Sellainen oli median 2010-luku - mitä jäi mieleen?
Vastuuvapauslauseke: Seuraava kirjoitus perustuu yleiskieliseen tulkintaan vuosikymmenen vaihtumisesta, kun vuosikymmenen ensimmäinen numero vaihtuu. Kirjoittaja on tietoinen siitä, että matemaattisesti ajatellen vuosikymmen vaihtuu vasta vuonna 2021, eikä tätä tarvitse hänelle erikseen hieroa naamaan. Kirjoituksessa puhutaan 2010-luvusta, joka tarkoittaa tässä yhteydessä vuosia 2010-2019. Jos vuosikymmenen vaihteen tarkka määrittely kiinnostaa sinua enemmän kuin kirjoituksen varsinainen aihe, löydät lisätietoa vaikkapa Kielitoimiston sivuilta tai Helsingin Sanomien artikkelista. Voit käydä myös ilmoittamassa mielipiteesi vuosikymmenen vaihtumisesta kirjoittajan avaamassa Twitter-äänestyksessä.
Vuoden vaihtuessa on hyvä hetki summata, mitä jäi päällimmäisenä mieleen suomalaismedian 2010-luvusta. Pyysin kommentteja kahdelta media-alan asiantuntijalta, jotka tarkastelevat alaa hieman eri vinkkeleistä – Suomen tietotoimiston päätoimittajalta Minna Holopaiselta ja Sanomalehtien Liiton markkinointi- ja tutkimusjohtajalta Sirpa Kirjoselta.
Näin he vastasivat (lopussa myös omat tiivistykseni).
Mikä oli median suurin haaste 2010-luvulla?
Minna Holopainen (MH): Ansaintalogiikan rakentaminen uudelleen digimaailmassa. Murroksena yhtä iso kuin printtisanomalehdistön synty, mutta vaativampaa, koska toimiala oli jo olemassa ja tarvitsi riittävät tulot säilyäkseen ja uusiutuakseen. Alkuun ehkä ajateltiin, että vanhat ansaintamallit jotenkin siirtyisivät uuteen ympäristöön, koska journalistinen sisältökin siirtyy, mutta liiketoiminta pitikin keksiä uudelleen.
Sirpa Kirjonen (SK): Suurimpia haasteita oli uskaltaa investoida riittävästi digitaalisen teknologiaan ja sisällöntuotantoon, kun mitään takeita ei ollut digipalveluista saatavista tuloista. Uutismedian liiketoimintastrategiassa jouduttiin ratkaisemaan lukuisia asioita – miten rahoitetaan mittavat digi-investoinnit ja samalla pidetään painettu tuote hyvässä kunnossa. Suurin haaste liittyi siis erityisesti liiketoimintaan: kuinka yksityistä uutismediatoimintaa voidaan ylipäätänsä tuottaa kannattavasti. Ikuinen haaste on myös se, että sisältö on niin tärkeää ja kiinnostavaa, että kuluttaja haluaa siitä ylipäätänsä maksaa.
Mikä on median suurin haaste 2020-luvulla?
MH: Yleisön luottamuksen säilyttäminen ansaintalogiikan puserruksessa niin, että ammattimedian työtä tiedonsaannin turvaamiseksi halutaan myös rahoittaa.
SK: Toimintaympäristön jatkuva muutos. Digitalisaatio etenee todennäköisesti entistä vauhdikkaammin ja kilpailu kuluttajien ajankäytöstä kiihtyy. Journalismin rahoituksessa riittää edelleen ratkaistavaa. Ennakoin, että yhteiskunnan polarisoituminen kasvaa ja syvenee, mistä seuraa jatkuva vääntö luotettavuudesta. JSN:n periaatteisiin sitoutuneet mediat eivät luotettavuudesta anna periksi, mutta valemediat ja itseään aitoina oikeina sisällöntuottajina pitävät höpöhöpö-mediat jatkavat taistelua horjuttaakseen luottamuksen perusteita ja yhteiskuntarauhaa. Monelle yksittäiselle medialle 2020-luku tulee olemaan selviytymisen vuosikymmen. Uutismedia-ala selviää kyllä. Kunnon kasvu-uralle pääsemme vuosikymmenen puolivälissä.
Millä mielellä siirryt organisaatiosi kanssa uudelle vuosikymmenelle?
MH: Ikuisena optimistina. Uutistoimiston liiketoiminta-ajatus on vapauttaa asiakkaidensa resursseja uniikin sisällön tuottamiseen, joka on digimediassa entistä välttämättömämpää. Omassa uutistyössämme pyrimme siihen, että kaikki katsontakannassaan voivat luottaa STT:n uutisiin. Nähdäkseni myös sille on digiajassa suuri tarve.
SK: Hyvillä mielin. Digitalisaatio on ymmärretty uutismedia-alalla ja sen hyödyntämiseksi tehdään paljon työtä. Samalla pidetään huolta painetun lehden olemassaolosta niin kauan kuin suuri osa suomalaisista pitää siitä kynsin ja hampain, rakkaudella kiinni. Uutismedian kuolemasta ei puhu enää kukaan. Uudella vuosikymmenellä näemme jo paljon kasvulukuja. Uutismedia on tärkeä osa ihmisten arkea. Liiketoimintamallit kehittyvät niin, että laadukkaan, tärkeän ja kiinnostavan journalismin rahoitus saadaan tukevalle pohjalle. On mielekästä tehdä työtä sananvapauden ja demokratian puolesta, ihmisille ja yhteiskunnalle tärkeiden ja kiinnostavien asioiden parissa.
Itselleni median 2010-luku jää mieleen alan heikentyvästä taloudesta ja loputtomista yt-kierroksista, mutta samaan aikaan myös digitaalisen medialiiketoiminnan kasvusta ja sosiaalisen median vaikutuksista, jotka alkoivat näkyä toden teolla tällä vuosikymmenellä.
2010-luvulla some on pakottanut toimitukset ja toimittajat suoraan vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Samalla toimittajien julkinen toiminta ja vaikuttimet ovat joutuneet sellaiseen läpivalaisuun ja välillä epäasialliseltakin tuntuvaan arviointiin, johon heidän on vaikea sopeutua.
Luulenpa, että journalistien on oman uskottavuutensa vuoksi mietittävä roolinsa ja tulokulmansa yhteiskuntaan vielä uusiksi lähivuosina. Perinteinen norsunluutornimalli ei enää toimi, koska torni on kaadettu. Nyt pitäisi löytää uusi luonteva paikka entisen tornin liepeiltä.
Kuluvan vuosikymmenen tuoma uusi haaste on myös dis- ja misinformaation leviäminen, johon Sirpa Kirjonenkin edellä viittaa.
2020-luvun suurimpina haasteina pidän liiketoimintamallien muutosta sekä luotettavan median roolin säilyttämistä kiireisen kuluttajan arjessa.
Kiitos lukijoilleni kuluneesta vuodesta ja parhainta menestystä 2020-luvulle!