää ainakin osaa yleisöstä. Ydinkysymys on se, halutaanko palvella yleisöä vai bisnesmallia ja sen mittareita?”