Saako toimittaja olla poliitikko - tai tiedottaja?

Seuraaviin kunnallisvaaleihin on aikaa reilu puoli vuotta. Ilmoitan täten kohteliaimmin jo ennen kuin kukaan ehtii kysyä, etten ole käytettävissä minkään puolueen ehdokkaaksi. Tosin ei ole kukaan koskaan kysynytkään, mutta varmuuden varalta nyt kuitenkin!

Olen järkeillyt tämän asian omassa päässäni jo aikoja sitten niin, että pidän politiikan ja journalismin visusti erillään. En jaksaisi sitä jatkuvaa asian selittelyä ja epäilyttävää leimaa, jonka puoluejäsenyydestä saisin, vaikka kuinka jääväisin itseni poliittisten aiheiden käsittelystä journalistina. Salaliittoteoriat toimittajien piiloagendoista kukoistavat jo muutenkin.

Arvelen, että moni toimittaja ajattelee suurin piirtein samoin ja pidättäytyy siksi osallistumasta politiikkaan. Kerran poliitikko on sitten aina poliitikko, vaikka myöhemmin sanoutuisi irti poliittisista aatteistaan ja polttelisi jäsenkirjansa näyttävästi roviolla.

Tunnen joitakin toimittajia, jotka toimivat sekä kunnallispolitiikassa että harjoittavat ammattiaan toimittajina. Hyviä ammattilaisia kaikki. Heidän työtään seuratessani en ole havainnut moitittavaa, sillä puurot ja hillot osataan varsin hyvin pitää erillään. Ihmisten epäluuloja on silti mahdotonta täysin karistaa.

Julkisen sanan neuvosto otti yhteen tällaiseen tapaukseen kantaa viime viikon kokouksessaan. Annoimme neuvostossa vapauttavan päätöksen Hämeen Sanomille, jonka toimittaja Iisakki Kiemunki (sd) on Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Myös Hämeen Sanomat uutisoi ratkaisusta.