Blogit

Pasi Kivioja analysoi median ilmiöitä.

Täällä ei ole mitään nähtävää – voiko poliisi estää kuvaamasta ja poistattaa kuvat?

Blogit Mediaansekaantuja 1.10.2017 12:12
Pasi Kivioja
Kirjoittaja on YTM, vapaa toimittaja ja entinen Julkisen sanan neuvoston jäsen (2014-2017).

Ilta-Sanomat uutisoi oudosta välikohtauksesta, jossa poliisi kielsi kahta lentokonebongaria kuvaamasta lentokenttäalueen lähistöllä ja määräsi kuvat poistettaviksi kamerasta. Miesten kuviin oli tallentunut poliisin vaativien tilanteiden erikoisryhmän Vatin raskaasti aseistautuneita poliiseja suorittamassa ”erityisen arkaluonteista tehtävää”, jota ei poliisin mielestä saanut kuvata. Kuvaajat pysäyttänyt siviiliasuinen poliisi vaati tiukkaan sävyyn kuvien poistoa kamerasta.

Kun IS pyysi Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta perusteluja poliisin toiminnalle, ylikomisario Maarit Pikkarainen kertoi kyseessä olleen poliisin rutiinitehtävä, jonka luonnetta hän ei halunnut tarkemmin kuvailla. Pikkaraisen mukaan poliisit olivat esittäneet kuvaajille toivomuksen kuvien poistamisesta, ettei poliisin taktiikoita paljastettaisi ja ettei työturvallisuus vaarantuisi. 

Omalla mukavuusalueellaan on yleensä helpompi pysytellä, jos tottelee virkavaltaa, mutta poliisinkin pitää pystyä perustelemaan toimintansa lailla. Muutenhan kysymys on mielivallasta.

Kun ylikomisario Pikkaraiselta ei tämän parempaa selitystä herunut, näyttää siltä, että poliisin kuvaamisen rajoittaminen lentokentän reuna-alueen pöpelikössä ei ole perustunut mihinkään lakiin. Kyseessä oli julkinen paikka, jossa saa kuvata, eikä esimerkiksi julkisrauhan suojaama alue, jonne ei voi mennä kuvaamaan ilman lupaa. IS:n jutun ja kuvan perusteella kuvaajat kuvasivat lentokentän aitaa sen ulkopuolelta, mikä on täysin laillista. Myös julkisella paikalla tepastelevia poliiseja saa kuvata, jos kuvaaja ei ole poliisin eristämän alueen sisäpuolella. 

Erikoinen yhteensattuma oli, että samana päivänä, kun IS julkaisi uutisen poliisin kuvausrajoituksesta, julkaistiin myös oikeusasiamiehen verkkosivuilla tuore ratkaisu lähes identtisessä tapauksessa, jossa poliisi oli estänyt kuvaamisen ja vaatinut kuvien poistoa. Kyseisessä tapauksessa joku oli kuvannut puhelimellaan poliisin toimintaa helsinkiläisen ravintolan edustalla, kun poliisi oli kieltänyt häntä kuvaamasta keskustelua ja vaatinut kuvien poistamista puhelimen muistista. Lisäksi poliisi oli kantelijan mukaan kieltänyt julkaisemasta kuvattua materiaalia missään.

Apulaisoikeusasiamies totesi ratkaisussaan, että sananvapauden (jonka piiriin valokuvaaminen kuuluu) rajoitusten pitää perustua lakiin. Koska kuvauskiellon aluetta ei ollut selkeästi eristetty eikä muulla tavoin ilmaistu lähistöllä olleille, katsoi apulaisoikeusasiamies, ettei kuvaamisen kieltämiselle ollut lainmukaisia perusteita. Ratkaisun mukaan poliisilla ei ollut myöskään oikeutta vaatia tallennettua materiaalia poistettavaksi. Näiltä osin apulaisoikeusasiamies totesi konstaapeleiden toimineen virheellisesti.

Jos poliisi kieltäisi kuvien julkaisun, mentäisiin jo reippaasti ennakkosensuurin puolelle. Apulaisoikeusasiamiehen näkemyksen mukaan tilanteessa ei kuitenkaan ollut kyse julkaisukiellosta vaan ”lähinnä informaatiosta mahdollisen yksityiselämän loukkaamisen osalta”, eikä asiassa ollut hänen tulkintansa mukaan ongelmaa.

