Blogit

Pasi Kivioja analysoi median ilmiöitä.

Tässä on terrorismin uhri – katso kuva!

Blogit Mediaansekaantuja 25.3.2016 12:24
Pasi Kivioja
Kirjoittaja on YTM, vapaa toimittaja ja entinen Julkisen sanan neuvoston jäsen (2014-2017).

Brysselin terrori-iskuista kertovissa uutisissa minut pysäytti erityisesti tämä kuva. Uutistoimisto AP:n kuvassa on kaksi Brysselin lentokentän itsemurhaiskun uhria hieman räjähdyksen jälkeen. Jäin miettimään kuvan julkaisua.

Googlen kuvahaun perusteella uutistoimisto AP:n kuvan julkaisivat Suomessa ainakin Iltalehti, Ilta-Sanomat, Aamulehti ja MTV. Kumpikin uhreista on kuvassa verissäpäin ja silminnähtävässä sokkitilassa, toisella on pusero repeytynyt. Hänestä kerrotaan Iltalehden jutussa myös koko nimi ja asuinpaikka. Jutusta päätellen tietoja ei ole saatu häneltä itseltään.

Joillakin ulkomaisilla uutissivustoilla sama kuva esitettiin rajattuna vain oikeanpuoleiseen uhriin. Intialaisen tv-kanavan verkkosivulla kuvasta oli sumennettu – ei suinkaan uhrin kasvot vaan hänen räjähdyksessä paljastunut keskivartalonsa.

Julkaistaisiinko kotimaisessa mediassa suomalaisista uhreista tällaisia kuvia? Tuskin.

Meillä Journalistin ohjeet korostavat uhrien suojelua: ”28. Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta”. JSN:n ohjeistus on varsin hyvin iskostunut toimittajien ammattikäytäntöihin ja tuntuu pätevän rikosten ja onnettomuuksien suomalaisiin uhreihin.

Kun maantieteellinen etäisyys uutisten kohteisiin kasvaa, eettiset periaatteet joskus joustavat. Tästä ei ole kuitenkaan Journalistin ohjeissa mitään poikkeusmainintaa, joten saman suojan pitäisi periaatteessa päteä myös ulkomaisiin uhreihin suomalaisessa mediassa.

Uhrikuvan julkaisua voidaan perustella yhteiskunnallisella merkittävyydellä. Terroristien Euroopan ytimeen tekemien itsemurhaiskujen järkyttävyys ja vaikutukset konkretisoituvat ennen muuta uhrikuvissa. Uhrit antavat kasvot sodalle, onnettomuuksille, rikoksille, nälänhädälle ja muille inhimillisille kärsimyksille, joihin on muuten vaikea ulkopuolisten samastua. Pelkät savuavat rauniot eivät aiheuta mediayleisössä yhtä voimakasta tunnereaktiota.

Sotaa ja terrorismia ei voi esittää tiedotusvälineissä täysin kliinisinä tapahtumina, koska se ei olisi rehellistä tiedonvälitystä. Siksi uhrejakin joskus näytetään, jottei karu totuus unohtuisi. Kuvatoimistoilla on hallussaan paljon järkyttävämpääkin kuvamateriaalia silpoutuneista ihmisistä, mutta niitä kuvia ei yleensä julkaista. Tämä on paitsi uhrien, myös yleisön suojelua järkytykseltä.

Amatöörikuvaajia ja -julkaisijoita eettiset ohjeet eivät sido, joten verkko on pullollaan sensuroimattomia uhrikuvia. Kun sama kuva kiertää sosiaalisessa mediassa ja yksityisyydestä piittaamattomissa brittitabloideissa sensuroimattomana ja perinteisessä mediassa se pitäisi sumentaa tai jättää julkaisematta kokonaan, niin heräähän siinä helposti kysymys, onko suojelu enää tarpeen.

Minusta uhrien suojelun tarve ei raukea siihen, että jokin muu media tai julkaisualusta ei tällaisia periaatteita kunnioita. Jokainen julkaisija päättää kuvien julkaisusta itsenäisesti ja toivottavasti vakaasti harkiten.

Eettinen kysymys kuvan julkaisun oikeellisuudesta ei ole helpoimmasta päästä. Olen aiemmin pähkäillyt vastaavaa tilannetta, kun Helsingin Sanomat julkaisi valokuvaaja Meeri Koutaniemen ympärileikkauskuvat Keniasta. Silloin päädyin siihen, että kuvien julkaisu oli hyväksyttävissä.

Kun en osannut heti muodostaa vankkumatonta käsitystä lentokenttäkuvan julkaisua vastaan tai sen puolesta, kysyin toista mielipidettä tutulta toimittajalta. ”Mielestäni tuo ei olisi ok esimerkiksi tavallisesta lento-onnettomuudesta uutisoitaessa, mutta kun kyseessä on näin iso uutinen, niin uutiskriteeritkin muuttuvat”, hän vastasi.

Ja muistutti myös, että eettisiä ohjeita tiukasti tulkiten esimerkiksi tämä historiaa muuttanut kuva Vietnamin sodan ”napalmitytöstä” olisi pitänyt jättää julkaisematta.

>> Päivitys 22.6.2016: JSN antoi kuvan käytöstä HS:lle vapauttavan ratkaisun.