Myös vuonna 2013 apulaisoikeusasiamies antoi poliisille moitteet kuvaamisen estämisestä kadulla. Kuvauskielto ei tuolloinkaan perustunut lakiin. Kantelun lausunnoissa poliisihallituskin myönsi poliisipartion toimineen virheellisesti.

Monimutkaisempi oli ratkaisu vuodelta 1999. Poliisi kielsi tiedotusvälineiltä panttivankitilanteen kuvaamisen poliisin eristämän alueen ulkopuolelta, koska salamavalojen välke saattoi vaarantaa ihmishenkiä ja panttivangin yksityisyyttä haluttiin suojella. Apulaisoikeusasiamies katsoi poliisin rajoittaneen sananvapautta sen verran vähän ja tilanteesta johtuvin ymmärrettävin syin, ettei kuvauskieltoa katsottu lain vastaiseksi.

Sitten on vielä yksi erikoinen tapaus, jonka perustelut ovat erään sananvapauslainsäädäntöä hyvin tuntevan lakimiehen mukaan ”ihan pepusta”. Vuonna 2011 apulaisoikeusmies nimittäin totesi, ettei Yhdysvaltain suurlähetystön aitaa olisi saanut kuvata ulkoapäin. Ongelmallista tässä apulaisoikeusasiamiehen tulkinnassa on lakimiehen mukaan se, että kansainvälisen sopimuksen yleisperiaatteista johdetaan perusoikeuksiin kuuluvan sananvapauden epämääräisiä rajoitteita. Rajoitusten tulisi olla tarkkarajaisia ja täsmällisiä.

Kantelun mukaan ”Miespuolinen poliisimies oli käskenyt kantelijaa lopettamaan valokuvauksen Yhdysvaltain suurlähetystön edustalla lähetystön aidan ulkopuolella ja poistamaan otetut kuvat kamerasta. Kantelija kertoi poistaneensa kamerasta kaksi kuvaa, joissa näkyi suurlähetystön aita ulkoapäin”.

Apulaisoikeusmies katsoi, että kuvaajan sananvapautta voitiin rajoittaa Wienin yleissopimuksen nojalla, jonka mukaan diplomaattinen henkilö on koskematon, häntä ei saa pidättää, häntä on kohdeltava asiaankuuluvan kunnioittavasti sekä sopivin tavoin estettävä hänen henkilöönsä, vapauteensa ja arvoonsa kohdistuvat loukkaukset. Sama yleissopimus suojaa myös ulkovaltojen edustustojen rauhaa häirintää ja arvovallan vahingoittamista vastaan.

Lisäperusteluna päätöksessä käytettiin tuolloin voimassa ollutta sisäasiainministeriön ohjetta ”Diplomaattien erioikeudet ja vapaudet”, jonka mukaan edustuston tilat olivat loukkaamattomat ja diplomaatit olivat oikeutettuja saamaan erityissuojelua. Poliisin oli uhkien arvioinnissa otettava huomioon edustuston omat näkemykset.

Palataan vielä hetkeksi sinne lentokentän pöpelikköön viime keskiviikkona. Emme tiedä, millaisesta poliisin ”rutiinitehtävästä” oli kyse, kun paikalla oli järeässä varustuksessa itse Vati. Kenties kyse oli valtiovieraiden tai muiden diplomaattistatuksen suojaa nauttivien henkilöiden turvallisuuden varmistamisesta, jolloin kuvaamiskieltoa olisi voitu perustella diplomaattien suojelemisella Wienin yleissopimuksen nojalla. Tätä ei kuitenkaan tarjottu syyksi, kun IS tiedusteli kuvauskiellon perustetta jälkeenpäin.

Asioiden ratkaiseminen lainmukaisin perustein ja päätöksen perusteleminen kuuluvat hyvän hallinnon periaatteisiin. Olisikin mielenkiintoista kuulla eduskunnan oikeusasiamiehen kanta, jos joku kantelee tästä tapauksesta. Poliisin perustelut kuvauskiellolle kuultaisiin viimeistään silloin.